sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirjoittaminen: Vaikealukuista vai helppolukuista?

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä siitä miten kerrontatyylin valinta tekee tekstista joko kevyttä tai raskasta. Mainitsin tuon kirjoituksen alkuun, että vaikeaselkoiset lauseet ovat iso tekijä lukukokemuksessa, ja kuitenkin sivuutin aiheen täysin, sillä ne eivät olleet blogitekstin aihe. Ajattelin palata nyt näihin vaikeaselkoisiin lauseisiin.

Aloitin jonkin aikaa sitten uuden kirjoitusprojektin. Projekti eroaa hyvin paljon siitä mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tunnelman hakeminen tekstiin venytti lauseita ja virkkeitä. Ensimmäinen palaute, jonka sain itseasiassa isältäni, naulasi nuo pitkät ja vaikeaselkoiset virkkeet täysin.

Mietin kirjoittaessani että virkkeet, jotka koostuvat useista lauseista, johdattelevat tekstiä soljuvan veden lailla. Olin väärässä. Tutkittuani asiaa tarkemmin, huomasin että useat virkkeistä joutui lukemaan useaan kertaan, eikä niissä siltikään ollut mitään tolkkua.  Kuvittelin hienojen ja tunteellisten virkkeiden olevan pitkiä ja taiteellisia.

Annan yhden esimerkin siitä miten muotoilin virkkeitä.
"Sinä seuraavana aamuna tämän isänsä kaltaisen miehen työura, joka johti tänä päivänä jatkuvaan yrittäjyyteen, alkoi. Mies otti, isänsä kuoltua, vastuun huoltoasemasta, taisteli asemansa puolesta perhettään ja suuryritystä vastaan, kärsi, iloitsi, ja lopulta, pakon edessä, vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Tämä katkelma on lyhyt, ja itseasiassa tuo koko kappale muodostui kahdesta virkkeestä. Virheitä oli monia. Sekavat huomautukset ja sivulauseet katkaisivat virkkeet. Liikaa, aivan liikaa pilkkuja. Todella sekava lauseenrakenne johtuen täytesanoista. Kenties kappaleesta välittyy se sanoma jonka halusin sanoa. Mutta millä hinnalla? Jos lukija joutuu lukemaan kirjoittamasi lauseen kahdesti tai jopa kolmesti, on joku mennyt vikaan. 
Minulle on käynyt muutaman kerran näin lukiessani Jari Tervon kirjoja (kaikki kunnia Tervolle, jota arvostaan kirjailijana suuresti). Koin ilmiön todella epämielyttäväksi, ja tunsin olevani liian tyhmä lukemaan kirjaa (ja ehkä olinkin :D ).

Saamani palautteen jälkeen muotoilin kappaleen uudestaan, ja alla lopputulos.
"Sinä seuraavana aamuna alkoi työura, joka johti tänä päivänä jatkuvaan yrittäjyyteen. Mies oli isänsä kaltainen. Hän otti isänsä kuoltua vastuun huoltoasemasta, taisteli asemansa puolesta perhettään ja suuryritystä vastaan, kärsi, iloitsi, ja lopulta pakon edessä vaihtoi uraa rakastamalleen ravintola-alalle.".
Miten helppo sinun tarinaasi on seurata? Kuva: AliveAfter.com
Ei kenties vieläkään täydellistä, mutta helpommin luettavaa. Lauseet ja virkkeet ovat lyhyempiä. Täytesanoja on vähemmän, ja koetinkin keskittyä vain oleelliseen. Karsin valtaosan pilkuista. Tarkastusluvun yhteydessä koin että tuota kappaletta ei tarvitse lukea uudestaan ymmärtääkseen sisällön.

Mielestäni sama liiallinen taiteellisuus ilmenee lauseenvastikkeissa. Annan esimerkin. 
Nähdäkseen aidan yli, miehen oli raahattava läheiseltä kaatopaikalta puinen tynnyri aidan viereen, ja kiivettävä sille.
Mies raahasi läheiseltä kaatopaikalta puutynnyrin ja kiipesi sille, jotta näki aidan yli.
Sama asia, mutta alempi malli on lyhyempi, ja kenties jopa helpompi lukea. Kenties siinä ei ole sitä samaa kielellistä taiteilua, mutta loppujen lopuksi sillä ei liene väliä.
En tarkoita että lauseenvastikkeita ei tulisi käyttää lainkaan. Tarkoitan että niiden käyttöä tulisi harkita, ja pääosin pitää virkkeet ja lauseet lyhyinä, ytimekkäinä ja selkeinä.

Esimerkkejä täytesanoista, pilkkuvirheistä, liiallisesta tarinoinnista voi etsiä esimerkiksi www.kirjoittaja.fi - sivustolta, jokaisen novellin perässä olevasta palauteosiosta. Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran, mutta jäljempää löytyy arvosteltuja.

Yhteenvetona sanoisin että kirjoittajan tulisi miettiä jokaisen lauseen ja virkkeen ydin. Kun tämä ydin on tiedossa, se tulisi kirjoittaa niin että teksti on helppolukuista eikä ytimestä ole epäselvyyksiä.
Vältä täytesanoja eli sanoja, jotka voit jättää pois tekstistä niin että ajatus yhä säilyy.
Annan esimerkin täytesanoista. 
"Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran, mutta jäljempää löytyy arvosteltuja.".
Saman asian olisin voinut kirjoittaa seuraavasti, ja te lukijoina olisitte kyllä ymmärtäneet.
"Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran.".
Kannattaa välttää myös lauseen katkaisua tyhjänpäiväisellä sivulauseella, kuten "...,ja lopulta, pakon edessä, vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Eli, "...,ja lopulta vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Vaikka tuo lause on edelleen hankala, on siitä ainakin turhuudet karsittu :D .

Tämä oli pintaraapaisu aiheeseen, ja varmasti monet asiat tekisivät kirjoituksista vielä helppolukuisempia. Halusin kuitenkin viestittää että mielestäni yksinkertaisimmat tavat kirjoittaa helppolukuisesti on se, että pitää lauseet ja virkkeet lyhyinä ja muistaa karsia pois kaiken paitsi sen, mitä ehdottomasti haluaa lukijalle viestittää.
Ei ole väärin kirjoittaa että terävällä veitsellä halkaistun sitruunan mehu toi veden kielelle. Toisaalta voi kirjoittaa että veitsenterän halkaistessa sitruunan, hedelmän kirpeää mehua valui tippona pöydälle. Mielestäni molempien mielikuva tuo veden kielelle, mutta toinen kertoo sen lukijalle, ja toinen luo vain mielikuvan (anteeksi jälkimmäisen lauseenvastike :D ).

Ja kuten aina, ei muuta kuin paperia koneeseen!

3 kommenttia:

  1. Itse pidän sotkuisen ja rönsyilevän lausevastiketekstin lukemisesta. Ei liiallisuuksiin, mutta pitää sitä kielellistä kikkailua hiukkasen olla. Makuasia on, mistä pitää, mutta oikeassa olet, hiukan "liioiteltuja lauseenvastikelauseita" on vaikeampi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka The Big Bad Wolf!

      Kiitos kommentista! Olen täysin samaa mieltä! Lauseenvastikkeet ja monimutkaisemmat virkkeet sopivat joskus tekstiin kuin nenä päähän!

      Ehkä tarkoitus oli kirjoituksessa enemmän se, että kirjoittaessa tulee tiedostaa oma tyyli, ja erityisesti taidot, jotta lukija voi täysillä nauttia lukemastaan.

      Kiitos!

      Poista
    2. Juu, tuohan on täysin totta =) Ettei liikaa saa yrittää, tai saa muttei liikaa, omien kykyjen rajoissa. ;)

      Harvinaisen hyvä blogi sulla ;)

      Poista