maanantai 8. lokakuuta 2012

Kirjan kirjoittaminen: Suunnittelu ja valmistelut

Mielestäni kirjan suunnittelu alkaa aina hahmoista, tarkemmin ottaen päähenkilöstä, ja tarinan rungosta, josta tulee olla ainakin jonkinlainen, kenties huterakin näkemys. Suunnittelu kannattaa aina toteuttaa paperille tai koneelle ja kantaa mukanaan kaikkialle pientä muistivihkoa, sillä kun ajatus tulee, on varmaa että se on paennut jos paperia ei ole mukana.
Verkosta löytyy erittäin hyviä malleja muistikartoista tai sitten perinteinen ranskalainen viiva rivistö ajaa myös asiansa. On mielestäni kuitenkin hieman helpompi vetää miellekartan pallukoihin kaikkia mieleentulevia asioita, kuin koettaa saada kaikkea kerralla allekain. Tämä on kuitenkin makuasia.


Kuva: Bohman

Meidän osaltamme suunnittelu alkoi päähenkilöstä ja tarinan rungosta. Rungolla tarkoitan tässä yhteydessä tapahtumien pääasiallista kulkua, esimerkiksi jos päähenkilöksi valitaan autokorjaaja, voisi tarinan runko olla esimerkiksi sellainen, että mies (tai nainen) aloittaa kirjan alussa tietyssä korjaamossa (ensimmäinen työpaikka). Hän kohtaa uransa alkutaipaleella valtavia, sydäntäraastavia ongelmia, kuten inhat työtoverit ja virheet työssä. Pienin askelin ja eeppisin oivalluksin päähenkilö kuitenkin oppii ja selvittää ongelmat ympäristön ja itsensä kanssa ja nousee vaikeuksien kautta menestykseen. Tässä tapauksessa kirja voisi päättyä autokorjaajan voittokulkuun ja kansalliseen korjaamoketjun johtamiseen. Eli kolme osaa; alku, keskiosa ja loppu. Normaalisti alku on hankalaa, keskiosa raastavaa (näiden välissä voi tosin olla myös iloa) ja loppu onnellinen.

Minä ja ystäväni Kasper, jaoimme suunnittelun karkeasti kolmeen osaan; henkilöt, tarina ja maailma. Maailma piti suunnitella sen takia, että kyseessä oli kuvitteellinen fantasiamaailma, jota ei ollut nähtävissä missään. Vastaavaa työmäärää ja haastetta tuo todennäköisesti myös taustatyön tekeminen ja faktojen selvittäminen, jos kirja käsittelee esimerkiksi nykymaailmaa. 
Olin sinänsä onnellisessa asemassa, että minulla oli kaveri tekemässä työtä kanssani. Monesti huomasin, että kun itse oli sellaisessa mielentilassa, että kirjoittamista tai miettimisestä ei tullut mitään, oli Kasperin ajatukset ja ehdotukset kultaa kalliimpia. Myös tähän ongelmaan, jos teillä ei ole ketään keltä kysyä, voi etsiä apua monenlaisilta forumeilta, esimerkiksi www.kirjoittaja.fi sivulta. 


Henkilöiden osalta on mielestäni hyvä muistaa, että pienillä ristiriitaisuuksilla saa helposti syvyyttä aikaiseksi hahmoihin. En ole varma onnistuimmeko tässä Kasperin kanssa, mutta yritimme ainakin. Henkilöitä miettiessä voi pohtia tiettyjä ääripäitä, esimerkiksi ydinvoimaa puolustava porvari ja pelastakaa sudet järjestön puheenjohtaja, jonka elämän intohimo on ydinvoiman vastustaminen. Ajatus itsessään on melko pöhkö, mutta jos tarina "pakottaa" nämä hahmot toimimaan yhdessä, voidaan ajatella, että kirjailija on ainakin jollain tasolla onnistunut.
Henkilöissä tulisi aina olla jotain, johon lukija voi samaistua. Tällä tarkoitan sitä, että henkilöhahmot eivät voi olla kaikilta osin täydellisiä, vaan niiden täytyy olla "aitoja". Mielestäni hyvä keino on se, että koettaa löytää lähipiiristään henkilöä, joka ajattelisi (ainakin kirjoittajan mielestä) samoin, kuin kirjan henkilö, ja koettaa sitten kirjoittaa paperille mahdollisimman luonnollista käytöstä.


Tarinan suunnittelu oli mielestäni kaikkein vaikeinta. Kadehdin ihmisiä joilla on kyky nähdä tapahtumat siten, että ne nitoutuvat ajanmyötä yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Esimerkkinä elokuva Pulp Fiction, jossa monta tarinaa risteää toisiaan moninaisten sattumien kautta. Toinen on yllättävät käänteet, joita lukijat eivät osaa odottaa, kuten hahmojen odottamattomat kuolemat tai Harry Potter tyyliset käänteet, joissa lukija odottaa ja toivoo Kalkaroksen olevan hyvä, mutta kuitenkin... (en paljasta loppua, sillä saattaisin pilata jonkun lukuelämyksen).

Se mitä yritän sanoa on se, että työelämän, koulun ja muun ympärillä taahtuvan "liioiteltu" tulkitseminen voi johtaa mainioihin tarinakäänteisiin ja jännitykseen. Kirjailijan täytyisi osata tehdä kotiin töistä palaamisesta mielenkiintoinen juoni, jossa monenlaiset jännittävät ajatukset ja unohdukset kaupassa mullistavat päähenkilön päivää.
Käännerikkaan juonen suunnittelu siten, että se ei ole vain paha nousee ja hyvä kamppailee itsensä kanssa kunnes saa asiansa järjestykseen ja kääntyy pahaa vastaan pelastaen maailman, on haastavaa ja vaatii paljon ajattelua ja pohtimista.


Maailma. Tässä saa mielikuvitus jyllätä. Erityisesti jos kirjoittaa scifiä tai fantasiaa, on mahdollisuuksien raja niin kaukana, että sitä ei millään saata tavoittaa. Yhtälailla paikat, asuntojen erikoisuudet, autot joilla päähenkilö ajaa tai laivat joilla hän seilaa, vaativat suunnittelua. Jos tarina sijoittuukin nykyhetkeen, vaatii miljööt, kuten sumuisuus, sade, lämpötila jne. suunnittelua.

Esimerkiksi mitä olisi ollut Ritari Ässä ilman mustaa autoa, jonka keulassa pyyhkii punainen valo, tai Batman ilman luolaa, jonne pääsee vesiputouksen läpi. Bermudan kolmio ilman sumua olisi ollut todella laimea kokonaisuus.
Tähän kannattaa todella satsata aikaa ja miettiä miltä näyttää Niagaran putousten kuohut tai auringonlasku aavikolla (ja miten tunteellisesti henkilöt tapahtumat ja yksityiskohdat kokevat).



Kuva: Milkcookie

Kirjoittaminen on sinänsä kiitollista puuhaa, että sen aloittaminen ei vaadi suuria valmisteluja. Työpiste on yksi niistä harvoista. Monille kirjoittaminen on hiljaisuutta ja rauhaa vaativaa puuhaa, ja siihen se monesti kaatuu, sillä jos ei satu asumaan yksin, on hiljaisten tuokioiden löytäminen erittäin haastavaa. Olen kuullut, että jotkin ovat etsineet itselleen tilaa nuorisotiloista, kirjastoista tai muista julkisista paikoista ja nauttineet kirjoittaessaan rauhassa kaikkien keskellä. Itse turvaudun musiikkiin. Kuulokkeet korville ja jotain tunnelmaan sopivaa tulemaan, eikä muu maailma enää vaivaa.

Jos musiikki ei sovi ja sotkee ajatukset, on mahdollista myös ostaa rautakaupasta kuppisuojaimet tai tulpat ja änkeä ne korville. Tee myös ympäristölle selväksi, että nyt sinä kirjoitat (tosin jos kyseessä on pienet jälkikasvun edustajat, kannattaa ehkä odottaa että Nukkumatti tulee tai varata monta levyä lastenvideoita soittimeen). Enkä myöskään halua aiheuttaa riitaa puolisoidenne kanssa sillä, että ette enää anna heille aikaa.


Kuva: Fastson

Kynä käteen ja rohkeasti miettimään tarinoita, tapahtumapaikkoja ja juonenkäänteitä! Suunnittelu motivoi kirjoittamaan tapahtumia ja saa kirjanprojektin lentoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti