maanantai 4. heinäkuuta 2016

Apua kirjailijaksi haluavalle: Miten toimia kustantamoiden kanssa?

Olen www.kirjoittaja.fi - palvelun kautta saanut muutamia kyselyitä muun muassa seuraavista asioista: Kannattaako lähettää käsikirjoitus useaan kustantamoon? Jos vastaus tulee, niin voinko odottaa muiden kustantamojen vastauksia?
Tähän blogitekstiin kopion vastaukseni eräälle kysyjälle, tosin muokkasin sitä hieman. Tässä on ajatuksena se, että miten toimia, ja mitä toimenpiteitä kannattaa itse tehdä, että pysyy hommassa kärryillä. Ja taas sellainen juttu, että erityisesti toimenpiteet ja listaukset toimivat minulla, mutta soveltakaa homma siten, että se toimii teillä. Jos muistinne on niin hyvä, että ette tarvitse listoja, niin kadehdin teitä :)

Alla siis vastaukseni ja ajatukseni, toivottavasti saatte siitä jotain.

Kuva: Fantacor Ky
Tuohon kustantamotoimintaan liittyen yksi järkevä vaihtoehto on tehdä itselleen lista kustantamoista, ja lähettää käsikirjoitus niihin kaikkiin. Miksi lista? Itse olen huomannut, että pidemmän ajan kuluttua on todella vaikea pitää kirjaa siitä, mistä vastaus on tullut ja mistä ei.
Sitten kun Sinulla on lista kustantamoista, niin siihen on hyvä myös laittaa kustantamon puhelinnumero (ihan yleinen vaihteen numero, tai pienissä kustantamoissa se numero, joka on saatavilla). Tuo numero on tarpeellinen myöhemmin. Lisäksi laita listaan kustantamon tapa ottaa käsikirjoitus vastaan. Valtaosa suosii sähköpostia, mutta joitain tulostettuna haluaviakin vielä on, ja esimerkiksi Gummeruksella on kirjoittaja.fi - palvelun kaltainen sivusto, jonne käsikirjoitus ladataan.

No nyt, kun Sinulla on lista yllämainituin tiedoin kaikista löytämistäsi kustantamoista (eli puhelinnumero ja ohjeet käsikirjoituksen lähettämiselle), niin alat järjestelmällisesti lähettämään käsikirjoitusta jokaiseen listalla olevaan kustantamoon. Kun olet lähettänyt käsikirjoituksen, niin laita listaan lähetyspäivämäärä, jotta myöhemmin tiedät koska olet käsikirjoituksen lähettänyt.

Kiinnitä erityistä huomiota saatteeseen. Siitä on käytävä yhdellä liuskalla ilmi kirjan ajatus, eli teema ja aihe, ja juonesta jotain. Vähän kuin kirjan takakansi. Yleensä kustantamon sivulta löytyy ohjeet hyvään saatteseen, mutta myös googlaamalla löytyy. Keskity tähän, sillä se on ensikontakti kustantamoon, ja nämä luetaan nopeasti, yleensä heti kun kirja kustantamoon päätyy. Tiedän koska olen saanut kysymyksiä saatteeseeni liittyen, ja samalla on kerrottu, että käsikirjoitus otetaan työn alle parin kuukauden päästä.

No nyt olet lähettänyt käsikirjoituksesi kaikkialle, ja alkaa odotus. Älä odota nopeaa vastausta. Yleensä kustantamot lupaavat vastata puolessa vuodessa, mutta valmistaudu soittamaan perään. Jos vastaus tulee nopeasti postiluukkuun tai sähköpostiin, niin sen sisältö on osapuilleen seuraava, "Kiitos käsikirjoituksen lähettämisestä. Olemme tutustuneet siihen, ja valitettavasti se ei sovellu kustannusohjelmaamme. Emme pysty antamaan käsikirjoituksesta tarkempää palautetta.". Älä pelästy näitä, äläkä anna niiden lannistaa.

Kun kustantajan mainitsema aika vastaamisesta on kulunut (listallasi oleva lähetyspäivämäärä paljastaa tämän), niin soita rohkeasti perään. Kustantamot saavat valtavasti teoksia, joten monet hukkuvat tai niitä ei ehditä käsitellä. Itselläni näin kävi WSOY:n kanssa, vaikka se on Suomen suurin kustantamo, joten pienillä käy myös. En tosin saanut WSOY:ltä sopimusta, mutta he korvasivat viivästyksen hyvällä palautteella. :) Soitto ja kysely on hyvä kahdesta syystä. Ensiksikin se antaa taas sysäyksen käsikirjoituksesi käsittelyyn, ja toiseksi asia on kustantamossa jälleen tuoreena mielessä, ja käsikirjoitus käydään tarkemmin läpi. Jatka tätä, kunnes saat sopimuksen tai kustantamot listalla on kaikki käyty läpi.

Entäpä sitten jos joku tarjoaa sopimusta? No yleisesti voidaan ajatella, että jokainen kustantamo on hyvä. Kustantamo ei luo sensaatiokirjaa, vaikkakin kustantamon koko auttaa markkinoinnissa, vaan kirja luo sensaatiokirjan. Muun muassa Harry Potterin kustantamo oli pieni kustantamo ennen Rowlingia. No oletetaan, että joku pieni kustantamo tarjoaa Sinulle sopimusta, ja Sinä epäröit. Todennäköisesti 
olet kuitenkin  niin innoissasi, että haluat sopimuksen, mutta pysytään aiheessa :) . Sopimuksen teko ei tapahdu hetkessä, joten Sinulla on taas aikaa hyödyntää listaa ja soittaa niille, jotka eivät ole vielä vastanneet. Kustantamo kyllä kysyessä kertoo kantansa, joten Sinun ei tarvitse miettiä annatko heille vielä aikaa vai ei. Jos et kysymällä saa vastausta onko toinen kustantaja halukas käsittelemään nopeammin käsikirjoituksesi, ni ota se, minkä olet jo saanut. Muista, että kustannussopimuksen saa vain noin yksi/kaksi kirjaa sadasta, eli olet jo voitolla, eikä sopimus sido Sinua tuohon samaan kustantamoon ikuisiksi ajoiksi. Muista myös, että on eettisesti oikein kertoa muille kustantamoille listallasi, että olet saanut sopimusehdotuksen ja tiedustella, onko heillä halua antaa Sinulle vastausta nopeasti. Et häviä siinä mitään.
Kuva: Fantacor Ky

Elikkäs tuossa oli tuo vastaukseni. Repikää siitä jotain itsellenne, jos vain löytyy revittävää :)

Kirjoittajan blogista löytyy myös ohje saatteen laadintaan sekä lista kustantamoista. Linkit alla. Heitin tuohon vielä pari kustantamoa lisää.

Eipähän taas muuta, kuin paperia koneeseen, ja matskua Kustatamoihin! :)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kirjoittaminen: Tunteiden, luonteiden ja miljöön kuvailu

Nainen kauhistui miehen olemusta. Selli oli ankea ja ahdistava paikka. Mies tunsi kuvotusta ällöttävästä ympäristöstä.
Adjektiiveilla kuvailu on yleistä, ainakin silloin kun itse kirjoitan. Sitä näkee monissa kirjoissa, kuin myös www.kirjoittaja.fi - palvelussa. Itse asiassa tämän blogitekstin innoittajana ja liikkeellepanevana voimana oli käyttäjän Tojutu novelli Mitä tämä kaikki oikein on? En kuitenkaan sano, että novelli on huono, se vain sai minut pukemaan sanoiksi ajatuksia, joita minulla kuvailusta on ollut jo pidemmän aikaa. Kirjoittajan täytyy kuitenkin aina muistaa, että kritiikki ja mielipiteet ovat VAIN kritiikkiä ja mielipiteitä, ja oma linja tulee silti säilyttää. Vastuu näiden tekstien tulkinnasta on siis täysin sinulla, lukija.

Mielestäni kirjoittamisen tarkoitus on herättää lukijoissa tunteita. Mitä voimakkaampia ne ovat, sitä parempi. Tämä siis kaunokirjallisuudessa erityisesti, vaikka myös mainokset ja lehtiartikkelit pyrkivät samaan. Kysynkin siis, että herättääkö pelkkä adjektiivi lukijassa voimakkaan tunteen? Väitän että ei herätä. Käytän esimerkkeinä noita lauseita, joilla aloitin. Ne eivät ole lainattu mistään, vaan askartelin ne itse. Alla jokainen lause, ja niiden yhteydessä sama asia kirjoitettuna kuvailevammin.

Nainen kauhistui miehen olemusta.
Nainen näki raivon miehen katseessa. Jykevä leuka oli jännittynyt ja huulet puristuneet yhteen. Mies puristi käsiä nyrkkiin, ja nainen perääntyi peläten miehen reaktiota.

Selli oli ankea ja ahdistava paikka.
Viileyttä hohkaaviin tiiliseiniin oli kaiverrettu nimimerkkejä, vihamielisiä ajatuksia ja jäljellä olevia aamuja. Vesihanaa ei ollut, ja ulostamista varten oli nurkassa metallinen ämpäri. Patja haisi kuivuneelle spermalle ja virtsalle, ja oli niin ohueksi painunut, että betonilattian möykyt saattoi tuntea sen läpi. Tyyny oli tahrainen ja värjäytynyt kellertävän ruskeaksi sille ei päätään halunnut laskea.

Mies tunsi kuvotusta ällöttävästä ympäristöstä.
Lattia oli tahmea kuivuneesta virtsasta. Lavuaareissa oli oksennusta, ja vatsahappojen kyllästämät ruokapalat olivat padonneet nesteet lillumaan tummuneelle posliinille. Ilmeisesti paperia ei ollut riittänyt kaikille, sillä seinissä näkyi valuneiden räkätahrijen lisäksi paskaa. Mies koetti peittää hihalla nenäänsä ja hengittää suun kautta, mutta lämpimän sappinesteen ja ulosteiden yhteistuoksu sai hänet toistuvasti yökkäilemään, ja vain vaivoin hänen onnistui pidättää oksennusta.

Kuva: Tuntemattoman tekijän videosta muokattu, by Fantacor Ky
On tietysti kohtia, jolloin kuvailuun ei kannata liikaa satsata, eikä kuvailua missään tapauksessa kannata vetää sujuvan kerronnan edelle. Kuitenkin sellaisissa kohtauksissa, jolloin tuo tunnelma on ensiarvoisen tärkeä, niin on tehokkaampaa kuvailla adjektiivi.
No miten adjektiivi kuvaillaan? Se on helppoa. Tarvitsee vain miettiä tilanne, lisätä siihen adjektiivi ja purkaa se substantiiveiksi.
Esimerkiksi adjektiivi ällöttävä tuossa wc kohtauksessa. Mikä on kirjoittajan ajatuksena ällöttävää kyseisessä miljöössä, jonka tekstin henkilö kohtaa?
Käymälässä ällöttävää on paska, virtsa, oksennus, haju ja räkä. Ja näistähän ällöttävää tekee se, että ne ovat jossain missä niiden ei kuulu olla, eli näkyvissä.

Yksi yleinen kirjoittajien käyttämä juttu on se, että jonkun olemus on jonkinlainen, tai että joku on jonkin oloinen. Se on helppo kirjoittaa, mutta ei luo sitä mainitsemaani tunnelmaa.
Esimerkiksi. Mies oli kokeneen oloinen. Eli hmm...? Ei tuosta ainakaan minulle lukijana tule sellaista wau efektiä, että no johan onkin kokemut.
Vaihtoehtoisesti seuraavalla tavalla. Miehen kädet olivat vuosien kovan työn kovettamat. Hänen katseensa oli rauhallinen ja terävä. Mies ei lähtenyt hötkyilemään toimissaan, vaan arvioi ensin kaiken, mikä saattoi mennä vikaan,,ja kun hän viimein tarttui toimeen, hänen otteensa olivat niin varmat ja ammattitaitoiset, että työn laatu tulisi varmasti olemaan moitteeton.

Tunnelma syntyy mielikuvista, joihin lukija pystyy samaistumaan, enkä usko että kovin pystyvät samaistumaan pelkkään adjektiiviin, sillä se ei varmasti avaa lukijalle kirjoittajan mielikuvaa.

Kirjoitin aikaisemmin yksinkertaisesti kirjoittamisesta täss blogissa otsikolla Mitä täytyy sanoa?
Kuva: Fantacor Ky
Tämä on nyt päinvastaista tuon edellisen blogikirjoituksen kanssa, mutta nyt selvennyksenä. Tämä blogi koskee tapahtumaa ja miljöötä siltä osin, kun se käsittelee henkilöiden tunnetiloja, luonteita (tapoja suhtautua asioihin) tai jotain kriittistä tilannetta. Olen edelleen sitä mieltä, että jokaista ovenavausta, lattiakaivoa, ulkonäön yksityiskohtaa, vaatekappaletta, miekanhuotran sijaintia oikealla tai vasemmalla ja kärpäsen lentosuuntaa ei tarvitse kirjoittaa.
Kuitenkin jos vaikka päähenkilö joutuu selliin, niin on hyvä kuvata oloja, ja sen jälleen suhtautumista noihin oloihin, sillä se kertoo lukijalle paljon päähenkilöstä, eli asenteista ja luonteesta. Lisäksi niissä tilanteissa, joissa jonkun ulkonäkö tai miljöön luonne on olennaisen kriittistä tunnelman kannalta, tulee kuvailu tehdä tarkkaan ja harkiten, jotta oikea mielikuva välittyy lukijalle.
Esimerkiksi jos tuo muurikuva liittyisi jonkin kirjan alkuun, ja kirjoittaja haluaisi luoda tunnelman juurikin tuohon muurin ulkonäköön ja miljööhön liittyen, niin silloin pelkkä adjektiivi ei riitä, vain maisema tulee kuvata adjektiiveillä vahvennetuin substantiivein. Esimerkkinä "Ikiaikainen ja paikoin rapistunut muuri oli peittynyt vehreään kasvustoon, joka näytti aikojen saatossa muokkautuneen osaksi jykeviä kivilohkareita.".

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja tunnelmaa lukijalle!!!