Kirjoittaminen: Kirjoita ymmärrettävästi

Monesti, kun kirjoitan palautteita www.kirjoittaja.fi - sivuston novelleihin, puutun kankeaan ja vaikeasti ymmärrettävään tekstiin. Olen kehottanut kirjoittajia lukemaan kirjoittamansa itselleen ääneen, jotta kankeuden huomaisi (tämän vinkin kuulin itseasiassa Tom Arnkililta, Teoksen kirjailijalta). Aina kun joku kirjoittaa jotain, tulisi kirjoittajan varmistua tekstin selkeydestä ja ymmärrettävyydestä.

Annan pari esimerkkiä kankeasta ja vaikeasti ymmärrettävästä tekstistä. Esimerkit on poimittu uutisista, eli toimittajien kirjoituksista. Jos siis ammattilaisilta tulee tällaista tekstiä, niin voinen hyvin antaa pienet kankeudet anteeksi myös kirjoittaja - sivuston käyttäjille, ja itselleni.

Lainaus 1, kiekkopalstalta.

Kuva omatekemä :D

"Omaa erikoista etäältä, laidasta b-pisteen kaaren takaa, lyöntilaukauksella 57. minuutilla syntynyttä 3-3-tasoitustaan laitahyökkääjä ei erityisesti nostanut esille. Luttisen kasvojen ilme kertoi kylläkin isosta mielihyvästä.".

Lainaus 2, kuvateksti.
"Ukrainan armeijan sotilaat katselivat epäluuloisina krimiläisen Sevastopolin kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Ljubimovkan sotilastukikohdan aidan takaa maanantain ilta-auringossa Krimillä.".

Jos yllämainitut lainaukset ymmärtää selkeinä ensimmäisellä lukukerralla, niin todennäköisesti valehtelee :D Tässä ei kirjoittaja ole lukenut kirjoittamaansa, tai jos on, niin jotain on jäänyt huomaamatta.

Ajatukseni selkeämmästä vaihtoehdosta ensimmäiseen lainaukseen:
"Omaa 3-3 tasoitustaan, jonka Luttinen laukoi lyöntilaukauksella b-pisteen kaaren takaa 57. minuutilla, ei laitahyökkääjä nosta esille. Miehen ilme kuitenkin kertoo isosta mielihyvästä.".
Eli mielestäni selkeä, kahden lauseen virke, jossa sivulause katkaisee päälauseen. Lisäksi annan monesti palautetta siitä, että kirjoittaja pitää lukijaa tyhmänä kirjoittamalla liikaa. Tässä tapauksessa tuo kasvojen ilme. Voiko ilme olla muualla kuin kasvoissa?

Ajatukseni toisesta lainauksesta:
Krimiläisen Sevastopolin kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Ljubimovkan sotilastukikohdan ukrainalaissotilaat katselivat (alkuperäinen lainaus ei kerro katselun kohdetta, joka tulisi tähän) aidan takaa ilta-auringossa.
Eli tuossa toistetaan Krimiä, eikä kunnollista objektia ole. Tiedetään kuitenkin että katselu tapahtuu epäluuloisesti :D Eli jos tämä olisi luettu itselle ääneen, olisi tekstin lopullinen muoto olla hyvinkin erilainen.

Se, mitä koetan tässä sanoa, on viimeistelyn tärkeys. Kirjoittajan ei tule koskaan tyytyä siihen, mitä saa ensimmäiseksi kirjoitettua. Tekstiä täytyy hioa, täytyy tietää mitä minä haluan sanoa, mikä on sanomani ydinajatus ja tuleeko tuo ajatus lukijalle selväksi siitä mitä olen kirjoittanut.

Vielä lainauksiin liittyen se, että toimittajilla on valtava kiire ja paine, joten ei revitellä noilla kankeuksilla liikaa, vaan ollaan iloisia että he antavat myös meille amatööreille luvan tehdä virheitä.

Ei muuta, kun lisää paperia koneeseen, ja lukemaan itselleen ääneen!

Ps. Luin tämän blogikirjoituksen itselleni ääneen :D