torstai 24. lokakuuta 2019

Kirjoittaminen: Juonen rakenne, Alku

Mistä juonen pitää alkaa? Ja miten? Tätä miettiessä ajatus alkaa rönsyillä suunnitteluun, yksinkertaisesti kirjoittamiseen, hahmoihin, miljööseen jne. Vedän henkeä, ryhdistäydyn ja koetan pitää itseni koossa :)

Kuva: Fantacor Ky
Juonen alun tulisi luoda lukijalle mielikuvat ainakin siitä, että kuka ja missä. ”Mitä” tulee vasta myöhemmin. Tätä on hieman vaikea pukea sanoiksi, joten mennään esimerkkien kautta. Vainö Linnan Täällä pohjantähden alla alkaa sanoin ”Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi.”. Tästä lyhyestä
alusta käy ilmi, että nyt ollaan tekemisen äärellä. Suolla, kuokka kädessä ja Jussi hommissa. No tämä nyt ei ole mikään varsinainen juonen alku, vaan ensimmäisen kappaleen alku, mutta mielestäni kuvaa ajatusta mainiosti. Tämän alun jälkeen alkavat vähän kerrassaan selvitä muut asiat: toimintaympäristö, hahmot, ihmissuhteet ja yhteiskuntarakenne sekä jopa jossain määrin talous. Mitään näistä ei hierota lukijalle suoraan naamaan, vaan kaikki on ujutettu tapahtumiin, dialogeihin ja hahmojen tapaan toimia.
Eli sen sijaan, että alkaisit kirjoittaa, kuinka maailma, jossa Jussi asui, oli porvarien hallitsemaa, mutta duunarien hiellä lunastettua, mieti miten saat kaiken raottumaan vähitellen. Jussin perhettä ei tarvitse suolla vielä kertoa, vaan vasta kun hän palaa kotiin. Paitsi jos suolta löytyisi vaikka kukkanen, jonka Jussi haluaisi viedä tyttärelleen, joka rakastaa kukkia. Silloin tuon tyttären voi sujauttaa kerrontaan.

Mielestäni kirjoittajilla (minäkin sorrun tähän edelleenkin) on tarve päästä kertomaan kaikki maailmansa hienoudet lukijalle heti ja nyt. Hahmojen luonteesta täytyy kertoa kaikki samalla tavalla, vaikka kirjan alun tulisi jouhevasti raottaa miljöötä, hahmoja, suhteita, mahdollisia vihankohteita, uhkia, rakkauden kohteita, arjen haasteita jne.
Esimerkiksi scifi maailmassa sortuu helposti kertomaan vaikka sodan osapuolet ja sodan syntyhistorian, kun siitä voisi vähän kerrassaan ujuttaa lukijalle tietoja dialogeissa, päähenkilön ajatuksissa jne. Vaikka niin, että ei kerro, että päähenkilö on sodassa vammautunut veteraani, vaan kuvailee tämän nostamaan jotain, eikä käsi toimikkaan ihan niin kuin pitäisi. Tässä voi näppärästi mainita mikä käden on vienyt, mutta vieläkään ei tarvitse avata tarkemmin osapuolia ja historiaa. Tätä voi tarkentaa tulevassa loputtomasti.
Kuva: Fantacor Ky
Älä siis sorru kertomaan kaikkea heti. Luo useammassa alun kappaleessa eri hahmojen lähtötilanne selväksi. Sido sitä myöhemmin historiaan ja muihin hahmoihin, ja syvennä maailmaa juonen edetessä.

Pähkinänkuoressa juonen alku on hahmojen lähtötilanneselvitys. Alun jälkeen lukijalla tulee olla riittävä käsitys siitä, miksi kuvaillut hahmot tempautuvat mukaan juoneen. Ja miksi juoneen tempautuminen on yleensä heidän mielenkiintonsa kohteena. Kun tämä on selkeänä lukijalla tiedossa, ei juoneen ajautuminen tunnu epäselvältä ja yllättävältä.

Loppuun vielä pari esimerkkiä, ettei jää pelkän sanahelinän tasolle.
1. Parisuhteeseensa ja elämäänsä kyllästynyt nainen lähtee matkalle etsimään iloa elämään sekä rakkautta. Alku voisi kuvailla naisen mitään antamatonta työtä, arjen harmautta, kuihtunutta seksielämää ja mukaan viittauksia unelmiin, joita hänellä joskus on ollut. Tähän voi tuoda mukaan ystäviä ja aviomiehen kannan, jotta saadaan syvyyttä. Kenties myös kuolleen isän ja äidin, joiden muisto rohkaisee muutokseen. Kun kaikki tämä on kerrottu, alkaa alku olla nipussa. Käytä kuitenkin dialogeja, soittoja pomolta, sitä, miltä tiskaamattomat astiat kotona tuntuvat jne. Älä vain kerro kaikkea hieromalla sitä lukijan naamaan :)
2. Sodassa vammautunut veteraani on päähenkilö. Alussa voi kuvailla märkää sohjoista katua, jossa mies kerjää. Kuvaile ihmisten välinpitämättömyyttä ja miehen halveksuntaa elämää ja valtiota kohtaan. Ei kuitenkaan taas vain kertomalla, vaan kuvailemalla esimerkiksi mitä ajatuksia syntyy, kun näkee lehden kannessa hymyilevän poliitikon tai ohi ajavan poliisiauton, josta poliisi katsoo häntä kuin varasta. Tähän voi vetää mukaan kodittomien yösuojan, jonne koettaa päästä yöksi sekä leipäjonot, joiden ylläpitäjä on niitä harvoja, joka miehen mielestä välittää. Tähän mukaan vammat, joita lapset ja teinit tuijottaa ja ivaa, sekä kyvyttömyys ja väsymys koettaa ottaa enää vastuuta omasta elämästään. Vähän roskisdyykkaamista, likaisia vaatteita, samankaltaisia ihmisiä, väkivaltaa ja pahaa hajua. Ja ehkä pieninä hyvinä juttuina muistoja menneestä ja hiuksen hienoa toivoa noiden aikojen paluusta.

Lähtisikö näillä eväillä alkuun? :)

Paperia koneeseen ja alku hanskaan!!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti