maanantai 14. syyskuuta 2015

Kirjoittaminen: Mitä täytyy sanoa?

Kirjoittajalla on monesti niin kirkas mielikuva tapahtumista, että ajatus on pakko saada kirjoitettua lukijalle juuri sellaisina, kuin sen mielikuvissaan näkee. Mutta pitääkö se todella saada? Eikö meillä jokaisella ole omat ajatukset, mielipiteet ja kokemukset? Kun luemme, nuo edellämainitut ohjaavat mielikuviamme ja saavat aikaan meitä miellyttävät (meille sopivat) hahmojen ulkonäöt, tapahtumapaikat jne. Jos kirjoittaja koettaa liikaa puuttua noihin mielikuviin, niin väitän että lukija kokee sen ahdistavana.

Ylläolevaa pitäisi jokaisen kirjoittajan miettiä. Annan esimerkin, jonka olen poiminut www.kirjoittaja.fi - sivustolta. Lainaus on käyttäjän Karvamattonen novellista Enkelin suudelma, luku 1.
Kuva: Fantacor Ky
"Haroessaan tummia hiuksiaan poika mietti, kuinka helppoa olisi vain lähteä tuosta kaupungista pois ja aloittaa uusi elämä jossain muualla, voisi unohtaa menneen ja saada jotain jopa aikaiseksi.".
Minun mielikuvani tuosta oli se, että pojalla on pitkät, tuuheat hiukset, jotka kulkevat paksuina suortuvina hänen sormiensa välistä. Joku muu saattaa ajatella, että hiukset ovat lyhyet, ja poika enemmänkin suorii niitä. Eli meillä jokaisella syntyy aivan omanlainen mielikuva tapahtumasta.

Minun mielipiteeni on seuraava. Kuvailemalla liikaa, kirjoittaja saa lukijan ärsyyntymään. Esimerkiksi jos halutaan kuvailla hiuksia, niin sen voi tehdä pitkästi tai oikomalla. Annan esimerkin.
Vaihtoehto 1,
"Miehen hiukset olivat harmaat ja ne ylsivät olkapäille. Ne olivat takkuiset ja takertuivat ajoittain pystyssä olevien kaulusten nappeihin. Hiuslatvat olivat kaksihaaraisia, ja näytti, että niitä ei oltu pesty aikoihin.".
Vaihtoehto 2,
"Miehen takkuiset, harmaat hiukset takertuivat ajoittain takin kauluksiin.".
Eli toisessa selitetään tarkasti, kun toinen puolestaan on ylimalkainen. Ja jos asiaa oikein mietitään, niin onko tarinan kannalta mitään merkitystä sillä, kuinka tarkkaan olemme henkilöt kuvailleet? Onko väliä olivatko kaulukset pystyssä? Onko väliä onko lukijan mielestä henkilöllä pitkät hiukset, vai takertuiko ainoastaan takatukka takinkaulukseen? Ei minunkaan mielestä. Kuitenkin monesti kirjoittaja, ja erityisesti minä itse, sortuu siihen, että kaikki omat mielikuvat on pakko kuvailla, sillä koemme, että lukijan täytyy nähdä täsmälleen se sama mielikuva.
Toinen esimerkki. Vaihtoehto 1,
Talon julkisivun oli vuorattu punaisilla tiilillä, joiden välissä oli valkoista laastia. Ajan kuluessa valkoinen oli tummunut, ja tiiliseinä oli paikoitellen rapistunut.
Vaihtoehto 2,
Talon julkisivun punertavat tiilet olivat ajan rappeuttamat.
Nyt kirjoittajan mielikuva valkoisesta laastista ei välity lukijan tietoon, mutta onko sillä väliä? Minun mielestäni ei. Miljöön ja henkilöiden yksinkertainen kuvaaminen mielestäni riittää. Antaa lukijan luoda lopullinen mielikuva.


Kuva: Fantacor Ky
Jos kerrotaan malawiahvenen ja monnin kohtaamisesta, 
niin onko tarvetta kuvailla koko akvaariota?
Mielestäni kirjoittajan tulisi ymmärtää seuraava: lukijalle tulee sanoa vain se, mikä on tarinan, juonen ja pienten yksityiskohtien kannalta tärkeintä. Ei mitään muuta. Antaa lukijan itsensä muodostaa mielikuvat henkilöistä ja miljööstä kertomalla mahdollisimman vähän. Koska jo tarinankin kannalta on turhaa, että jokainen suihkukaivo ja finni on kuvattu yksityiskohtaisesti.
Kunhan juonenkäänteissä ei oio, niin kaikessa muussa sitten voikin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja yksinkertaista sanomaa lukijalle!

2 kommenttia:

  1. Hei!


    Minun nimeni on Aino ja olen freelancer Promo logic:lla, nettimedia toimistolla. Olisimme kiinnostuneita lisäämään 2-3 lausetta ja linkin teidän sivullenne sovittuun hintaan vuodeksi.

    Olkaa hyvä ja ilmoittakaa jos tämä kuullostaa kiinnostavalta ja annan lisätietoja. Jos omistatte myös muita sivuja, olkaa hyvä ja liittäkää niiden URL osoitteet jotta voin käydä myös ne läpi mahdollista sopimusta varten.

    Kiitos ja pikaisiin kuulemiin!

    Ystävällisin terveisin

    Aino Nurminen
    nurmien.aino@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Hei, Samu täällä. Olen hyvinkin aloitteleva kirjoittaja ja luin tuon ylläolevan ajatuksella. Monia monta samoja ajatuksia.

    Koen olevani tarinankertoja. Vailla hyvää ammatillista kykyä tuottaa liibalaaba proosaa.

    Mun esikoinen: 17-vuotiaan Englantilaistytön syksyinen matka Ranskaaan äitinsä kotikonnuille. Vuonna 1911.

    Oisin jostain helpommastakin voinut aloittaa :D

    Saisipa valmiiksi... ;/

    VastaaPoista