keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Valmis tuote, Lohikäärmeen kynsi

Aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2012 sarjalla, joka kertoi kirjan kirjoittamisesta. Se jäi tuolloin ilman päätösjaksoa, sillä vaikka kustannussopimus oli solmittu, niin kirjaa ei kyseiseltä kustantamolta koskaan ilmestynyt. En ala tässä osoittelemaan ketään sormella tai nimeämään syyllisiä. Sain paljon kustannustoimittaja apua tuolta kustantamolta, ja olen ikuisesti siitä kiitollinen.

Nyt tuo kirja on saanut toisen kustannussopimuksen, puhtaaksikirjoitettu lukuisia kertoja ja ilmestynyt 3.12.2016 Scarabe kustannuksen kustantama. Kirjan nimi on Lohikäärmeen kynsi ja se on Pohjoisen legendat - sarjan ensimmäinen osa.
En kerro tätä siksi, että haluaisin nostaa omaa häntääni, vaan sen takia, että haluan valaa teihin kaikkiin uskoa. Uskoa itseenne ja siihen, että te voitte saada käsikirjoituksenne läpi kustantamoon. Oma tieni oli kivinen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2006 ja laskin tässä taannoin, että versioita kirjasta on siunaantunut seitsemän. Koetan tällä sanoa, että kun kirjoitatte, niin uskokaa itseenne, uskokaa siihen mitä kirjoitatte, älkääkä missään vaiheessa luovuttako. Monet saavat kustannussopimuksen minua helpommin, ja siihen on yksinkertainen syy. He ovat aloittaessaan osanneet kirjoittaa. Minä en tiennyt, etten osannut, ja kun sen lopulta ymmärsin, niin halusin oppia. Ja ehkä siitä juuri on kysymys. Halutkaa oppia, tarttukaa toimeen ja viekää homma loppuun.

Kuva: Fantacor Ky, Lohikäärmeen kynnen kansikuva
Minua on matkan varrella kehotettu kirjoittamaan selkeästi ja yksinkertaisesti. Olen kuullut, että hyvät kirjoittajat myös lukevat paljon ja ovat kiinnostuneita asioista. Se, minkä olen itse huomannut on se, että monesti oppii paljon myös arvostelemalla muita. Ja tässä www.kirjoittaja.fi on palvellut minua hyvin. Olen arvostellut useita novelleja ja pakottanut itseni etsimään tietoa konjunktioista, yhdyssanoista, lauseenvastikkeista, sanajärjestyksestä ja pilkuista. Eli kun arvioitte toisten kirjoittamaa, älkää tehkö sitä vain "musta tuntuu" pohjalta, vaan enemmänkin faktapohjalta (paitsi juonen arvostelu tulee kyllä täysin omista tuntemuksista). Miettikää rohkeasti miten itse kirjoittaisitte jonkin asian, kohtauksen, taistelun, rakkauskohtauksen jne. Antakaa siitä palaute, mutta ottakaa opiksenne. Viekää nuo ajatukset rohkeasti omalle paperillenne, hiokaa niitä ja kehittäkää kirjoitustanne, kunnes olette siihen tyytyväisiä. Lukekaa itsellenne ääneen niin kauan, että tekstinne kuulostaa hyvältä.
Kun sain valmiin kirjani käsiini, niin voin sanoa, että lukiessa en saattanut aina käsittää, kuinka olenkaan osannut kirjoittaa siten. Ja toisaalta löysin myös kohtia, joissa häpesin tuotostani :)

Kun kirjoitatte, niin keskittykää tarinaan ja juoneen. Tiedän, kustantamot arvostavat kielellisiä tekijöitä enemmän, mutta pidän silti kiinni kannastani. Pari ystävääni luki tekstiäni muinoin, ja he pitivät nimen omaan tarinasta, kielestä välittämättä. Jos tarina on hyvä, niin kieli paranee kovalla työllä.
Eli suunnitelkaa hyvin, kirjoittakaa, uskokaa itseenne ja tarinaanne, älkääkä antako kenenkään estää teitä kirjoittamasta.

Samassa yhteydessä haluan pahoitella vähäistä osallistumistani www.kirjoittaja.fi  palvelun arvosteluihin kuluneen reilun vuoden ajalla. Olen kuitenkin ainoa ylläpitäjä, joka arvostelee kirjoituksia. Aikani päivätyön ja perheen jälkeen on kulunut kolmen kirjan uudelleen kirjoittamisessa. Hyödyntäkää silti Kirjoittajan erinomaisen aktiivisia jäseniä, ottakaa palautetta ja muistakaa myös antaa sitä!

Heitän tähän loppuun lainauksen ja oman mottoni.
"You fail only if you stop writing." - Ray Bradbury
Ja mottoni latinaksi "Numquam Cede", Älä koskaan luovuta!

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja uskoa itseen!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Apua kirjoittamiseen: Miten kirjoittaa yksinkertaisesti?

Kirjoita yksinkertaisesti. Tämän ohjeen sain entiseltä äidinkielenopettajaltani, isältäni ja ensimmäiseltä kustannustoimittajaltani. Mietin että selvä, täytyy kirjoittaa, vaikka en tuolloin edes tiennyt, mitä se tarkoittaa.

Miten siis kirjoitetaan yksinkertaisesti? Uskoisin, että aloittevan kirjoittajan suurin ongelma on se, että hän tiedostaa olevansa aloitteleva kirjoittaja. Mitäkö tarkoitan? Tarkoitan sitä, että kun itse aloitin kirjoittamaan niin tiesin, että en ole kovin hyvä. Koetin kompensoida sitä kirjoittamalla hyvin, enkä suinkaan yksinkertaisesti. Käytin tietoisen tiedostamatta lauseenvastikkeita, virheellistä sanajärjestystä. Sen sijaan, että olisin aloittanut dkirjoittamisen tutustumalla äidinkielellisiin perusteisiin, koetin kirjoittaa niin hienosti, että toiset ajattelisivat minun olevan hyvä kirjoittaja. Ja siinä tein virheen, joka maksoi minulle vuosia.
Kun sain vuonna 2012 käsikirjoitukselleni kustannussopimuksen, kustannustoimittaja sanoi minulle, että minun tulisi vähentää lauseenvastikkeita. Vastasin että sopii, kunhan hän kertoo mitä ne ovat. Ja tuo liiallinen lauseenvastikkeiden käyttö oli vain yksi virheistäni.


Kuva: Fantacor Ky
Lainaan tähän esimerkkinä käsikirjoituksestani alun vuodelta 2006. Sanon kuitenkin ensin sen, että tämä alku on hylätty jo kauan sitten :) Enkä ota nyt kantaa pilkkujuttuihin :)
"Haalistuneeseen ja paikoin repeilleeseen kääröön oli kirjoitettu riimuja, jollaisia hän oli useasti nähnyt ja siksi niitä ei ollut vaikea tulkita. Jostain syystä hän ei vain kyennyt saamaan selvää kirjoituksen sisällöstä. Tuijotettuaan kääröä hetken, hän sysäsi sen sivuun, nojautui taaksepäin tuolissaan ja hieroi tuskastuneena otsaansa. Hän pohti miksi ei kyennyt keskittymään tekstiin ja tarttui pöydällä olevaan pikariin. Viini maistui vahvalta ja sen aromi sekoittui huoneen muihin tuoksuihin.".
Noin paljon tekstiä, noin paljon "hienouksia", eikä lukijalle kuitenkaan edes kerrota, että kuka hän on. Tämä katkelma on ensimmäinen tosi tarkoituksessa kirjoittamani pätkä. Tästä näkee, että olen koettanut kirjoittaa jotain hienoa ja erikoista. Vaikka minulle tuon alun kirjoittamisen jälkeen sanottiin, että kirjoita yksinkertaisesti, niin alku ei muuttunut vuosiin :)

Yksinkertainen tapa kirjoittaa yksinkertaisesti:
- Muista sanajärjestys ja noudata sitä. Normaalisti sanajärjestys on subjekti (tekijä), predikaattiverbi (toimi) ja viimeisenä objekti (tekemisen kohde) ja näiden jälkeen tapa, paikka ja aika.
- Vältä lauseenvastikkeita. Eli tuijotettuaan, nähdäkseen jne. Käytä konjunktioita näiden sijaan. Eli kun oli tuijottanut, jotta näki jne.
- Pidä virkkeet lyhyinä, yhden ja maksimissaan kolmen lauseen mittaisina.
Seuraavaksi tuo yllä oleva esimerkki yksinkertaisesti kirjoitettuna.
"Mies katsoi kääröä, johon oli kirjoitettu riimuja. Käärö oli haalistunut ja paikoin repeillyt. Riimut olivat yksinkertaisia, ja mies oli nähnyt vastaavia ennenkin. Niitä ei ollut vaikea tulkita. Mies ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan pysymään koossa. Jokin häiritsi hänen keskittymistään. Mies sysi käärön kauemmas, nojautui huokaisten tuolin selkänojaan ja hieroi otsaansa. Hän yritti selvittää ajatuksiaan ja siemaisi viiniä pikarista. Viini maistui voimakkaalta. Sen tuoksu sekottui huoneessa leijuviin hajuihin.".
Eli normaali sanajärjestys, ei lauseenvastikkeita ja 
lyhyet virkkeet. Ei turhaa hienostelua, vaan
ainoastaan yksinkertaista kerrontaa.

En mene tässä nyt syvemmälle noiden lauseiden ja pikkuisten nyanssien kanssa. En ole edes varma


kuinka pitkälle rahkeeni riittäisivät siinä touhussa :)
Yllä olevan ymmärtäminen vei minulta vuosia liian kauan. Jostain syystä aloittelevana kirjoittajana kuvittelin, että voisin kirjoittaa hienosti, aivan kuten kokeneet ja todella taitavat kirjailijat. Ja jos oikein mietitään miten kokeneet kirjailijat kirjoittavat, niin he kirjoittavat yksinkertaisen taitavasti. Lainaan tähän vielä Bernard Cornwellin kirjasta Tyhjä valtaistuin katkelman. Bernard on kirjoittanut paljon, ja vaikkakin kääntäjällä on tässä oma osuutensa, niin perusajatus on yksinkertaisen kaunis ja toimiva.
"Tunsin Bricen. En kovin hyvin, mutta tiemme olivat väistämättä kohdanneet vuosina, joina olimme yrittäneet työntää tanskalaisia kauemmas pohjoiseen. Olin nähnyt hänet sotaleireissä ja jopa vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan ennen taistelua. Hän oli monet taistelut kokenut veteraani, joka oli seissyt lukemattomia kertoja kilpimuurissa, aina ealdorman Æthelhelmin loikkaavaa hirveä kuvaavan lipun alla. Brice oli vahva kuin härkä ja hallitsi aseensa, mutta järjenjuoksultaan hän oli hidas, eikä siksi ollut koskaan ylennyt johtamaan suurempia joukkoja.".
Eli ei sekavaa, taiteellisuushakuista sanajärjestystä, ei lauseenvastikkeita ja vaikka virkkeet ovat sisällöltään kattavia, ne ovat korkeintaan kolmen lauseen mittaisia.
Itse olisin aloittelijana käyttänyt ainakin lauseenvastiketta seistyään.

Kuva: Fantacor Ky
Suosittelen kirjoittaessa ja omaa tekstiä korjatessa miettimään omaa tapaa kirjoittaa. Kirjoitatko niin yksinkertaisesti kuin pystyt? Jos et, niin onko hienostelusta ja monimutkaisuudesta hyötyä muille, kuin omalle egollesi? :)
Jos tunsit kiukun tästä blogitekstistä, niin pyydän anteeksi. Yllä oleva on täysin minun oma mielipiteeni, enkä halua suututtaa Sinua, lukija. Ajatuksena vain :)

Ei muuta kuin homma yksinkertaiseksi ja paperia koneeseen! :)



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Apua kirjailijaksi haluavalle: Miten toimia kustantamoiden kanssa?

Olen www.kirjoittaja.fi - palvelun kautta saanut muutamia kyselyitä muun muassa seuraavista asioista: Kannattaako lähettää käsikirjoitus useaan kustantamoon? Jos vastaus tulee, niin voinko odottaa muiden kustantamojen vastauksia?
Tähän blogitekstiin kopion vastaukseni eräälle kysyjälle, tosin muokkasin sitä hieman. Tässä on ajatuksena se, että miten toimia, ja mitä toimenpiteitä kannattaa itse tehdä, että pysyy hommassa kärryillä. Ja taas sellainen juttu, että erityisesti toimenpiteet ja listaukset toimivat minulla, mutta soveltakaa homma siten, että se toimii teillä. Jos muistinne on niin hyvä, että ette tarvitse listoja, niin kadehdin teitä :)

Alla siis vastaukseni ja ajatukseni, toivottavasti saatte siitä jotain.

Kuva: Fantacor Ky
Tuohon kustantamotoimintaan liittyen yksi järkevä vaihtoehto on tehdä itselleen lista kustantamoista, ja lähettää käsikirjoitus niihin kaikkiin. Miksi lista? Itse olen huomannut, että pidemmän ajan kuluttua on todella vaikea pitää kirjaa siitä, mistä vastaus on tullut ja mistä ei.
Sitten kun Sinulla on lista kustantamoista, niin siihen on hyvä myös laittaa kustantamon puhelinnumero (ihan yleinen vaihteen numero, tai pienissä kustantamoissa se numero, joka on saatavilla). Tuo numero on tarpeellinen myöhemmin. Lisäksi laita listaan kustantamon tapa ottaa käsikirjoitus vastaan. Valtaosa suosii sähköpostia, mutta joitain tulostettuna haluaviakin vielä on, ja esimerkiksi Gummeruksella on kirjoittaja.fi - palvelun kaltainen sivusto, jonne käsikirjoitus ladataan.

No nyt, kun Sinulla on lista yllämainituin tiedoin kaikista löytämistäsi kustantamoista (eli puhelinnumero ja ohjeet käsikirjoituksen lähettämiselle), niin alat järjestelmällisesti lähettämään käsikirjoitusta jokaiseen listalla olevaan kustantamoon. Kun olet lähettänyt käsikirjoituksen, niin laita listaan lähetyspäivämäärä, jotta myöhemmin tiedät koska olet käsikirjoituksen lähettänyt.

Kiinnitä erityistä huomiota saatteeseen. Siitä on käytävä yhdellä liuskalla ilmi kirjan ajatus, eli teema ja aihe, ja juonesta jotain. Vähän kuin kirjan takakansi. Yleensä kustantamon sivulta löytyy ohjeet hyvään saatteseen, mutta myös googlaamalla löytyy. Keskity tähän, sillä se on ensikontakti kustantamoon, ja nämä luetaan nopeasti, yleensä heti kun kirja kustantamoon päätyy. Tiedän koska olen saanut kysymyksiä saatteeseeni liittyen, ja samalla on kerrottu, että käsikirjoitus otetaan työn alle parin kuukauden päästä.

No nyt olet lähettänyt käsikirjoituksesi kaikkialle, ja alkaa odotus. Älä odota nopeaa vastausta. Yleensä kustantamot lupaavat vastata puolessa vuodessa, mutta valmistaudu soittamaan perään. Jos vastaus tulee nopeasti postiluukkuun tai sähköpostiin, niin sen sisältö on osapuilleen seuraava, "Kiitos käsikirjoituksen lähettämisestä. Olemme tutustuneet siihen, ja valitettavasti se ei sovellu kustannusohjelmaamme. Emme pysty antamaan käsikirjoituksesta tarkempää palautetta.". Älä pelästy näitä, äläkä anna niiden lannistaa.

Kun kustantajan mainitsema aika vastaamisesta on kulunut (listallasi oleva lähetyspäivämäärä paljastaa tämän), niin soita rohkeasti perään. Kustantamot saavat valtavasti teoksia, joten monet hukkuvat tai niitä ei ehditä käsitellä. Itselläni näin kävi WSOY:n kanssa, vaikka se on Suomen suurin kustantamo, joten pienillä käy myös. En tosin saanut WSOY:ltä sopimusta, mutta he korvasivat viivästyksen hyvällä palautteella. :) Soitto ja kysely on hyvä kahdesta syystä. Ensiksikin se antaa taas sysäyksen käsikirjoituksesi käsittelyyn, ja toiseksi asia on kustantamossa jälleen tuoreena mielessä, ja käsikirjoitus käydään tarkemmin läpi. Jatka tätä, kunnes saat sopimuksen tai kustantamot listalla on kaikki käyty läpi.

Entäpä sitten jos joku tarjoaa sopimusta? No yleisesti voidaan ajatella, että jokainen kustantamo on hyvä. Kustantamo ei luo sensaatiokirjaa, vaikkakin kustantamon koko auttaa markkinoinnissa, vaan kirja luo sensaatiokirjan. Muun muassa Harry Potterin kustantamo oli pieni kustantamo ennen Rowlingia. No oletetaan, että joku pieni kustantamo tarjoaa Sinulle sopimusta, ja Sinä epäröit. Todennäköisesti 
olet kuitenkin  niin innoissasi, että haluat sopimuksen, mutta pysytään aiheessa :) . Sopimuksen teko ei tapahdu hetkessä, joten Sinulla on taas aikaa hyödyntää listaa ja soittaa niille, jotka eivät ole vielä vastanneet. Kustantamo kyllä kysyessä kertoo kantansa, joten Sinun ei tarvitse miettiä annatko heille vielä aikaa vai ei. Jos et kysymällä saa vastausta onko toinen kustantaja halukas käsittelemään nopeammin käsikirjoituksesi, ni ota se, minkä olet jo saanut. Muista, että kustannussopimuksen saa vain noin yksi/kaksi kirjaa sadasta, eli olet jo voitolla, eikä sopimus sido Sinua tuohon samaan kustantamoon ikuisiksi ajoiksi. Muista myös, että on eettisesti oikein kertoa muille kustantamoille listallasi, että olet saanut sopimusehdotuksen ja tiedustella, onko heillä halua antaa Sinulle vastausta nopeasti. Et häviä siinä mitään.
Kuva: Fantacor Ky

Elikkäs tuossa oli tuo vastaukseni. Repikää siitä jotain itsellenne, jos vain löytyy revittävää :)

Kirjoittajan blogista löytyy myös ohje saatteen laadintaan sekä lista kustantamoista. Linkit alla. Heitin tuohon vielä pari kustantamoa lisää.

Eipähän taas muuta, kuin paperia koneeseen, ja matskua Kustatamoihin! :)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kirjoittaminen: Tunteiden, luonteiden ja miljöön kuvailu

Nainen kauhistui miehen olemusta. Selli oli ankea ja ahdistava paikka. Mies tunsi kuvotusta ällöttävästä ympäristöstä.
Adjektiiveilla kuvailu on yleistä, ainakin silloin kun itse kirjoitan. Sitä näkee monissa kirjoissa, kuin myös www.kirjoittaja.fi - palvelussa. Itse asiassa tämän blogitekstin innoittajana ja liikkeellepanevana voimana oli käyttäjän Tojutu novelli Mitä tämä kaikki oikein on? En kuitenkaan sano, että novelli on huono, se vain sai minut pukemaan sanoiksi ajatuksia, joita minulla kuvailusta on ollut jo pidemmän aikaa. Kirjoittajan täytyy kuitenkin aina muistaa, että kritiikki ja mielipiteet ovat VAIN kritiikkiä ja mielipiteitä, ja oma linja tulee silti säilyttää. Vastuu näiden tekstien tulkinnasta on siis täysin sinulla, lukija.

Mielestäni kirjoittamisen tarkoitus on herättää lukijoissa tunteita. Mitä voimakkaampia ne ovat, sitä parempi. Tämä siis kaunokirjallisuudessa erityisesti, vaikka myös mainokset ja lehtiartikkelit pyrkivät samaan. Kysynkin siis, että herättääkö pelkkä adjektiivi lukijassa voimakkaan tunteen? Väitän että ei herätä. Käytän esimerkkeinä noita lauseita, joilla aloitin. Ne eivät ole lainattu mistään, vaan askartelin ne itse. Alla jokainen lause, ja niiden yhteydessä sama asia kirjoitettuna kuvailevammin.

Nainen kauhistui miehen olemusta.
Nainen näki raivon miehen katseessa. Jykevä leuka oli jännittynyt ja huulet puristuneet yhteen. Mies puristi käsiä nyrkkiin, ja nainen perääntyi peläten miehen reaktiota.

Selli oli ankea ja ahdistava paikka.
Viileyttä hohkaaviin tiiliseiniin oli kaiverrettu nimimerkkejä, vihamielisiä ajatuksia ja jäljellä olevia aamuja. Vesihanaa ei ollut, ja ulostamista varten oli nurkassa metallinen ämpäri. Patja haisi kuivuneelle spermalle ja virtsalle, ja oli niin ohueksi painunut, että betonilattian möykyt saattoi tuntea sen läpi. Tyyny oli tahrainen ja värjäytynyt kellertävän ruskeaksi sille ei päätään halunnut laskea.

Mies tunsi kuvotusta ällöttävästä ympäristöstä.
Lattia oli tahmea kuivuneesta virtsasta. Lavuaareissa oli oksennusta, ja vatsahappojen kyllästämät ruokapalat olivat padonneet nesteet lillumaan tummuneelle posliinille. Ilmeisesti paperia ei ollut riittänyt kaikille, sillä seinissä näkyi valuneiden räkätahrijen lisäksi paskaa. Mies koetti peittää hihalla nenäänsä ja hengittää suun kautta, mutta lämpimän sappinesteen ja ulosteiden yhteistuoksu sai hänet toistuvasti yökkäilemään, ja vain vaivoin hänen onnistui pidättää oksennusta.

Kuva: Tuntemattoman tekijän videosta muokattu, by Fantacor Ky
On tietysti kohtia, jolloin kuvailuun ei kannata liikaa satsata, eikä kuvailua missään tapauksessa kannata vetää sujuvan kerronnan edelle. Kuitenkin sellaisissa kohtauksissa, jolloin tuo tunnelma on ensiarvoisen tärkeä, niin on tehokkaampaa kuvailla adjektiivi.
No miten adjektiivi kuvaillaan? Se on helppoa. Tarvitsee vain miettiä tilanne, lisätä siihen adjektiivi ja purkaa se substantiiveiksi.
Esimerkiksi adjektiivi ällöttävä tuossa wc kohtauksessa. Mikä on kirjoittajan ajatuksena ällöttävää kyseisessä miljöössä, jonka tekstin henkilö kohtaa?
Käymälässä ällöttävää on paska, virtsa, oksennus, haju ja räkä. Ja näistähän ällöttävää tekee se, että ne ovat jossain missä niiden ei kuulu olla, eli näkyvissä.

Yksi yleinen kirjoittajien käyttämä juttu on se, että jonkun olemus on jonkinlainen, tai että joku on jonkin oloinen. Se on helppo kirjoittaa, mutta ei luo sitä mainitsemaani tunnelmaa.
Esimerkiksi. Mies oli kokeneen oloinen. Eli hmm...? Ei tuosta ainakaan minulle lukijana tule sellaista wau efektiä, että no johan onkin kokemut.
Vaihtoehtoisesti seuraavalla tavalla. Miehen kädet olivat vuosien kovan työn kovettamat. Hänen katseensa oli rauhallinen ja terävä. Mies ei lähtenyt hötkyilemään toimissaan, vaan arvioi ensin kaiken, mikä saattoi mennä vikaan,,ja kun hän viimein tarttui toimeen, hänen otteensa olivat niin varmat ja ammattitaitoiset, että työn laatu tulisi varmasti olemaan moitteeton.

Tunnelma syntyy mielikuvista, joihin lukija pystyy samaistumaan, enkä usko että kovin pystyvät samaistumaan pelkkään adjektiiviin, sillä se ei varmasti avaa lukijalle kirjoittajan mielikuvaa.

Kirjoitin aikaisemmin yksinkertaisesti kirjoittamisesta täss blogissa otsikolla Mitä täytyy sanoa?
Kuva: Fantacor Ky
Tämä on nyt päinvastaista tuon edellisen blogikirjoituksen kanssa, mutta nyt selvennyksenä. Tämä blogi koskee tapahtumaa ja miljöötä siltä osin, kun se käsittelee henkilöiden tunnetiloja, luonteita (tapoja suhtautua asioihin) tai jotain kriittistä tilannetta. Olen edelleen sitä mieltä, että jokaista ovenavausta, lattiakaivoa, ulkonäön yksityiskohtaa, vaatekappaletta, miekanhuotran sijaintia oikealla tai vasemmalla ja kärpäsen lentosuuntaa ei tarvitse kirjoittaa.
Kuitenkin jos vaikka päähenkilö joutuu selliin, niin on hyvä kuvata oloja, ja sen jälleen suhtautumista noihin oloihin, sillä se kertoo lukijalle paljon päähenkilöstä, eli asenteista ja luonteesta. Lisäksi niissä tilanteissa, joissa jonkun ulkonäkö tai miljöön luonne on olennaisen kriittistä tunnelman kannalta, tulee kuvailu tehdä tarkkaan ja harkiten, jotta oikea mielikuva välittyy lukijalle.
Esimerkiksi jos tuo muurikuva liittyisi jonkin kirjan alkuun, ja kirjoittaja haluaisi luoda tunnelman juurikin tuohon muurin ulkonäköön ja miljööhön liittyen, niin silloin pelkkä adjektiivi ei riitä, vain maisema tulee kuvata adjektiiveillä vahvennetuin substantiivein. Esimerkkinä "Ikiaikainen ja paikoin rapistunut muuri oli peittynyt vehreään kasvustoon, joka näytti aikojen saatossa muokkautuneen osaksi jykeviä kivilohkareita.".

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja tunnelmaa lukijalle!!!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kirjoittaminen: Aloitus - ensimmäinen lause


Hmm...olipa kerran alku. Mielestäni eräs kirjoittamisen vaikeimpia juttuja on se, miten aloittaa? Aloituksen pitäisi olla sellainen, että se herättää heti mielenkiinnon ja luo tunnelmaa, jotenkin sellainen, josta synnyttää jokin aiheeseen johdatteleva mielikuva.
Tosin tämä nyt riippuu hieman aiheestakin, mutta perusajatuksena se, että jos lukija ei heti alusta kiinnostu, niin toivottavasti on ainakin maksanut kirjan jo :D

Kuva: Fantacor Ky
Keräsin tuohon Elisa Kirjasta pienen listan kirjailijoiden aloituksista. Valikoin mukaan kaunokirjallisuutta, klassikon, romantiikkaa ja fantasiaa. Mielestäni näille kaikille yhteistä on se, että näissä henkii se aihe, josta kirja tulee kertomaan.

Christie Golden, Warcraft, alkaa sanoin "Myrskytuulen valtaistuinsali kylpi kuunvalossa.".
Selvästi fantasiallinen aloitus, joka antaa mahtipontisen mielikuvan tilanteesta. Valtaistuinsali, kuunvalo ja paikka, joka selvästikään ei ole lähimaillakaan meidän todellisuuttamme.

Johanna Valkama, Itämeren Auri, alkaa sanoin "Valkea rätisi ja paukkui tulisijassa.".
Lämminhenkinen aloitus, jonka termit "valkea" (ei siis tuli) ja "tulisija" viittaavat menneeseen aikaan, mutta ei mitenkään agressiivisesti, vaan miellyttävästi.

Jari Tervo, Troikka, alkaa sanoin ">>Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.<<".".
Tässä on selvä viittaus aikakauteen sekä agressiivisuutta. Jotain humalamaista uhoa, joka väkisinkin herättää miettimään. Myös lahtari viittaa siihen, että kyse on Suomen historiasta ja puhuja punainen.

Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla, alkaa sanoin "Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi.".
Jos tätä aloitusta ei ole kuullut, ei ole elänyt :) Maltillinen, mutta silti kiehtova lause, joka ei ehkä viittaa mihinkään aikakauteen, mutta sitäkin voimakkaammin työntekoon ja vahvatahtoiseen mieheen.

Reijo Mäki, Tulivuori, alkaa sanoin "Äkkiherääminen.".
Dekkarimainen aloitus. Helposti tulee mielikuva hiestä, pelästymisestä tai muusta radikaalista tekijästä miljöössä. Mukaansa tempaavaa.

Bernard Cornwell, Tyhjä valtaistuin, alkaa sanoin "Minun nimeni on Uthred, ja olen Uthredin poika.".
Tämä sijoittuu lähelle Johanna Valkaman kirjan aikakautta, mutta tunnelma alussa on heti toisenlainen. Ei lämmin, vaan ylpeä ja selvästi agressiivisempi. Sotaisa. Tähän on haluttu tuoda vahva tunnelma heti kättelyssä.

Veera Vaahtera, Kevyesti kipsissä, alkaa sanoin "Koska maailma oli luotu seurallisia ihmisiä varten, välillä oli pakko rikkoa sääntöjä.".
Tässä käy heti selväksi, että kirja, tai ainakin osa sitä, tulee olemaan vastavirtaan toimimista, kenties angstia ja halua murtautua yleisesti hyväksytyistä normeista ja sosiaalisista kahleista. Selkeästi kevyempi ja viihteellisempi aloitus, joka on aikaisempia enemmän ajatustyylinen ja tunnustava.

Otan tähän viimeiseksi aloituksen itse kiroittamastani novellista, tai enemmänkin käsikirjoituksen aloituksesta. Lähdin hakemaan toiminnallista ja sotaisaa aloitusta, joka veisi lukijan heti sisälle taistelupanssarivaunuun ja tilanteen ytimeen.
Aapo Leisiö, Panssarin suojissa, alkaa sanoin "Joukkueen kärkivaunu saavutti rinteen harjan.".
Nyt kun olen lukenut noita muita aloituksia, sekä aloituksia muista kirjoista, niin kenties tässä alussa olisi pitänyt heti käyttää voimakkaampia termejä, kuten vyöryi tai jyrisi. Nuo vaihtoehdot olisivat heti antaneet kuvan, että nyt on tekemisen meininki! Se olisi paremmin sopinut teemaan.

Kuva: Fantacor Ky
Koetan nyt siis sanoa, että kun aloitetaan kirjoittaminen plankolle paperille, niin mielestäni tärkeintä on itse nähdä tuo alun tilanne voimakkaana ja siten, että aloitukseen, ensimmäiseen lauseeseen, kykenee muutamalla sanalla kiteyttämään tuon tilanteen ydinajatuksen mahdollisimman voimakkaana.
Tuosta visiosta täytyisi pystyä poimimaan se ydintekeminen, ja kuvata se mahdollisimman voimakkain sanoin lukijalle.
Kuten Jari Tervo, joka halusi antaa agressiivisen ja vahvasti puolueellisen näkemyksen heti alkuun, tai Veera Vaahtera, joka halusi luoda heti lukijalle mielikuvan siitä, että tässä ei nyt kuljeta siihen tavannomaiseen suuntaan.

Mieti minkä mielikuvan haluat lukijalle antaa heti alkuun, kirjoita se pitkän kaavan kautta, ja sen jälkeen referoi se niin lyhyeen, kuin pystyt. Siinä on ensimmäinen lause, jonka ei tarvitse olla muuta, kuin Reijo Mäen tyylinen "Äkkiherääminen.".

Eipä muuta kuin paperia koneeseen ja alkuja tulille! :)

torstai 1. lokakuuta 2015

Kirjoittaminen:Täytesanat ja turha sisältö

Kirjoittaminen on helppoa, mutta selkeästi, lyhyesti ja miellyttävästi kirjoittaminen ei ole. Mielestäni kirjoittajan tulisi kirjoittaa mahdollisimman vähän, mutta luoda tuolla vähällä lukijalle paljon mielikuvia. Tämä koskee niin henkilöhahmojen kuvailua, kuin kerrontaakin. Olen poiminut muutamia esimerkkejä selventämään mitä tarkoitan.

Kirjoittajalla on usein todella voimakas mielikuva hahmoista ja tapahtumista, ja kirjoittaja haluaa, että lukija näkee kaiken juuri kuten hän. Se ei toimi. Sivusin tätä samaa aihetta myös edellisessä blogitekstissä, mutta jatketaan samasta, sillä turhaa näkee paljon.

Lyhyiden ajatusten esimerkkinä lainaan Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläistä. Waltari kirjoittaa:
"Senmut, jota sanoin isäkseni, oli köyhien lääkäri Thebassa. Kipa, jota sanoin äidikseni, oli hänen vaimonsa. Eikä heillä ollut lasta. Vasta heidän vanhuutensa päivinä minä tulin heidän luokseen.".
Kuva: Fantacor Ky
Tässä sanotaan paljon, mutta ei selitellä mitään. Tässä herää ajatus, että miksi hän sanoo äidiksi ja isäksi, eli kirjoittaja raottaa hieman taustoja, mutta jättää paljon lukijan tuntemusten varaan. Tuokin, että ei selitetä liikaa, kuinka lukuisista yrityksistä huolimatta lasta ei ollut syntynyt. Ajatuksia herättävää materiaalia ilman turhaa löpinää, joka ohjaa lukijaa nopeasti juonessa eteenpäin. Ei turhaa puhetta hahmojen ulkonäöistä tai vaatteista. Se jää lukijan vastuulle. Onko se huono? Minun mielestäni ei. Voin lukijana luoda juuri sen mielikuvan, kun haluan.

Usein seuloessani Kirjoittaja.fi - palvelun novelleja törmään ilmaisuun "aloin kävellä" (myös muita verbejä, kuten nousta, kääntyä jne. ilmenee). Miksi ei vain kävelin? Samanlaisiin turhiin sanoihin luokittelen sanan "sitten" ja monessa tapauksessa myös sanat "pian", "miltei", "yhtäkkiä" jne. Monesti myös sorrumme jaarittelemaan ja selittämään turhaa tietoa. Otan esimerkin www.kirjoittaja.fi - sivuston novellista Sydän kuin lasia, käyttäjältä Lilith.
"Tuijotin pienen, mustan läppärini näyttöä ja luin hitaasti Skypeen ilmestyneet sanat.".
Ajatukseni tästä oli seuraava.
"Tuijotin läppärini näyttöä ja luin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
Eli onko lukijalle väliä läppärin värillä? Lisäksi sanat hitaasti ja ilmestyneet ovat turhia, itsestään selvyyksiä. Jos tätä oikein haluaisi lyhentää, niin...
"Tuijotin läppäriäni ja luin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
tai
"Tuijotin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
tai
"Luin Skypen viestin.".
Eli lyhentää voi, mutta jossain vaiheessa tunne katoaa, jos esimerkiksi tuo tuijotus jää pois. Vaikka kirjoittaa yksinkertaisesti, niin mekaaninen ei saa olla.

Toinen esimerkki turhan kirjoittamisesta, jonka poimin MTV:n MSN Uutisiin lataamasta uutisvirrasta.
Toimittaja kirjoittaa:
"Khan otti puhelimen käteensä ja soitti isälleen haluavansa tulla kotiin.".
Jäin pohtimaan, että miksi ei vain seuraavasti:
"Khan soitti isälleen haluavansa tulla kotiin.".
Mielestäni lukija ymmärtää kertomatta sen, että jos soitetaan, niin puhelin on kädessä. Toisaalta taas jos puhelin on varpaissa, niin silloin se kannattaa kirjoittaa, tai jos käytetään handsfree - laitetta. Tosin handsfree laite on tunnettu ja normaalia, joten senkään kirjoittaminen ei ole tarpeen. Pääasia on, että Khan soitti kotiin. Lukija tietää, että se tehdään puhelimella ja puhelin on kädessä. Jos Khan olisi sidottuna kellarissa ja olisi kaivanut puhelimen hampailla rintataskusta, näppäillyt numerot pikkuvarpaalla, nostanut laitteen jaloillaan korvalle ja soittanut, niin silloin tuo poikkeavuus olettamukseen on pakko kirjoittaa.

Otan vielä kolmannen esimerkin liittyen ulkonäön kuvailuun. Tämä on ihan itse keksimäni ja menee syvemmälle turhaan sisältöön.
Vaihtoehto 1,
Kuva: Fantacor Ky
Nainen oli hieman yli satakahdeksankymmentäsenttinen, pitkäjalkainen ja hoikka. Rinnat olivat pystyt ja leveä vyö valkoisen mekon päällä korosti lantiota. Korkeat korot nostivat naisen sääret sille tasolle. jolla niiden kuuluikin olla, ja vaaleat hiukset korostivat syvänsinisten silmien kauneutta. Naisen lantio keinui kauniisti tämän astellessa sirosti kohti ravintolan ovea.
Vaihtoehto 2,
Nainen oli kaunis ja hoikka. Valkoisen mekon verhoama lantio keinui vietellen, ja korkeat korot kopisivat kadulla naisen kulkiessa kohti ravintolaa.
Eli nyt kirjoittajana kerroin lukijalle, että nainen oli vaalea ja sinisilmäinen. Kysynkin nyt, että jos sillä ei tarinan kannalta ole väliä, niin jos lukija pitää brunettea blondia kauniinpana, saati punapäätä, niin onko todella tuon kirjoittajan mielikuvan kirjoittaminen pakollista? Saattaahan lukija pitää kauniimpana myös lyhempää, kuin pidempää :D Myöhemmin voi halutessaan kuvailla lisää, esimerkiksi jos nainen kohtisi ravintolassa miehen, jonka kannalta naista arvioidaan. Ja jos pidit enemmän vaihtoehdosta 1, niin ainakin sanat hieman, leveä, korkeat ja kohti. N on mielestäni sellaisia sanoja, että ilmankin tulee toimeen, ja mainiosti. :D

Eli anna lukijan olla lukija. Lukiessa on kiva luoda mielikuvia ja ajatuksia tilanteista, kun kirjoittaja ei yritä tuputtaa liikaa tietoa.

Ei muuta, kuin valkoista, kuivan ratisevaa, joskin hieman kellastunutta ja haperoa paperia mustaan, hieman nurkista ruostuneeseen kirjoituskoneeseen, jonka vasemmalta lukien kolmannesta painikkeesta on valkoinen väri, jolla painikkeen tietää s - kirjaimeksi, haalistunut miltei tunnistamattomaksi.

Tai vaihtoehtoisesti.

Ei muuta, kuin paperia koneeseen!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kirjoittaminen: Mitä täytyy sanoa?

Kirjoittajalla on monesti niin kirkas mielikuva tapahtumista, että ajatus on pakko saada kirjoitettua lukijalle juuri sellaisina, kuin sen mielikuvissaan näkee. Mutta pitääkö se todella saada? Eikö meillä jokaisella ole omat ajatukset, mielipiteet ja kokemukset? Kun luemme, nuo edellämainitut ohjaavat mielikuviamme ja saavat aikaan meitä miellyttävät (meille sopivat) hahmojen ulkonäöt, tapahtumapaikat jne. Jos kirjoittaja koettaa liikaa puuttua noihin mielikuviin, niin väitän että lukija kokee sen ahdistavana.

Ylläolevaa pitäisi jokaisen kirjoittajan miettiä. Annan esimerkin, jonka olen poiminut www.kirjoittaja.fi - sivustolta. Lainaus on käyttäjän Karvamattonen novellista Enkelin suudelma, luku 1.
Kuva: Fantacor Ky
"Haroessaan tummia hiuksiaan poika mietti, kuinka helppoa olisi vain lähteä tuosta kaupungista pois ja aloittaa uusi elämä jossain muualla, voisi unohtaa menneen ja saada jotain jopa aikaiseksi.".
Minun mielikuvani tuosta oli se, että pojalla on pitkät, tuuheat hiukset, jotka kulkevat paksuina suortuvina hänen sormiensa välistä. Joku muu saattaa ajatella, että hiukset ovat lyhyet, ja poika enemmänkin suorii niitä. Eli meillä jokaisella syntyy aivan omanlainen mielikuva tapahtumasta.

Minun mielipiteeni on seuraava. Kuvailemalla liikaa, kirjoittaja saa lukijan ärsyyntymään. Esimerkiksi jos halutaan kuvailla hiuksia, niin sen voi tehdä pitkästi tai oikomalla. Annan esimerkin.
Vaihtoehto 1,
"Miehen hiukset olivat harmaat ja ne ylsivät olkapäille. Ne olivat takkuiset ja takertuivat ajoittain pystyssä olevien kaulusten nappeihin. Hiuslatvat olivat kaksihaaraisia, ja näytti, että niitä ei oltu pesty aikoihin.".
Vaihtoehto 2,
"Miehen takkuiset, harmaat hiukset takertuivat ajoittain takin kauluksiin.".
Eli toisessa selitetään tarkasti, kun toinen puolestaan on ylimalkainen. Ja jos asiaa oikein mietitään, niin onko tarinan kannalta mitään merkitystä sillä, kuinka tarkkaan olemme henkilöt kuvailleet? Onko väliä olivatko kaulukset pystyssä? Onko väliä onko lukijan mielestä henkilöllä pitkät hiukset, vai takertuiko ainoastaan takatukka takinkaulukseen? Ei minunkaan mielestä. Kuitenkin monesti kirjoittaja, ja erityisesti minä itse, sortuu siihen, että kaikki omat mielikuvat on pakko kuvailla, sillä koemme, että lukijan täytyy nähdä täsmälleen se sama mielikuva.
Toinen esimerkki. Vaihtoehto 1,
Talon julkisivun oli vuorattu punaisilla tiilillä, joiden välissä oli valkoista laastia. Ajan kuluessa valkoinen oli tummunut, ja tiiliseinä oli paikoitellen rapistunut.
Vaihtoehto 2,
Talon julkisivun punertavat tiilet olivat ajan rappeuttamat.
Nyt kirjoittajan mielikuva valkoisesta laastista ei välity lukijan tietoon, mutta onko sillä väliä? Minun mielestäni ei. Miljöön ja henkilöiden yksinkertainen kuvaaminen mielestäni riittää. Antaa lukijan luoda lopullinen mielikuva.


Kuva: Fantacor Ky
Jos kerrotaan malawiahvenen ja monnin kohtaamisesta, 
niin onko tarvetta kuvailla koko akvaariota?
Mielestäni kirjoittajan tulisi ymmärtää seuraava: lukijalle tulee sanoa vain se, mikä on tarinan, juonen ja pienten yksityiskohtien kannalta tärkeintä. Ei mitään muuta. Antaa lukijan itsensä muodostaa mielikuvat henkilöistä ja miljööstä kertomalla mahdollisimman vähän. Koska jo tarinankin kannalta on turhaa, että jokainen suihkukaivo ja finni on kuvattu yksityiskohtaisesti.
Kunhan juonenkäänteissä ei oio, niin kaikessa muussa sitten voikin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja yksinkertaista sanomaa lukijalle!