lauantai 27. lokakuuta 2018

Kirjan kirjoittaminen: Henkilöhahmojen suunnittelu

Olen huomannut, että jos juoneen on hankala keksiä yksityiskohtia, käänteitä tai yllätyksiä, on luontevin tapa luoda näitä hahmojen kautta. Minulle se kaikki alkaa päähenkilöstä, tämän läheisistä ja ”taistelutovereista”, jos sellaisia mukaan kuuluu. Jos taas juoni seuraa vain yhtä ihmistä, tämän ajatuksia ja taistelua järjen rajamailla, on tämän henkilön kunnollinen suunnittelu vieläkin tärkeämpää.

Minun mielestäni hahmoa suunnitellessa, voi hahmon jakaa karkeasti kolmeen asiaan. Luonne, status ja taustat.

Luonne:

Kuva: Fantacor Ky
Netistä löytyy paljon juttuja ihmisten eri luonteenpiirteistä, joita voi selailla ja hyödyntää. Itse pidän jaosta neljään, eli sangviinikkoihin, melankolikoihin, koleerikkoihin ja flegmaatikkoihin. Ihmisellä on yleensä jokin näistä vahva ja toinen heikko. Sangviinikot on niitä, jotka ovat äänekkäitä, esillä ja käyttävät punaisia silmälaseja. Melankolikot ovat excel ihmisiä, joiden elämä ja laukku ovat järjestyksessä, ja jotka ovat aina ajoissa ja huomaavaisia. Koleerikot ovat sellaisia, joiden elämää ohjaa ”kunnia”, eli tekijöitä, jotka tarttuvat kiivaasti toimeen ja ottavat tilanteen haltuun. Flegmaatikot puolestaan helposti tyytyviä, sovittelevia ja taustalla tilannetta seuraavia, joiden kanssa kaikki tulevat erinomaisesti toimeen, jopa toiset flegmaatikot.
Näitä tutkimalla ja miettimällä hahmoille perusluonteen, on helppo suunnitella myös motiivit ja tapa puhua ja toimia. Ja nämä löytyvät ihan vaikka googlesta hakemalla.

Status:
Ammatti, sosiaalinen asema (tai mihin pyrkii), perhetausta, mitä on tehnyt ja mitä on valmis tekemään saavuttaakeseen pyrkimyksensä. Ja kun tätä peilaa luonteeseen, niin pystyy luomaan hahmoihin ristiriitoja, esimerkiksi syntyperältään menestyvään perheeseen on putkahtanut flegmaattinen, kunnianhimoton lapsi, joka kuitenkin koettaa miellyttää perhettään ja tekee itselleen sopimattomia asioita, jotka vähän kerrassaan vievät häntä kohti onnetonta elämää. Tällaista hahmoa voi käyttää juonessa joko petturina tai sankarin yllättävänä apurina, joka suuren hädän hetkellä kääntyykin päähenkilön puolelle, vastaan omaa taustaansa tms. Tähän kategoriaan myös hahmojen ulkoinen habitus ja kiinnostus materiaan, rahaan, valtaan jne.

Taustat:
Tässä osiossa on hyvä miettiä, josko hahmolle on käynyt jotain, joka on synnyttänyt kostonhimoa, lyönyt maahan, aiheuttanut jonkin pelkotilan tai vastaavaa, joka ilmenee jossain tilanteessa. Tällaisia voi olla ryöstön uhriksi jääminen, auto-onnettomuus, läheisen väkivaltainen kuolema, sodan traumat, menetetty rakkaus jne. Esimerkkinä tämä voi heijastua hahmon suhtautumiseen vaikka etniseltä taustaltaan poikkeavaan päähenkilöön siten, että hahmo pitää kaikkia sen taustan omaavia raiskaajina, ryöstäjinä, pettureina tai vastaavaa, ja sopivan hetken tullen pettää päähenkilön, vaikka olisi aikaisemmin ollut mielistelevä ja ystävällinen tätä kohtaan.

Kuva: Fantacor Ky
Itse en ole aina ihan varma, kuinka monet hahmoista (sivuhahmoista) on hyvä miettiä näin tarkkaan, mutta kirjoittaessa se on sitten selvinnyt, ja jotkin ”joojoo-hahmoiksi” tarkoitetut sivuhenkilöt ovatkin jääneet mieleen, ja ne on tullut suunniteltua tarkemmin, ja myöhemmässä vaiheessa niitä on voinut käyttää juonen käänteissä ja tapahtumissa. Esimerkkinä omasta kirjastani Varjosielu (Pohjoisen legendat osa 2) päähenkilö palaa kotikyläänsä kostamaan, ja jättää ainoastaan nuoren pojan jälkeensä. Ja tuon nuoren pojan kohtalo jäi kutittelemaan minua, joten suunnittelin hänet hieman tarkemmin tulevaa käyttöä varten.

Ei muuta kuin hahmoa paperille, ja paperia koneeseen :)

tiistai 23. lokakuuta 2018

Kirjan kirjoittaminen: Juonen suunnittelu

Juonen suunnitteluun on varmasti monia tapoja, ja minun tapani on vain yksi. Toivottavasti se herättää kuitenkin ajatuksia ja jotain, johon tarttua. Käsittelen tarkemmin juonen eri osia seuraavissa blogiteksteissä, mutta nyt on tarkoitus käsitellä suurempaa kuvaa, eli sitä, onko juonesi monen kirjan mittainen, haluatko noudattaa perinteistä hyvä vs paha kaavaa, vai koetatko luoda jotain monimutkaisempaa?

Esimerkki perinteisestä juonesta voisi olla Taru sormusten herrasta, jossa on hyvin selkeä hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Tarinassa on hyvien välisiä ristiriitoja, mutta ne jäävät vähäisiksi, ja pahojen keskuudessa ristiriitoja ei ole. Esimerkkejä monimutkaisemmista juonista annan pari. Ensiksi Game of Thrones (Tulen ja jään laulu) ja toiseksi esimerkiksi otan Taisteluplaneetta Galactican (vuoden 2004 sarja). On toki myönnettävä, että elokuvien (pl. Trilogiat ja pidemmät sarjat), on melko paljon hankalampi luoda monimutkaisia juonia, jollaisia sarjoissa on, mutta kirjallisuudessa kaikki on mahdollista. Noissa mainitsemissani esimerkeissä hyvän ja pahan välinen ero hämärtyy, ja kysymys on enemmänkin siitä, minkälaisilla keinoilla kukin omaa etuaan ajaa. On myös epäselvää kuka on kenen puolella ja miksi.

Kuva: Fantacor Ky
Monimutkaisemmissa juonissa oleellisinta on kenties yllätyksellisyys siitä, kuka saattaa kuolla tai mikä todella on hyvän ja pahan ero. Eli kirjailija huijaa lukijaa uskomaan, että
jokin henkilö on korvaamaton juonelle, paha, hyvä tai jotain vastaavaa, mutta kippaakin kuvion aivan päälaelleen. Tässä on todella iso merkitys henkilöillä, joilla kirjailija voi pelata ja huijata lukijaa. Juonen suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää tehdä itselleen selväksi, että miten haluaa kertoa, kirjoittaa ja juonitella lukijaa vastaan. Kirjoitat sitten perinteisesti tai hyvän ja pahan rajat hämärtäen, niin tiedosta tarkoituksesi heti.
Suunnittele tarkasti teoksesi rakenne, sillä vaatii todella paljon enemmän työtä suunnitella juoni isolle massalle erilaisia sukuja tai tahoja, kuin että olisi selkeästi yksi paha, joka uhkaa kaikkia.

Lisäksi on täysin oma maailmansa suunnitella juonta sellaiseen teokseen, jossa tarina ei olekaan tapahtumavetoinen, kuten mainitsemani esimerkit, vaan henkilövetoinen. Tarkoitan tällä sellaisia juonia, jotka rakentuvat esimerkiksi mielisairaan ihmisen mieleen ja tapahtumat, jotka normaalisti olisivat yhdentekeviä, ovatkin päähenkilölle suuria asioita tai tragedioita. Kuten keskustelu, ilot, surut, kohtaamiset, ruokailu jne. Tällaisten juonten suunnittelu on enemmänkin henkilöhahmojen, reaktioiden ja ennakkoluulojen suunnittelua.

Suunnittele myös, kuinka pitkän tarinan haluat kirjoittaa, miten eri osat jaottuvat ja mitä asioita haluat niissä tuoda esiin (jos tässä miettii vaikka Rocky -elokuvia, niin jokaisessa elokuvassa Rocky Balboa oppii jotain uutta nyrkkeilyyn liittyvää, jolla lopulta kukistaa vastustajansa). Eli jos teet pidempää sarjaa, niin silloin jokainen osa tulee miettiä joko omana kokonaisuutena tai yksittäisenä teoksena, joka on yhdistettävissä muihin osiin, vai haluatko sellaisen, joka on parhaimmillaan luettuna oikeassa järjestyksessä.

Kuva: Fantacor Ky
Suunnittele juonesi tapahtumat karkeasti alusta loppuun, mieti ajan kulua, osien avaintapahtumia ja loppuratkaisua. Mieti päähenkilö ja mahdolliset tärkeät kumppanit sekä se, milloin ja miten päähenkilö saapuu mukaan juoneen. Suunnittele maailma ja mahdollisimman paljon siihen liittyviä asioita. Mieti kliseet ja kliimaksit, joista olet pitänyt ja joita haluat muokata omiin tarpeisiisi.

Suunnittele tarkasti tiettyyn pisteeseen saakka, kuten siihen., että päähenkilö, juonen perusrunko ja maailma on sinulle jotakuinkin selvillä. Sitten vain kirjoitat, suunnittelet lisää, kirjoitat, suunnittelet lisää jne.

Paperia koneeseen :)

torstai 18. lokakuuta 2018

Kirjan kirjoittaminen: Suunnittelu

Älä toivo, että kirjastasi tulee hyvä, vaan suunnittele siitä hyvä! On tietysti hihitelty, että ennalta suunnittelu vain pilaa kaiken, tai että ennalta suunniteltu on jo puoliksi pilalla. Se on kuitenkin kukkua. Ilman suunnitelmaa sinulla on vain toivo, ja se on vain seuraava askel siitä, että ei ole mitään. :) Aiheesta on myös hauska ja ajatuksia herättävä youtube -video Claus Kellermanilta. Eli se mitä tarkoitan on se, että kun ostat asuntoa, suunnittele. Paljonko saat pankista rahaa? Paljonko on asunnon oikea neliöarvo alueella? Onko tulossa isoja remontteja, ja paljonko ne maksavat? Kun vaihdat autoa, suunnittele. Kun kirjoitat kirjaa, suunnittele.
Kuva: Fantacor Ky

Mitä sitten kirjaa kirjoittaessa pitää suunnitella? Tässä muutamia juttuja
, jotka eivät ole sikäli järjestyksessä, koska ajatukset harhailevat miten sattuu. Suunnittele aikataulu. Koska haluat ensimmäisen version olevan valmis? Suunnittele kenen tukeen voit mahdollisesti nojata. Jos tällaista henkilöä ei ole kaveripiirissä, mieti onko verkkopalvelua, jota haluaisit käyttää saadaksesi palautetta (esimerkiksi www.kirjoittaja.fi). Suunnittele kirjasi pituus, tai kuinka monta osaa haluat kirjoittaa. Suunnittele maailma, hahmot ja taustat. Älä toivo, että kun alat kirjoittaa, niin kaikki kyllä syntyy siinä sitten kirjoittaessa, ja vielä hyvin. Ei synny. Älä toivo, vaan suunnittele. Suunnittele asioita, joita haluat kirjoittaa ja joiden kanssa haluat fiilistellä, kuten tietyt repliikit, tapahtumat, tilanteet tai toimnta. Suunnittele kenet haluat kohderyhmäksesi ja suunnittele miten käyttämäsi kieliasu istuu tähän ajatukseen. Minä aloitin kirjoittamisen vuonna 2006, en suunnitellut. Tein vuosia turhaa työtä ilman todellista päämäärää. Opin toki paljon, mutta samat opit olisin voinut saavuttaa suunnittelemalla ja kyselemällä.

Miten suunnitella? Tässä yksi ajatus. Suunnittele ensin henkilöt ja näiden taustat. Sen jälkeen juoni, miljöö ja maailma (myös maailman historia ja taustat, jos siis fiktiota tai dystopiaa). Suunnittele seuraavaksi kappaleet ja niiden suhde juoneen sekä henkilöhahmoihin (eli miten kappaleen sisältö ajaa juonta eteenpäin, ja miten se vaikuttaa kuhunkin tärkeään henkilöhahmoon). Suunnittele juonenkäänteet ja yllätykset sekä tunteita herättävät wow-tilanteet. Lopuksi suunnittele prologi ja suunnittele, missä tuot prologin sisällön juoneen ja miten.

Mihin suunnittelen? Suunnittele mihin haluat, ja mihin sinun on helpoin. Ainakin alkuun. Itse suunnittelin aluksi monille lapuille, puhelimeen, vihkoihin ja muistioihin. Nyt olen huomannut, että minulle toimivinta on iso vihko (monia), joiden etusivulla on sisällysluettelo ja tiivistelmä mitä vihossa on. Eli jos tahmalaput ovat Sinulle helpoin tapa, niin käytä niitä, mutta pyri kopioimaan lappujen sisältö vihkoon, jotta löydät ne vielä vuosienkin päästä.

Kuva: Fantacor Ky

Korostan vielä. Suunnittele kirjoittamisesi ja se, miten pyrit siihen pisteeseen, mihin haluat. Älä toivo. Pelkkä toivominen ensimmäinen askel kohti epäonnistumista. :) Suunnittele, usko ja tee.

Ja sitten vaan paperia koneeseen :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kirjan kirjoittaminen: Ajatus Kirjasta, ja ajatuksen jalostaminen

Kirjoittaminen alkaa aina ajatuksesta. Tuo ajatus voi olla mitätön häivähdys halusta kirjoittaa vaikka dystopiaa, joka ajan saatossa kasvaa, ja voi saada tuekseen ideoita, ikään kuin välähdyksiä tapahtumista ja henkilöistä. Tartu näihin häivähdyksiin ja kirjoita ne ylös suunnitelman pohjaksi. Tässä vaiheessa älä vielä uhraa ajatuksia sille, tuleeko aihe kiinnostamaan ketään, tai mitä Sinusta ajatellaan, kun kirjaasi myydään kaupoissa. Mene sen sijaan oluelle pienen vihon kanssa, ja ala kirjata asioita ylös. Huomaat, kuinka ajatukset ja ideat seuraavat toisiaan. Ja jos olet alaikäinen tai et pidä oluesta, niin mene kahville, linnoittaudu huoneeseesi kaakaon kanssa, ja visioi. Kirjaa kaikki mitä mieleesi juolahtaa, ja ehkä suunnitelman karkea (todella karkea) runko onkin pian valmis. Sen ei tarvitse olla täydellinen (edes Sinun mielestäsi), kunhan ajatus herää henkiin.

Kuva: Fantacor Ky
Ja nyt, kun runkoajatus on hengissä, niin itse huomasin, että seuraavalla tavalla pääsee eteenpäin: Kirjoitin paperille hahmot ja niistä perusasiat (ammatti, kyvyt, ulkonäkö, mahd aseet, luonne ja kenties nimi). Sama maailman kanssa, eli perusasiat. Ilmasto, elimet, luonto, erikoisuudet, uskonnot ja perusteet politiikasta (sotiiko innokkaasti vai onko Suomen kaltainen puolueeton, ja onko sisäisiä ongelmia). Myös jos Sinulla on mielessäsi jotain legendaarisia nähtävyyksiä, vrt Eiffelin torni, pyramidit jne., niin kirjoita nämäkin muistiin. Kirjoita ylös sivuhenkilöt, joita Sinulla on mielessäsi, ja mieti näiden luonteet ja motiivit (rahan ahne, uskollinen, petturi jne.). Juonen osalta kannattaa miettiä loppuratkaisu, eli miten haluat tarinan päättyvän ja mitä päähenkilölle käy. Kun tämä on tiedossa, niin siihen on hyvä alkaa ankkuroimaan paikkoja, tapahtumia ja hahmoja (kuka esimerkiksi ampuu päähenkilöä ja missä, ennen kuin tämä viimeisenä tekonaan pelastaa rakkaansa tempaamalla pahiksen mukaansa rotkoon).

Anna rohkeasti itsesi tempautua mukaan fiilistelyyn ja ideointiin. Kirjoita ylös rakastamasi kliseet, mahtavat elokuvakohtaukset ja mielikuvasi kaikesta omituisesta (esimerkiksi valintojen merkitys, eli onko sellaisia tilanteita, jossa jokin valinta vaikuttaa juonen käännekohtaan tai loppuratkaisuun, esimerkiksi se, että päähenkilö on lähdössä jonnekin, mutta turhamaisuuttaan päättää vielä vaihtaa paidan, ja tästä syystä on myöhässä jostain traagisesta tapahtumasta, jonka olisi voinut estää tms.). Tallenna muistiinpanoihisi kaikki sellainen, josta olet lukemissasi ja katsomissasi tarinoissa nauttinut. Voit jälkikäteen muokata ja parannella näitä tarkoituksiisi sopiviksi. Vertaa ajatuksiasi kokemuksiisi tosielämästä, ja sekoita näitä tarpeidesi mukaisesti.

Kuva: Fantacor Ky

Jos uskallat, ota ajatus jonkun kanssa puheeksi. Jos Sinua rohkaistaan, ole iloinen ja kiitä. Jos Sinulle nauretaan tai Sinua mollataan, ole onnellinen. Näitä ihmisiä on paljon, ja olet kohdannut niistä ensimmäisen :) On maailman helpointa löytää ihminen, joka on valmis kertomaan Sinulle, että Sinä et pysty tähän.

Tästä alkaakin sitten kirjoittamisen vaikein osuus. Ensimmäisen sanan kirjoittaminen, ja siitä pitäisi vielä saada aikaan ensimmäinen lause tai virke.

Eipä sitten muuta, kuin ajatuksia paperille ja paperia koneeseen!!! :)

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Miten luodaan juoni, osa 2

Käsittelin juonen luonnin ensimmäisessä osassa isoa kuvaa: ajatusta ja rakennetta. Nyt pureudutaan yksityiskohtiin, eli henkilöihin ja käänteisiin.

No nyt sitten, kun meillä on ajatus ja rakenne selvillä, niin sitten täytyy saada se varsinainen juoni luotua. Tähän vaikuttavat voimakkaimmin päähenkilö, sivuhenkilöt ja vastavoimat, eli konfliktit. Otan tähän alkuun sellaisen "no brain" esimerkin, eli mennään voimakkaan mustavalkoiselle alueelle. Hyvä vs paha. Tällainen on kohtuullisen helppo luoda. Paha haluaa tuhota maailman, ja hyvä pelastaa sen. Tähän päälle miljöö, vähän hahmojen luonteita ja kunnon tapahtumat, eli keinot ja kyvyt, joilla kumpikin osapuoli päämääräänsä pyrkii, niin tarina onkin valmis.
Sitten jos tästä mennään aavistus monimutkaisempaan suuntaan, niin voidaan kuvitella, että päähenkilö onkin ensin paha ja muuttuu hyväksi tai paha on ensin hyvä, ja tietyt tapahtumat muuttavat näiden ajatuksia. Tästä saadaan heti runsaasti syvyyttä lisää. Ja jos vielä hieman syvennetään, niin kenties loppuratkaisussa paha muuttuukin jälleen hyväksi, kuten kävi esimerkiksi Darth Vaderille, Tähtien sodassa. Se luo yllätyksellisyyttä loppuratkaisuun.

Kuva: Fantacor Ky
Tämä hyvä vs paha teema on hyvin yleinen juonissa, sillä se voidaan mieltää myös laki vs laittomuus,
eettisyys vs epäeettisyys, ahneus vs hyväntahtoisuus, itsekkyys vs epäitsekkyys jne. Eli lähes kaikki juonet perustuvat jonkinlaiseen yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja samaan asiaan perustuvat usein myös henkilöhahmot.

Mutta entäpäs silloin, kun ero hyvän ja pahan välillä ei olekaan selvä? Miten juoni silloin rakentuu? Esimerkiksi jos mietitään jengien välisestä sodasta kertovaa juonta. Silloin juoni ja lukijan mielipiteet oikeasta ja väärästä luodaan tunteiden tasolla. Ja kauneimmillaan tämä on sitä, että kirjoittaja kuljettaa juonta molempien osapuolten kannalta tutkittuna, jolloin lopuratkaisussa ei ole kuin häviäjiä tai voittajia. Esimerkkeinä vaikka Romeo ja Julia sekä Titanic. Ja monesti tuon rajan häilyvyys koskeekin juuri rakkaustarinoita ja usein draamaakin. Ehkä myös komedia menee samaan lokeroon.

No nyt kun meillä on selvillä ajatus, rakenne, miljöö, teema ja aihe, niin miten sitten luodaan niitä konflikteja? Henkilöhahmoilla. Ajatuksilla, motivaatioilla ja elämänarvoilla. Esimerkiksi kettutytön ja turkistarhaajan välinen dialogi tai poliisin ja anarkistin kohtaaminen. Mieti tarkkaan ne motivaatiot, jotka ajavat tarinasi henkilöhahmoja eteenpäin (niin pää- kuin sivuhahmotkin). Saatko konfliktin kahden pojan rakastumisesta samaan tyttöön tai onko mahdollista, että toisiinsa rakastuneet puolustusasianajaja ja syyttäjä näkevät maailman eri tavalla?
Luo yllättäviä käänteitä. Sinulla voi olla kirjassasi jokin sivuhahmo, jonka päähenkilö kohtaa sattumalta ja pikaisesti. Mieti onko hahmosta syytä luopua, vai voiko tätä käyttää myöhemmin johonkin yllättävään käänteeseen. Langalla sarjassa (The Wire) on hahmo, joka ryöstää huumekauppiailta näiden huumekätköjä. Tuo hahmo selviää tulitaisteluista ja vakeista tilanteista, mutta lopulta nuori poika, jonka vilahtaminen juonessa tuntuu merkityksettömältä, ampuu tuon miehen kioskissa. Tai vastaavasti jos kirjan prologissa päähenkilön pelastama, ja muutamalla sanalla sivuutettu merkityksettömältä tuntuva hahmo ilmestyykin loppuratkaisun aikana auttamaan vaikka biouhan ehkäisemisessä kokeneena biologina, niin siinä on oma erikoinen sykäyksensä.

Ja nyt kun olet miettinyt hahmoja ja niiden motivaatioita, niin mieti tarkkaan missä kohdin tarinaa näitä tulee käyttää. Normaalisti kirjan rakenne on seuraavanlainen: alku, nouseva jännitys, käännekohta, laskeva jännitys ja loppuratkaisu. Näistä käännekohta ja loppuratkaisu ovat kaikkein kriittisimmät. Käännekohdassa esimerkiksi henkilö, joka on seurannut päähenkilöä ja ollut tälle läheinen, kääntää kelkkansa, paljastaa seurustelevansa päähenkilön rakastaman henkilön kanssa, paljastuu petturiksi jne. Ja sitten se, miten käännekohdasta selvitään. Tuleeko jokin sivujuoni osaksi tarinaa, jolloin päähenkilön pelastaa sivujuonen päähenkilö, koska molemmilla on yhtenevät motivaatiot ja tavoitteet? Uhraako päähenkilö jotain (kenties toimii pahasti hyvän asian eteen) tai meneekö jokin asia, johon koko ajan on pyritty, pieleen?

Ja sitten loppuratkaisu. Tämän yllätykselliseksi saaminen onkin haastavaa, eikä minulla ole siihen vastausta. Usein yllätyksellisyys liittyy päähenkilön tai tälle tärkeän henkilön kuolemaan, tai johonkin täysin ulkopuoliseen tapahtumaan. Jos otetaan esimerkki toisesta maailmansodasta, niin monessa liemessä keitetty ja kovista taisteluista selvinnyt panssarikenraali George S. Patton kuoli auto-onnettomuudessa Berliinissä sodan jo loputtua. Loppuratkaisu saa olla myös kliseinen, mutta siihen kannattaa aina ynnätä jotain kaunista, raivostuttavaa, yllätyksellistä tai odottamatonta, jotta lukijalle jää tunteellinen olo. Inhottavimmillaan se voi olla se, että päähenkilö, jonka lukija mieltää hyvänä, saa nenilleen, ja kirjassa roikkunut ilkiö tai kiusaaja saa palkinnon. Sillä silloin, kun herätät loppuratkaisussa voimkkaita tunteita, olet onnistunut.

Kuva: Fantacor Ky
Ja vielä koonnoksena juonen luomisesta. Mieti kaikki mahdollinen lihaksi ajatuksesi ympärille; henkilöhahmot, motivaatiot, miljöö, etiikka ja luonteet. Päätä haluatko kirjoittaa suoraviivaisella rakenteella, vai päätätkö kuljettaa useaa sivujuonta päätarinan tukena. Onko ensin aloittamasi juoni pääjuoni, vai katkaisetko sen johonkin ja nostat sivujuonen pääjuoneksi? Mikä on tarinasi syvin olemus, eli teema ja aihe. Mistä kaikki alkaa ja mihin tilanteeseen haluat kaiken päättää?
Kun nuo asiat ovat selvillä, listaa juonet A, B, C jne. Mieti jokaiselle alku, henkilöt, nouseva jännitys, käännekohta ja sen osalliset sekä se, liittyykö käännekohta miten muihin juoniin. Mieti laskeva jännitys ja erityisesti jokaisen juonen loppuratkaisu, ja miten ratkaisut nivoutuvat päätarinan loppuratkaisuun, jos nivoutuvat. Mieti voitko käyttää rinnakkaisten juonten henkilöhahmoja toisissa juonissa ja mikä lisäelementti (konflikti) tekisi juonesta yllätyksellisen. Jos kuljetat vain yhtä juonta, niin mieti mitkä tapahtumat päähenkilö ja sivuhenkilöt kokisivat kaikkein yllätyksellisimpinä, ja luo niillä lisää jännittäviä juonenkäänteitä.
Piirrä ja kirjoita huomioita ja asioita paperille. Luo kaavioita henkilöistä. Kuka tuntee kenet ja kenen motivaatiot ovat yhteneviä. Lisäksi mieti, ketkä henkilöhahmoista ovat mahdollisia uhrattavia tai sellaisia, joita voit kääntää toisiaan vastaan alkuperäisistä motivaatioista huolimatta. Kun ystävä kääntyy ystävää vastaan, se on aina tunteellista ja merkittävää konfliktia.

Olisikohan sitä siinä tarpeeksi sekavia ajatuksia sekalaisessa järjestyksessä? Tässä yllättävä loppuratkaisu voisi olla se, että kerron Sinulle, arvoisa lukija, että kaikki lukemasi onkin ollut tarkoituksella kirjoitettua paskaa, eikä minulla ole oikeasti minkäänlaista käryä juonen luomisesta :)
No...toivottavasti et ainakaan koe asiaa siten! :)

Ei muuta kun juoni kristallin kirkkaaksi ja paperia koneeseen!!!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Miten luodaan juoni, osa 1

Olen halunnut kirjoittaa juonen luomisesta jo pitkään, mutta en ole ollut niinkään varma, että kompetenssini aiheeseen riittää. Nyt päätin tarttua juonta käänteistä ja pohtia aihetta kahdessa osassa. Olen sivunnut ja osin käsitellytkin tätä aihetta jo aikaisemmin muun muassa aiheen ja teeman sekä miljöön osana, eikä näitä aiheita voi jättää täysin pois nytkään. Siitä johtuen tämä ensimmäinen osa juonesta käsittelee juonta suuremmasta perspektiivistä, ja toisessa osassa pureudutaan tarkemmin juonen yksittäisiin tekijöihin.

Kaikki kirjoittaminen alkaa aina ajatuksesta, jonka ympärille juoni alkaa muodostua usein sellaisista tekijöistä, joita kirjoittaja ei edes välttämättä heti osaa nähdä. Tuo ajatus voi liittyä miljööhön, mielikuvaan päähenkilöstä, johonkin yksittäiseen tapahtumaan tai abstraktimpaan mielikuvaan esimerkiksi tietynlaisista ajatuksista. Annan näistä esimerkit.

Miljöö:
Siirtokunta Mars - planeetalla. Tämä voi olla kirjoittajan visio, joka laajenee pohdinnan kautta teknologiatasoon ja oloihin, joiden kautta kirjoittaja voi huomaamattaan luoda tarinaan sopivia konflikteja, kuten elintärkeän polttoaineen hankinta ja siihen liittyvät haasteet, sekä sen, miten aihe vaikuttaa henkilöihin.

Mielikuva päähenkilöstä:
Rapa-alkoholisti, jonka arkiset tapahtumat pyörivät jopa epäuskottavilta tuntuvien kohellusten ympärillä. Aihepiirin voi laajentaa naapureihin, postimieheen, lähikaupan myyjään tai muihin arkisiin asioihin, joiden merkitystä kirjoittaja ei suunnittelun alkuvaiheessa edes osaa täysin visioida. Tällaisesta esimerkkinä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja, jonka ainakin itse koen rakentuvan vahvasti juuri ajatukseen päähenkilöstä ja tämän luonteesta.

Kuva: Fantacor Ky
Yksittäinen tapahtuma:
Otan tähän pari esimerkkiä, jollaisia kirjoittaja voi visioida, ja sen jälkeen paisuttaa mielensä mukaan. 9/11 WTC iskut ja käärmeen purema. Ensimmäisen jokainen voi visioida ja mieltää sen ympärille kehittyvät juonet, jotka voivat käsitellä tornissa olleita, palomiehiä, terroristeja, omaisia jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja kirjoittaja keksii varmasti juonenkäänteitä miettiessään eri aspekteja asiaan. Ja käärmeenpureman osalta tarina onkin esimerkiksi yksittäisen ihmisen sielunelämää kriittisesti tarkasteleva selviytymiskamppailu, jossa ihmisen omat kokemukset ja historia määrittävät ilot, surut, menettämisen tuskan ja mielikuvan elämästä. Ja kun tätäkin jalostaa tarpeeksi pitkälle, löytynee sademetsän kasveistakin jokin yllättävä muisto päähenkilön historiaan.

Abstraksi mielikuva tai ajatus:
Käytän tässäkin selkeää esimerkkiä olemassa olevasta kirjallisesti tuotannosta. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Eli tässä esimerkissä on päähenkilö "perusjursu" mies, jonka maailmankatsomus ja ajatukset ovat tarinan kantava voima. Tuo ajatus voi olla miltei mikä tahansa. Köyhien halveksunta, nainen ei ole mitään, jos ei ole kaunis, luonnonsuojelu jne. Eli näissäkin mahdollisuudet erilaisille hahmoille ovat rajattomat. Jos esimerkiksi nainen ajattelee, että naiset eivät ole mitään, jos nämä eivät ole kauniita, niin siitä pystyy ammentamaan käänteitä miettimällä ihmisiä, joita hän kohtaa, kenelle puhuu ja miten suhtautuu miehiin. Ja tarinan edetessä jokin näistä kohtaamisista voi avata arvaamattomia ovia juonen kehitykselle.

Ylläolevien lisäksi on varmasti muitakin ajatuksia, mutta koen, että nuo aika hyvin peilaavat tuota käsitettä erilaisista ajatuksista ja niiden synnystä sekä kehityksestä. Ajatuksen lisäksi ajattelin nostaa tässä osiossa esiin vielä toisen yksittäisen tekijän, joka on hyvin merkittävä juonen rakentumisen kannalta. Ja se on kirjoittajan näkemys juonen rakenteesta.
Tarkoitan tällä sitä, että aikooko kirjoittaja kirjoittaa suoraviivaista tarinaa, johon ei liity laajoja sivujuonia, vai onko tarkoitus lähteä tekemään monimutkaista, jopa sekavana rönsyilevää juonta, jonka narut kietoutuvat toisiinsa vasta joskus paljon kauempana. Otan näistä esimerkit.

Suoraviivainen juoni:
Käytän tässä esimerkkinä omaa kirjaani Lohikäärmeen kynsi. En halua nostaa omaa häntääni, vaan
koin aikanaan olevani niin huono kirjoittaja, että suoraviivainen teos olisi helpompi tehdä. Kirjan tarina seuraa koko ajan päähenkilö Arathusta ja tämän seuruetta. Juonenkäänteet tulevat tapahtumista, eivät niinkään henkilöhahmoista. Juoni kulkee aikajärjestyksessä ja sitä on helppo seurata. Eli yksi henkilö seurueineen, tarina kulkee ilman sivujuonia tapahtumien kantamana ja juoni ei ole rakentunut henkilöiden varaan, vaan tapahtumien.

Kuva: Fantacor Ky
Monimutkainen juoni:
Otan esimerkiksi George R.R. Martinin Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu). Tämä sarja seuraa Westerosin (kuvitteellinen maailma) aatelissukujen taistelua vallasta ja olemassa olosta. Olisi mukava tietää, mistä tämän ajatus on lähtenyt, mutta tarinassa on paljon yhtäläisyyksiä muun muassa satavuotiseen sotaan ja Englannin keskiaikaiseen historiaan. Martinin tapa luoda juonta on monisyinen ja erikoinen. Se, mitä lukija luulee pääjuoneksi, onkin pääjuoni vain hetken aikaa, kunnes katkeaa yhden suvun miltei täydelliseen katoamiseen. Martin katkaisee sivujuonia tapattamalla pää- ja sivuhenkilöitä sellaisella tavalla, että lukija ei koskaan voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuka jää henkiin. Ero esimerkiksi JRR Tolkienin Taru sormusten herrasta trilogiaan on huomattava. Ja siinäkin seurue hajoaa, jonka jälkeen seurataan hobittien seikkailua sormuksen kanssa, Gandalfin kamppailua oman kehittymisensä kanssa, kahden muun hobitin ponnisteluja Keskimaan eteen sekä Aragornin polkua samoojasta kuninkaaksi. Ja lopulta nämä kaikki juonet nivoutuvat yhteen. Eli tapoja luoda ja kuljettaa monimutkaisia juonia on yhtä monta, kuin on kirjoittajiakin.

Ja sitten todella tärkeä juttu. Oli ajatuksesi mikä tahansa, tai ainotpa rakentaa juonen miten tahansa, niin on todella tärkeää, että Sinulle on selvää, mistä kaikki alkaa ja mikä on se tilanne, johon kaikki loppuu. Se luo raamit ja pohjan tapahtumille. Ja vaikka muuttaisitkin alkua tai loppua (tai molempia) kirjoitustyön edetessä, niin sillä ei ole väliä. Pääasia on, että aloittaessa alku- ja lopputilanne ovat Sinulla kirkkaana mielessä!

Koetin siis avata hieman ajatuksiani siitä, kuinka juoni lähtee rakentumaan ajatuksesta. Sen jälkeen, ennen laajempaa suunnittelua, tulee kirjoittajan päättää, minkälainen juonen rakenne hänelle sopii parhaiten. Näitä tulee miettiä tarkkaan, ja lisäksi täytyy miettiä, haluatko kirjoittaa aikajärjestyksessä, kuten minä tein, vai pomppien tarinaa ajassa, kuten esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus tekee.

Eipä muuta, kuin ajatuksesta ja rakenteesta kiinni, ja paperia koneeseen! :)

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Valmis tuote, Lohikäärmeen kynsi

Aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2012 sarjalla, joka kertoi kirjan kirjoittamisesta. Se jäi tuolloin ilman päätösjaksoa, sillä vaikka kustannussopimus oli solmittu, niin kirjaa ei kyseiseltä kustantamolta koskaan ilmestynyt. En ala tässä osoittelemaan ketään sormella tai nimeämään syyllisiä. Sain paljon kustannustoimittaja apua tuolta kustantamolta, ja olen ikuisesti siitä kiitollinen.

Nyt tuo kirja on saanut toisen kustannussopimuksen, puhtaaksikirjoitettu lukuisia kertoja ja ilmestynyt 3.12.2016 Scarabe kustannuksen kustantama. Kirjan nimi on Lohikäärmeen kynsi ja se on Pohjoisen legendat - sarjan ensimmäinen osa.
En kerro tätä siksi, että haluaisin nostaa omaa häntääni, vaan sen takia, että haluan valaa teihin kaikkiin uskoa. Uskoa itseenne ja siihen, että te voitte saada käsikirjoituksenne läpi kustantamoon. Oma tieni oli kivinen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2006 ja laskin tässä taannoin, että versioita kirjasta on siunaantunut seitsemän. Koetan tällä sanoa, että kun kirjoitatte, niin uskokaa itseenne, uskokaa siihen mitä kirjoitatte, älkääkä missään vaiheessa luovuttako. Monet saavat kustannussopimuksen minua helpommin, ja siihen on yksinkertainen syy. He ovat aloittaessaan osanneet kirjoittaa. Minä en tiennyt, etten osannut, ja kun sen lopulta ymmärsin, niin halusin oppia. Ja ehkä siitä juuri on kysymys. Halutkaa oppia, tarttukaa toimeen ja viekää homma loppuun.

Kuva: Fantacor Ky, Lohikäärmeen kynnen kansikuva
Minua on matkan varrella kehotettu kirjoittamaan selkeästi ja yksinkertaisesti. Olen kuullut, että hyvät kirjoittajat myös lukevat paljon ja ovat kiinnostuneita asioista. Se, minkä olen itse huomannut on se, että monesti oppii paljon myös arvostelemalla muita. Ja tässä www.kirjoittaja.fi on palvellut minua hyvin. Olen arvostellut useita novelleja ja pakottanut itseni etsimään tietoa konjunktioista, yhdyssanoista, lauseenvastikkeista, sanajärjestyksestä ja pilkuista. Eli kun arvioitte toisten kirjoittamaa, älkää tehkö sitä vain "musta tuntuu" pohjalta, vaan enemmänkin faktapohjalta (paitsi juonen arvostelu tulee kyllä täysin omista tuntemuksista). Miettikää rohkeasti miten itse kirjoittaisitte jonkin asian, kohtauksen, taistelun, rakkauskohtauksen jne. Antakaa siitä palaute, mutta ottakaa opiksenne. Viekää nuo ajatukset rohkeasti omalle paperillenne, hiokaa niitä ja kehittäkää kirjoitustanne, kunnes olette siihen tyytyväisiä. Lukekaa itsellenne ääneen niin kauan, että tekstinne kuulostaa hyvältä.
Kun sain valmiin kirjani käsiini, niin voin sanoa, että lukiessa en saattanut aina käsittää, kuinka olenkaan osannut kirjoittaa siten. Ja toisaalta löysin myös kohtia, joissa häpesin tuotostani :)

Kun kirjoitatte, niin keskittykää tarinaan ja juoneen. Tiedän, kustantamot arvostavat kielellisiä tekijöitä enemmän, mutta pidän silti kiinni kannastani. Pari ystävääni luki tekstiäni muinoin, ja he pitivät nimen omaan tarinasta, kielestä välittämättä. Jos tarina on hyvä, niin kieli paranee kovalla työllä.
Eli suunnitelkaa hyvin, kirjoittakaa, uskokaa itseenne ja tarinaanne, älkääkä antako kenenkään estää teitä kirjoittamasta.

Samassa yhteydessä haluan pahoitella vähäistä osallistumistani www.kirjoittaja.fi  palvelun arvosteluihin kuluneen reilun vuoden ajalla. Olen kuitenkin ainoa ylläpitäjä, joka arvostelee kirjoituksia. Aikani päivätyön ja perheen jälkeen on kulunut kolmen kirjan uudelleen kirjoittamisessa. Hyödyntäkää silti Kirjoittajan erinomaisen aktiivisia jäseniä, ottakaa palautetta ja muistakaa myös antaa sitä!

Heitän tähän loppuun lainauksen ja oman mottoni.
"You fail only if you stop writing." - Ray Bradbury
Ja mottoni latinaksi "Numquam Cede", Älä koskaan luovuta!

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja uskoa itseen!