Novellin kirjoittaminen: Teema ja aihe

Kirjoitin edellisen kerran siitä, miten novellin kirjoittaminen voidaan aloittaa. Nyt, teema ja aihe osiossa sivuan osittain hieman samoja asioita.

Mikä erottaa teeman aiheesta? Minun näkemykseni on seuraavanlainen.

Novellin teemana köyhyys, miljöö voi olla vaikka slummi
Kuva: fuersten

Teema on isompi kokonaisuus ja kietoo aiheen ympärilleen. Se on novellin perusajatus ja luo aiheelle pohjan. Esimerkiksi jos novellin aiheena on ryöstö, voi teema olla esimerkiksi epätoivo, työttömyys, kosto, nälkä jne. Toisinaan novellin teema voi olla vaikeasti löydettävissä. Kirjoitin scifi-novellin, Iskuosasto 4, www.kirjoittaja.fi sivustolle. Novelli kertoo pienen taisteluosaston kamppailusta tehtävän suorittamiseksi. Kyseisen novellin teemaa on vaikea edes itse mieltää, mutta sotilaiden saamat käskyt ja määräykset helpottavat "ymmärtämään" miksi jotain tehdään (kenraali on se sama nälkä, joka saa ryöstämään kaupan). Aihe mainitsemassani novellissa voisi olla esimerkiksi ilmatorjuntatykkien tuhoaminen tai maihinnousun valmistelu.
Kirjoittajan tulisi saada sisällytettyä kirjoituksiin myös pienempiä, yksittäisiä henkilöitä, koskevia teemoja ja aiheita. Näitä voisi olla esimerkiksi rakkaus ja katkeruus, joka ilmenee töykeänä käytöksenä / vast (mies seuraa veljensä vaimoa ohi konfliktien, sillä rakastaa tätä palavasti uskaltamatta kertoa) tai itsekkyys, joka lopulta ilmenee välinpitämättömyytenä ja häikäilemättömyytenä (rahanahne liikemies auttaa kylää vain saadakseen myöhemmin taloudellista hyötyä). Novellin henkilöiden käyttäytymiseen sidottuina ne antavat tarinoille syvyyttä ja luovat konflikteja henkilöiden välille, lisäten lukijan mielenkiintoa. Kun pienemmät kokonaisuudet onnistuu sitomaan novellin varsinaisen teeman ympärille jouhevasti, on lopputulos eeppistä tykitystä.

Novellia suunnitellessa aiheen ja teeman keksiminen kulkevat miltei samalla viivalla, mutta väitän kuitenkin, että aihe syntyy ensin ja miltei heti seuraavassa ajatuksessa syntyy jonkinlainen luonnos teemasta.



Ajatukseni Joon novellin, Tulitikut, aiheen lopputulemasta.
Kuva: joinash



Aihe selviää novellista yleensä käännekohdan tienoilla, tai kuten Iskuosasto 4 - novellissa, melko aikaisessa, nousevan toiminnan vaiheessa. Niin ikään www.kirjoittaja.fi sivulla on Tulitikut - novelli (kirjoittanut Joon), jonka aiheina (ainakin minun näkemykseni mukaan) ovat tuhopoltto ja murha, teemoina kosto ja hulluus  

Aihetta ja teemaa miettiessä kannattaa kerätä paperille mahdollisimman paljon ideoita ja vaihtoehtoja. Niistä voi sitten näppärästi, kattavan aivoriihen jälkeen kerätä ne, jotka tuntuvat parhailta, helpoimmilta kirjoittaa.

Kun mietit kirjoittavasi novellin, mieti seuraavat asiat:

- Ketkä? Päähenkilö, muut henkilöt.

- Missä? Miljöö ja erikoiset tapahtumapaikat.

- Milloin? Nykyaika, tulevaisuus, menneisyys.

- Miksi? Teema (nälkä, epätoivo, kosto, pelko jne.)

- Mitä? Aihe (ryöstö, itsensä etsiminen, tehtävän täyttäminen, jne.)
On myös hyvä muistaa, että novelliin tulisi aina kuulua joku yllätys tai odottamaton käänne.



Lyhyenä yhteenvetona vielä:

- Teema on novellin (miksi ei kirjankin) perusajatus, joka selventää miksi jotain tapahtuu. Se on kirjoituksen motiivi ja peilaa henkilöiden moraalia sekä novellin viestiä. Teema antaa novellille merkityksen.

- Aihe vastaa siihen, mitä novellissa tapahtuu. Aihe syntyy novellin kerronnassa teemasta, teko (ryöstö) tarpeesta (nälkä tai köyhyys).

Ei muuta kuin teemat haltuun, aiheet kehiin ja tuottamaan!

Novellin kirjoittaminen: Mistä aloittaa?

Kirjoitin aikaisemmin blogi - sarjan kirjan kirjoittamisesta. Ajattelin jatkaa kirjoittamiseen liittyen novelleilla. Jaottelin novellin kirjoittamisesta blogit kahteen osaan:

- Novellin kirjoittaminen: Mistä aloittaa?

- Novellin kirjoittaminen: Teema ja aihe

Minulle itselleni oli hieman epäselvää novelli käsitteenä, joten ajattelin aloittaa siitä, mikä novelli on.



Oikea työväline oikeaan tekstiin.
Kuva: phyzzle



Novelli on ikään kuin lyhyt kirja. Kertomus, jonka pituudeksi voidaan mieltää noin 1000 - 10000 sanaa. Suurimpana erona kirjaan on juuri teoksen mitta. Toki novelli (ehkä sopivana terminä myös tarina tai kertomus) voi olla pidempikin, mutta silloin sen mieltäminen novelliksi voi olla haastavaa. Itse olen kirjoittanut www.kirjoittaja.fi - sivustolle novelleja (ainakin omasta näkemyksestä ne täyttävät novellin vaatimukset), joiden mitta on yli 13 000 sanaa (noin 39 sivua 1,5 rivivälillä). Ne saattaisivat olla myös pienoisromaaneja, joiden mitta lienee kuitenkin jossain 20 000 sanan paremmalla puolella, eli harmaalla alueella mennään.

Novellin tulisi käsitellä aihetta tiiviisti ja nopeatempoisesti, eli juoneen rakenteen (esittelyvaihe, nouseva toiminta, käännekohta, laskeva toiminta ja loppuratkaisu) pitäisi edetä tiiviisti ja selkeästi kuitenkin niin, että käännekohtiin ja kliimakseihin on panostettu. Tämä tekee novellin kirjoittamisesta jopa haasteellisempaa, kuin kirjan kirjoittaminen, sillä kaikki täytyy osata sanoa lukijan kannalta ymmärrettävästi, mielikuvia ja kiintymystä herättäen...ja lyhyesti.
Pienenä lisäyksenä vielä kieliopillinen tekijä, eli englannin kielen sana novel ei suinkaan tarkoita novellia (kuten itse luulin), vaan kirjaa, jolloin englannin kielen novellist tarkoittaa kirjailijaa. Short story lienee oikea sana novellille "lontoon murteella". Mahtaakohan siis englannin kielen novellisti olla short storyist :D

Jos haluat lukea tunnettujen kirjoittajien novelleja, niin kotimaisista ainakin F.E. Sillanpää ja Joni Skiftesvik ovat tutustumisen arvoisia. Ulkomaisista voitaneen nimetä ainakin Anton Tsehov, Edgar Allan Poe ja Franz Kafka.

Novellin kirjoittaminen ei juurikaan eroa kirjan kirjoittamisesta, vie vain paljon vähemmän aikaa. Kuitenkin hyvän novellin kirjoittaminen vie aikaa. Itse olen huomannut että novellin saa kirjoitettua noin viikossa, jos joka päivä kirjoittaa, mutta tasoltaan omat tarinani vaihtelevat hyvinkin paljon.
Samoin, kuin kirjan kanssa, on novelli aloitettava suunnitelmalla. Kenestä tai mistä tapahtumasta haluat kertoa ja miksi? Erityisen tärkeää on itse tietää miksi. Mikä on se sanoma, jonka haluat lukijalle jakaa? Sanoma kuulostaa mielettömän maailmoja syleilevältä, ja tarkoitankin sillä sitä, että haluatko kertoa jotain novellillasi vai haluatko vain jakaa hyvän tarinan? Otatko siis kantaa novellissasi esimerkiksi naisten asemaan, luonnonsuojeluun, köyhien asemaan tai johonkin muuhun sydäntäsi lähellä olevaan aiheeseen? Vai oletko keksinyt hyvän idean esimerkiksi fantasiasoturi Eleaksen taisteluun elämästä ja kuolemasta? Yhtä kaikki, suunnittele hyvin mistä haluat kirjoittaa ja kenelle.

Kirjoitin aikaisemmin tällä blogisivulla kustantamoista ja kustannussopimuksista sekä kirjan kirjoittamisesta. Miten sitten novellien kanssa? Kustantamot kustantavat hyviä novellikokoelmia kirjoiksi, mutta jos tarkoituksesi ei ole tulla vaikka Veijo Meren kaltaiseksi kirjoittaksi, vaan haluat vain julkaista kertomuksiasi silloin tällöin, voit lähettää niitä luettavaksi esimerkiksi www.kirjoittaja.fi - sivustolle. Se on itseni ja ystäväni ylläpitämä sivusto, jonka tarjoitus on tarjota julkaisukanava netissä. Myös jotkin lehdet julkaisevat lukijoiden kirjoittamia novelleja ja aina kannattaa kysyä sen alan lehdistä, joita kirjoittamasi aihe käsittelee.
Järjestöt, kuten Nuoren Voiman Liitto, ovat myös hyviä kanavia edetä, jos haluaa lisää tietoa mahdollisista julkaisukanavista. Mainitsemani kirjoittaja - sivuston lisäksi monet muut sivut tarjoavat mahdollisuuden lähettää kirjoituksia muiden luettavaksi, esimerkkinä mainittakoon scifiin ja fantasiaan keskittynyt sivusto www.risingshadow.fi.

Kuitenkin haluan rohkaista myös kunnianhimoisempiin projekteihin novellien kanssa, sillä aina jonkun tarinat ja kertomukset päätyvät kovien kansien väliin, se voit olla juuri sinä.

Novellikokoelmia on monenlaisia. Mainittakoon esimerkkeinä Alice Munron Julkisia salaisuuksia (Keltainen kirjasto), jonka novellit sijoittuvat kaikki samaan pikkukaupunkiin Kanadan Ontarioon ja ovat jotenkin kytköksissä toisiinsa, ja Jari Järvelän Chatéau Inkeröinen, jonka novellit keskittyvät tietynlaiseen ihmistyyppiin, eivät niinkään paikkaan tai henkilöihin, joiden tarinat yhtenevät. 

Se, mitä koetan sanoa on että jos suunnittelet novellikokoelmaa, on ehkä helpompaa sitoa ne kaikki yhteen isompaan kehykseen, kuten fantasia-aiheeseen, särkyneisiin sydämiin, pikkukaupungin kurjuuteen tai muuhun aiheeseen, johon kykenet helposti sitomaan monenlaisia kohtaloita ja henkilöitä. Toisin sanoen jokin yhteneväinen yhdistää saman kokoelman novelleja.

Kuva: Ned Schultz

Olen monta kertaa jo liputtanut kirjoittaja - sivustoa ja jatkan sen liputtamista, sillä oma lehmä on ojassa. Voit aloittaa novellistin urasi esimerkiksi hakemalla sieltä palautetta yhteen tai useampaan kertomukseesi. Pääasia on kuitenkin se, että kirjoitat...ja paljon!

Itse koen kirjoittamisen tapana purkaa omia mielenkiinnonkohteita paperille ja jalostaa ideoita ja ajatuksia joksikin valmiiksi. Tunnen voimakasta poltetta fantasiaan ja scifiin, suuriin plasmakanuunoihin, taistelukirveisiin, panssareihin jne. Koen, että kun saan jonkin hyvän, ainakin omaa mieltä kutkuttavan ajatuksen, pyrin rakentamaan jonkin tarinan sen ympärille ja purkamaan kokonaisuuden paperille.

Ei muuta kun paperia koneeseen...taas, ja novellia kehiin!

Kirjan kirjoittaminen: Yhteenveto

Kirjan kirjoittamisesta kertovan blogi - sarjan viimeinen osa. Keräsin lyhyitä huomioista kaikista aikaisemmista aiheista.

Taustaa ja lähtökohdat:
Kun haluat kirjoittaa kirjan, älä mieti, kuinka paljon se tulee aiheuttamaan vaivaa tai ongelmia. Niitä se tulee aiheuttamaan. Ruhdy rohkeasti työhän ja kehitä itsellesi palava halu saada kirja valmiiksi.
Älä mieti äidinkielellistä taustaasi tai kokemusta kirjoittajana. Kun kirjoitat tarpeeksi, niin huomaat että projektisi etenee sivu sivulta ja pian (tämä tapahtuu yllättävän nopeasti) huomaan, että sinulla onkin jo monta sivua tekstiä valmiina, vaikka kirjoittaminen tuntuukin etenevän todella hitaastikirjoitettaessa.


Aloittavan kirjailijan tie saattaa tuntua tältä.
Kuva: kh-photos - Kurt (slowly)



En suosittele myöskään miettimään oletko riittävän hyvä, tai onko aiheesi riittävän omaperäinen. Jostain on aloitettava ja siitä kannattaa kirjoittaa, mikä on lähellä sydäntä. Samankaltaisia kirjoja, joita on muutkin kirjoittaneet jo vuosia, tulee koko ajan uusia. Sinun lähestymiskulmasi ja tarinasi on varmasti erilainen lukuelämys lukijalle, vaikka tämä lukisi samanlaisia rakkaus- rikos- , sota- tai jännityskirjoja. Elokuvissa tehdään ihan samaa, vai oletko nähnyt vain yhden elokuvan, jossa sankarin rauhallinen elämä muuttuu hetkessä jännittäväksi rikollisten jahtaamiseksi, joka päättyy vaikeuksien ja kamppailujen jälkeen kumppanin pelastamiseen ja onnelliseen loppuun? En uskonutkaan.


Suunnittelu ja valmistelut:
Päähenkilö ja tarina. Satsaa tähän paljon aikaa. Mieti minkälainen haluat päähenkilön olevan ja luo hänestä samaistuttava, henkilö, jolla on myös vikoja. Mieti luonteenpiirteitä ihmisistä joita tunnet. Mikä ärsyttää, ilostuttaa, raivostuttaa jne. Tarinaan tulee satsata ainakin yhtä paljon. Tapahtumia, jotka järkeenkäyvästi johtavat uusiin tapahtumiin ja mahdolisesti erillisiä sivujuonia, jotka yhtyvät lopulta saumattomasti pääjuoneen. Mielestäni helpottaa, jos on yksi selkeä näkemys siitä, mitä päähenkilölle tapahtuu; alkutilanne, tapahtuma ja lopputilanne. Kaiken muun voi räätälöidä tämän ympärille.
Muut henkilöt. Kenen kanssa päähenkilö on tekemisissä? Auttavatko ne? Aiheuttavatko harmia, iloa, surua tai harmaita hiuksia? Mitkä ovat henkilöiden motiivit ja miten ne liittyvät tarinaan?

Kun suunnittelet, panosta arkistointiin ja dokumentointiin. Pidä kaikki tiedot helposti löydettävissä ja lähellä, jotta ei käy kuten minulle ja Kasperille, että toisinaan meni pitkäänkin etsiä tarvittava tieto usean irtolehtiön sisuksista. Tee miellekarttoja palloineen ja ranskalaisine viivoineen. Me huomasimme, että aikajana auttoi valtavasti.

Jos kirjoitat nykyajasta, tai jostain "todelliseen maailmaan" sijoittuvasta, varmista taustat ja tee riittävä määrä opiskelua ennen aloittamista. Kuvitteelliseen maailmaan, jollaisia on esimerkiksi scifi- ja fantasiakirjoissa, kannattaa miettiä se jokin, joka on erikoista. Maisemat, paikat, erikoisuudet (leijuvat puutarhat, oliot, eläimet, kasvit jne.), maailma yleisesti. Mitkä ovat kuvitteellisen maailmasi Niagaran putoukset, New York, Islannin kuumat lähteet?

Muista myös järjestää olosuhteesi niin, että pystyt kirjoittamaan. Kokeile sopiiko sinulle parhaiten kotona kuulokkeet korvilla musiikkia kuunnellen, kirjastossa tai ravintolan nurkkapöydässä vai yöllä hiljaisuudessa, kun muut nukkuvat.


Visio ja kirjoittaminen:

Mitä haluat kirjaltasi? Kirjoita tämä ylös, jotta voit katsoa tavoitettasi aina kun kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Tämä liittyy suoranaisesti palavaan haluun. Haluatko vain yhden kirjan kauppoihin vai kirjasarjan? Onko tavoitteesi vain kirjoitella vai haluatko tehdä kirjoittamisesta itsellesi ammatin?
Visioi ja unelmoi isoista asioista ja menestyneestä kirjasta!

Kirjoittamisessa itsessään on sellainen jännä juttu, että kun oikein keskityt ja yrität kirjoittaa samaa asiaa kymmenellä eri tavalla, kehityt varmasti. Älä tyydy helposti siihen, mitä olet ensimmäisenä saanut paperille. Lue kirjoitustasi ääneen ja muokkaa sitä niin, että se sopii paremmin suuhun.
Koeta kirjoittaa tunteella, taiteellisemmin. Käytä erikoisia vertauksia ja kielikuvia sekä sanoja (kun luet itsellesi ääneen, huomaat kyllä toimivatko ne).


Älä missään tapauksessa jää miettimään alkua liian pitkään. Jos se ei ole mielessäsi heti, kirjoita jotain, sillä tulet kuitenkin muuttamaan sitä myöhemmin (uskoisin ainakin niin, ja jos et joudu muokkamaan, olen kateellinen).

Hae jostain kirjoituksellesi palautetta. Sukulaiset tai tuttavat, vanhat äidinkielen opettajat ja jos et muuta keksi, laita alku tai katkelma sivustolle www.kirjoittaja.fi, ja saat ainakin yhden palautteen. Voit myös aloittaa kirjoittamalla muutamia lyhyempiä tarinoita. Etsi aktiivisesti tietoa kirjoittamisesta. Juonesta, äidinkielellisistä asioista ja ilmaisuista.

Kustantaja ja kustannussopimus:


Pari muistettavaa juttua.
Kuva: MarkGregory007

Aktiivisuus ja määrä. Lähetä käsikirjoituksesi kaikkiin kustantamoihin, joita suinkin löydät (yksi listaus löytyy osoitteesta http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/8-Kustannustoiminta/16-kustantamoja). Varmistu, että olet hionut käsikirjoituksesi niin valmiiksi, kuin suinkin osaat, jotta hylkääminen ei johdu ainakaan siitä. Soita kustantamoihin ja kysele onko heillä kiinnostusta sinun aihealueeseesi. Jos et kuule käsikirjoituksestasi kustantamoiden sivuilla ilmoitetun ajan sisällä, soittele perään. Kokemuksesta voin sanoa, että kustannussopimuksesi voi olla aktiivisuudesta kiinni.

Kustannus mahdollisuuksia on käytännössä kolmenlaisia. Omakustanne, palvelukustanne ja täyskustanne. Omakustanteessa hoidat kaiken kuluista alkaen itse. Palvelukustanteessa otat osavastuun kustantamisen kuluista ja kustantamo auttaa sinua mainonnan, jakelun ja tiedottamisen kanssa. Täyskustanteessa kustantamo hoitaa kaiken aina valmiiseen kirjaan saakka.

Kustannussopimuksessa on muutamia huomioitavia asioita, joita sinun on hyvä kysyä ennen allekirjoitusta. Mikä on sinun osuutesi kirjan tuotosta? Mikä on painosmäärä? Tehdäänkö kirjasta pokkari millä aikataululla jos ollenkaan? Miten kirjan välittäminen ulkomaille tapahtuu? Miten mainonta ja markkinointi toteutetaan? Onko kustantamo kiinnostunut mahdollisista seuraavista kirjoistasi? Mitä myyntikanavia kustantamo käyttää? Onko sanktiot minkälaisia, jos kirjaa ei jostain syystä kustannetakaan? Kuuluuko sopimukseen kustannustoimittajan palvelut?

Ongelmia:
Kysele paljon ja ota selvää. Usein löytyy joka, joka osaa auttaa ja antaa vihjeitä. Jos jokin epäilyttää tai askarruttaa, koeta löytää jostain apua. Keskustelupalstoilla, kuten www.kirjoittaja.fi/keskustelu, voi kysyä neuvoja, mutta silloin kannattaa muistaa, että vastaaja ei kenties ole ikinä tehnyt itse sitä, mihin vastaa, joten tieto saattaa olla virheellistä.

Jos itseluottamus on ongelma, etsi kannustavaa palautetta ja jatka kirjoittamista. Jos joku hirnuu sinulle, tai epäilee sinua, kosta ja jatka kirjoittamista. Pidä innostasi kiinni. Tämä on tietysti helppo sanoa, mutta itse tilanteessa se voi unohtua. Ja taas on aika kaivaa jostain positiivista palautetta!

Selvitä aina kaikki sopimukselliset asiat tarkkaan ja turvaudu tarvittaessa lakimiesten tai muiden ammattilaisten, kuten kirjanpitäjien tai myyntialan ihmisten apuun. On hyvä muistaa, että jos kirjan ovh hinta on 25 euron ja 30 euron paikkeilla, on sen kate, eli käteen jäävä osa, kun kulut on otettu pois, noin 3 euroa - 5 euroa.

Itse kirjaan ja juoneen liittyvissä ongelmissä suosittelen miettimään kaikkea tähän saakka kokemaasi. Onko elämässäsi, tai jonkun tuttavasi, elämässä tapahtunut jotain, jota voisi soveltaa sinun tarpeisiisi? Lue paljon muiden kirjoittamia kirjoja ja ota pitämistäsi osista vaikutteita.

Oheistuotteet ja lieveilmiöt:


Lopputulos.
Kuva: mufan96



Voisiko projektisi sisältää jotain, jota olisi hyvä kehittää kirjoittamisen rinnalla? Minun ja Kasperin tapauksessa se oli yritys ja www.kirjoittaja.fi - sivusto. Voisiko tuotteestäsi tulla peli, verkkoyhteisö tai vaikka karkkipussi? Onko mahdollista että joku yritys kiinnostuisi sen mukana tuomista mahdollisuuksista tai saisitko myytyä elokuvaoikeudet tai innostuisitko kirjoittamaan käsikirjoituksesi näytelmäksi? Mahdollisuuksia on varmasti useita, kun vain keskittyy niiden löytymiseen.



Minä itse uskon, että kuka vain, joka on riittävän innokas oppimaan ja tekemään työtä, voi tulla kirjailijaksi. Älä ikinä anna periksi sen kanssa, mitä todella haluat tehdä!

Tämä blogikirjoitus päättää Kirjan kirjoittaminen - sarjan. Toivon että se on tarjonnut sinulle neuvoja ja apuja omaan taisteluusi oman projektisi kanssa. Jos ei muuta, niin toivottavasti sait edes hyvät naurut.

Ei muuta kun käsikirjoitusta kasaan ja kustantamoon!



Kirjan kirjoittaminen: Oheistuotteet ja lieveilmiöt

Kerroin tämän blogi - sarjan toisessa osassa visioista ja kirjoittamisesta ja kerroin, että minulla ja Kasperilla oli alusta saakka iso näkemys siitä, mitä kirjaprojektilta halusimme. Ja koska meitä oli kaksi, päätimme perustaa yrityksen, jonka kautta oli mahdollista hallita oikeuksia ja rahaa (siinä vaiheessa, kun sitä tulisi). Ajatus tarkentui ja kehittyi vuosien aikana. Myös muita oheistuotteita ja lieveilmiöitä putkahteli projektin ympärille.

www.kirjoittaja.fi logo, kirjoituskone
Kuva: Fantacor Ky

Alla muutamia asioita, joita kirjoittaminen toi tullessaan.

- Yritys, Fantacor Ky

- Roolipeli, jonka säännöt ovat valmiit ja kirjoittaminen kesken

- www.kirjoittaja.fi - sivusto (joka lopulta johti myös tähän blogiin)

- Kirjoitaminen yleisesti, joka on johdannaista ylläolevasta sivustosta

Kuitenkin, koska kirjoittaminen on edelleenkin sivutoimi, on ensimmäinen iso haaste aika. Tekisi mieli tuottaa paljon enemmän, mitä on aikaa! Blogi, tarinat ja novellit kirjoittaja - sivulle sekä kirjan viimeistely ottaa sen verran aikaa, että ei tarvitse miettiä, mihin illat ja viikonloput katoavat. Ajanhallinnassakin on pakko peräänkuuluttaa suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä. Muun muassa roolipelin kanssa jatkamisen suurin haaste on löytää kaikki muistiinpanot ja jäsennellä ne. Jos haluatte satsata todella itseenne ja menestykseenne, opetelkaa hallitsemaan aikaanne. Voisin olla jo vaikka miten tunnettu kirjailija, jos olisin tämän aikanaan ymmärtänyt.

Yritykseen liittyen päädyimme kommandiittiyhtiöön muun muassa rahaliikenteen helppouden takia. Käytännössä yrityksen varoja on mahdollista ottaa käteisnostoina, kunhan ilmoittaa verottajalle ne lisäksi muihin vuosituloihin. Osakeyhtiössä moista mahdollisuutta ei ole, vaan rahaliikenne perustuu kuukausipalkkaan ja osinkotuloon.

Roolipeli oli yksi projektin monimutkaisimmista haasteista. Sääntöjä, joita joku ei olisi jo keksinyt, on erittäin vaikea saada toimiviksi. Minulla ja Kasperilla oli tosin selkeä näkemys siitä, minkälaista peliä lähdimme tekemään, tasoihin perustuvaa, mahdollisimman yksinkertaiseen säännöstöön perustuvaa, joka sopii miltei kaiken ikäisille.
Haasteita ja vaihtoehtoja oli monia. Minkälainen noppayhdistelmä? Minkälaiset taistelujärjestelmät, magiasäännöt ja yleistaidot? Säännöt yleensä ovat haastavat, sillä esimerkiksi paniikkioireiden, pelon ja kokemuksen liittäminen toimivaksi sääntökokonaisuudeksi on haasteellista. Uskon kuitenkin, että onnistuimme melko hyvin.

Lohikäärme. Kuva: Fantacor Ky

Sivusto www.kirjoittaja.fi. Tämä syntyi itseasiassa miltei vahingossa. Pohdimme eri vaihtoehtoja kustantaa kirja ja tutkimme paljon omakustanneoptiota. Se synnytti ajatuksen novellikirjasta, jossa olisi lyhyitä tarinoita ja aihe kehittyi niin pitkälle, että pohdimme mahdollisuuksia saada muilta suomalaisilta kirjoituksia samoihin kansiin.
Ajatus oli aluksi saada vuodessa kokoon riittävästi tarinoita kirjaa varten, mutta ainakaan vielä tekstejä ei ole tarpeeksi, sillä muuten novellikirja koostuisi ainoastaan omista teksteistä, joka ei ehkä ole paras mahdollinen ajatus, ja se taistelisi lisäksi sivuston ajatusta vastaan.
Toinen kantava ajatus sivustolla on rohkaista kotimaisia kirjoittajia aktivoitumaan ja saamaan palautetta kirjoituksille. Tämä lähti omista kokemuksista ja siitä, että monesti muiden palaute antaa paljon enemmän kuin tutuilta saatu. Sivuilla on palautetakuu, joka tarkoittaa sitä, että ainakin ylläpito antaa kirjoittajalle yhden palautteen.
Lisäsimme sivustolle vielä mahdollisuuden lähettää kuvia ja sen ajatuksena oli se, että saisimme novellikirjoihin kuvituksen "omasta takaa". Kyseistä ominaisuutta sivustolla, ja sosiaalisessa mediassa, ei ole varsinaisesti paljoa liputettu, ja sen huomaa kuvien määrässä.


Logo, www.kirjoittaja.fi, kuva: Fantacor Ky



Pähkinänkuoressa kirjoittaja - sivujen tarkoitus on rohkaista ihmisiä kirjoittamaan ja piirtämään. Lisäksi haluamme tarjota niille, jotka eivät kirjoita, mutta pitävät lukemisesta, mahdollisuuden saada uusia kirjoituksia luettavaksi.

Kirjoittaminen yleisesti. Monet ajatukset, joita emme kirjaan saaneet järkevästi upotettua, päätyivät novellien aiheeksi. Lyhyiden tarinoiden ja kertomuksien kirjoittaminen on sinänsä mukavaa, että aihetta on nopea vaihtaa ja tekstit saa nopeasti valmiiksi. Lisäksi, kun saat hyvän idean, voit kirjoittaa siitä ilman että tarvitsee suunnitella pitkään tai miettiä kokonaista maailmaa tapahtumineen. Jos ajatus kuitenkin on niin huippu, että haluat sitä jalostaa ja tehdä pidemmän tarinan, voit aina jatkaa sen kertomista, sillä ainakaan www.kirjoittaja.fi - sivu ei kähvellä ajatuksia.

Kirjoittaminen on sikäli antoisaa puuhaa, että voi uppoutua omaan maailmaansa, omine tarinoineen ja luoda sekä jalostaa niitä loputtomasti. Ihminen lienee ainoa eläin, joka kykenee unelmoimaan ja käyttämään mielikuvitusta, mahdollisuutemme ovat siis rajattomat. Aina tullaan keksimään uusia Harry Pottereja ja Hobitteja, kysymys on vaan siitä, kuka ne keksii.  Itse aion ainakin kirjoittaa hullun lailla, sillä jos ensimmäinen kirjasarjamme ei lyö läpi, teemme uuden!

Kirjoittaminen itsessään ei vaadi kovin suuria, kunhan selvittää kielellisiä ja tarinankerrontaan liittyviä seikkoja. Kuitenkin sellaiset asiat, kuten yhtiöjärjestykset, käyttöehdot ja kirjanpito on syytä hoitaa kunnolla, myös tämä voin omakohtaisesti kertoa.

Jos asioilla on hiemankaan tekoa tekijänoikeuksien, immateriaalioikeuksien tai muiden lakia kohtaavien asioiden kanssa, on parempi varmistaa lainmukaisuus. Tähän kannattaa etsiä joku lakimies, joka antaa neuvoja kohtuuhintaan. Lakiasiainammattilaiset saattavat joskus veloittaa jopa 300 euroa tunnilta, jolloin pienenkin paperin hinta voi kohota melko korkeaksi. Muista siis aina kysyä hinta tai vaikka tarjous jonkin suoritteen toteuttamisesta.



Fantacor Ky logo, www.fantacor.fi



Meidän projektimme osalta Fantacorin yhtiöjärjestys ja osakassopimukset vaativat lakiapua, sekä www.kirjoittaja.fi käyttöehdot, jotka luetutettiin asiantuntijalla. Myös kustannussopimus, kun sellaisen saatte, on mahdollista luettaa jollain lakia tuntevalla.



Tässä jotain paloja siitä, mitä kirjoittaminen on tuonut minulle ja Kasperille. Toivon sen antavan ainakin yhtä paljon teille!

Eipä muuta, kun rohkeasti toteuttamaan ja hommat haltuun!

Kirjan kirjoittaminen: Ongelmia

Kelläänhän ei elämässä ole minkäänlaisia ongelmia, ainoastaan haasteita. Kuulostaa fiksulta, mutta ehkä totuus on jostain siitä välistä. Se, mitä sanonnalla tarkoitetaan on varmasti se, että sinun omalla asenteellasi on paljon suurempi merkitys elämääsi, kuin sillä, mitä ympäristö aiheuttaa.
Voisin suositella kaikkeen toimintaan liittyen sen, että aina kannattaa kysyä ennen kuin alkaa tekemään. Ainakin oma elämä voisi olla hieman erinäköinen jos näin olisin aina tehnyt kun jokin asia on ollut epävarma. Sama asia koskettaa kirjan kirjoittamista.
Teimme useita virheitä Kasperin kanssa ja menimme monesti, anteeksi ilmaukseni, mutta perse edellä puuhun. Monesti tämä johtui tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta. Tosin ajatuksena se, että tätäkään blogia ei todennäköisesti lue sellainen ihminen, joka on kuten minä, eli tietämätön ja koettaa tehdä kaiken itse.
Olen jäsennellyt kokemiani haasteita (ongelmia) alle.
Käsikirjoitukseen liittyvät ongelmat, jotka eivät kenties ole edes tiedostettuja. Teksti on kankeaa ja itse ei ole itselleen riittävän kriittinen. Voi myös olla että tuttavat ovat liian kilttejä ja antavat ainoastaan hyvää palautetta. Tarinassa on epäkohtia, eikä kirjoitus pysy selkeänä päässä. Itse kirjoitus takkuilee, ajatus ei pysy koossa, jokin muu asia kiinnostaa enemmän jne.
Epävarmuuteen liittyvät tekijät. Olenko minä riittävän hyvä tähän? Voiko käsikirjoitukseni edes menestyä, vai haaskaanko vain aikaa? Kukaan suvussani ei ole menestynyt kirjailija, eikä sukuni ole kirjallisesti lahjakasta. Onko tarinani riittävän hyvä? Nauravatko ihmiset sille?

Tässä muutama ratkaisuvaihtoehto.


Joskus jos homma ei suju, kannattaa vaihtaa
taktiikkaa tai pyytää apua.
Kuva Mr.Mark

 Käsikirjoitukseen liittyvät ongelmat: Kirjallisuus ja internet (ei keskustelupalstat vaan wikipediat), kustannustoimittajat (kustantamoihin voi soittaa ja kysyä, vaikka kaikki eivät vastaa, niin osa vastaa ja tämän voin nyt kertoa kokemuksesta), äidinkielenopettajien liitto (täältä löytyy melko varmasti joku, joka voi auttaa) ja äidinkielen opettajat (suosittelen, että menette tapaamaan vanhaa opettajaanne). On myös mahdollista lähettää jollekin kirjailijalle sähköpostia. Takuuta siihen, että he vastaavat, en voi antaa, mutta jos joku vastaa, on se varmasti sen arvoista.
Tarinaan liittyvät ongelmat ovatkin hieman vaikeampia ratkaista. Kirjoitin yhden esimerkin tarinan ja kirjan juonesta osoitteeseen http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/6-Tarinointi nimellä Tarinan / kirjan juoni. Sieltä saattaisi löytyä ainakin pintaraapaisu haasteen ratkaisuun. Tässä auttaa myös jo blogisarjan ensimmäisessä osassa mainitsemani arkistointi. Jos kaikki juonesta kirjoitettu on selkeästi jäsennelty ja helposti löydettävissä, ei ajatus katkea, tai kulu turhaa aikaa muistiinpanojen etsimisessä ja selvittelyssä.

Epävarmuuteen liittyvät tekijät. Eräs myyjiä kouluttava mies tuumi kerran, että kaikki muu voidaan opettaa, mutta jos ei ole intoa, ei hommista tule mitään. Korostan oman innustuneisuuden merkitystä ja näkemykseni mukaan innostus syntyy palavasta halusta. Palava halu saada kirja valmiiksi ajaa kirjailijaa eteenpäin. Ja silloinkin kun kirjoittaminen on vaikeaa, eikä järkevää tekstiä tunnut syntyvän, täytyy vain kirjoittaa jotain ja korjata jälkeenpäin. Huomasin suunnitteluvaiheen aikana, että olisin halunnut päästä kirjoittamaan tiettyjä kohtia heti, ja kaikki muu siinä välissä oli pelkkää pakollista huttua. Jos kohtaat vastaavan haasteen, kirjoita se kohta heti. Jatka sitten se väliosa niin, että se sopii mainiosti kirjoitettuun tekstiin.
Sitä, riittääkö oma potentiaali tai taidot, ei kannata miettiä. Tekee vain, kerää tietoa ja palautetta, antaa itselleen mahdollisuuden tulla riittävän hyväksi. Kirjoittaminen on kuten muutkin asiat elämässä, pyörällä ajo, ammattiin valmistautuminen jne. En usko että monet miettivät sitä, pärjääkö työelämässä hakeutuessaan johonkin kouluun. Taiteen tuottamiseen kannattaa suhtautua samalla tavalla. Tuottaa kaikkea niin kauan, että on riittävän hyvä. Geenit eivät myöskään ole tekosyy epäonnistumiseen, vaan ihmisen tulisi keskittyä siihen, että tekee sitä mistä on kiinnostunut ja laittaa itsensä rohkeasti peliin. Tullaanko sinulle nauramaan? Toivottavasti! Ja kun niin käy, palaa tekstissä hieman taaksepäin ja toista tekemällä asioita kunnes olet riittävän hyvä. Paras kosto niille, jotka hirnuvat, on menestyä.

Yllä mainitut olivat minulle ja Kasperille vain muutamia ongelmia, joita kohtasimme. Yksi isoimpia haasteita oli halu tehdä kaikki itse. Jumituimme pitkäksikin ajaksi etsimään kuvittajia (luulimme ja halusimme, että nekin ovat olemassa omasta takaa) ja mietimme mainostamiskeinoja ja muita kirjoittamisen ja tarinan ulkopuolisia tekijöitä.
Näin jälkikäteen mietittynä nämä olivat täysin toissijaisija asioita ja veivät sekä uskoa että aikaa...ja paljon. Älä edes yritä tehdä kaikkea itse. Keskity kirjoittamiseen, juoneen ja pakollisiin toimintoihin, kuten järjestelmällisyyteen ja itsesi kouluttamiseen, jotka vievät sinua kohti valmista kirjaa. Unohda muut tekijät sillä jos kustantamo ei niitä hoida, ehdit miettiä niitä sitten, kun kirjoittamisosuus on valmis ja tarina paketissa.

Kustantamoasioissa on yksi iso asia, joka tulee ottaa huomioon. Mainitsin edellisessä osiossa (Kirjan kirjoittaminen: Kustantaja ja kustannussopimus) eri kustannusmuotoja. Niistä haastavimmat ovat omakustanne ja palvelukustanne. Kohtasimme yhden palvelukustannetta tarjonneen yrityksen ja saimme tarjouksen. Aluksi luulin laskelman olevan virhe, mutta näin ei ollut. Laskelmassa joutui maksamaan enemmän, kuin kirjoita oli mahdollista saada takaisin, vaikka olisi myynyt myös ilmaiskappaleet. Tämä johtui muutamasta asiasta; painosmäärä, kappalehinta ja kirjan ovh - hinta.

Kuva: 401(K)2012

Jos saatte palvelukustannetarjouksen ettekä tunne numeroita, seuraavassa pieni laskelma. Kirjojen ovh - hinnat kauppoissa (kovakantinen kirja uutena) on noin 25e - 30e (karkeasti). Kuitenkin kirjakauppa ei maksa teille kirjasta lähellekkään tuota, vain kenties noin 40% tuosta hinnasta. Jos tätä ei ota huomioon, niin turpaan tulee. Kirjan hinnan palvelukustanteessa tulisi olla kirjailijalle jossain 5e - 10e kieppeillä (tähän tosin vaikuttaa materiaali, sivumäärä, kuvat jne. joten älkää pitäkö tätä jumalan sanana). Aina tulee muistaa, että kirjailija ei voi maksaa saadakseen kirjansa kauppoihin, vaan työstä täytyy saada voittoa.
Asiaa puitaessa kustantamon vastaus oli se, että "Ilmaisia kahveja ei ole olemassakaan." ja keskustelu loppui kun vastasin, "Ilmeisesti ei myöskään ilmaisia ilmaispainoksia.". Olkaa siis tarkkoja näissä asioissa ja lukekaa hinnat tarkkaan. Vinkkinä tässä on Books on Demandin sivu, jossa on helppokäyttöinen laskuri, josta näkee paljonko kirran ovh - hinnan tulee olla, jotta saatte tietynlaisen katteen.

Laitan tähän loppuun vielä pienemmän ongelman, jonka kohtasin aivan projektin alkuvaiheessa. Miten kirjoitetaan dialogi. Ratkaisin ongelman selailemalla kotikirjahyllystä muutamia kirjoja ja valitsin sieltä sellaisen mallin, joka oli helppo tuntea omaksi.
Suosittelen muutenkin lukemaan paljon, jotta oppii helpommin sanomaan saman asian monella eri tavalla ja sujuvammin. Erityishuomiota kannattaa kiinnittää henkilöhahmoihin ja tunteiden kuvailuun. Se auttaa samaistamaan lukijaa tarinan henkilöihin.

Toivon että kokemuksemme auttavat jotain toista pääsemään eteenpäin (tai alkuun) kirjoittamisessa ja muistutan vielä, että palautetta voi hakea jättämällä katkelman tai tarinan osoitteeseen www.kirjoittaja.fi.

Ei muuta kun ongelmia kuonoon, niska kyyryyn ja tuulta päin!

Kirjan kirjoittaminen: Kustantaja ja kustannussopimus

Kun kirjan kanssa on tehty kaikki mahdollinen omien ja ympäristöstä haalittujen taitojen puitteissa, on tullut aika hankkia kustantaja. Prosentuaalinen osuus niistä käsikirjoituksista, joita vuosittain lähetetään kustantamoihin, ja jotka lopulta putkahtavat kauppojen hyllyille, taitaa keikkua jossain kahden ja neljän välillä. Tämä ei tarkoita sitä, että sinulla olisi pienet mahdollisuudet saada kustannussopimusta, vaan sitä, että sinulla on mahdollisuus. Menestyneetkin kirjailijat ovat joutuneet käymään tämän läpi ja nostaneet pieniä kustantamoja maailman kartalle. Esimerkkeinä mainitakoon Margaret Mitchellin vuonna 1936 ilmestynyt Tuulen Viemää, joka tuotti kustantajalle, Macmillan Publishersille valtavasti kassavirtaa, sekä Joanne Rowlingin Harry Potter sarja, joka varmasti vaikutti kustantajan, Bloomsbury Publishingin osinkoihin. Molemmissa tapauksissa yhteistä on se, että kirjailijat olivat lähettäneet kirjojaan kymmeniin ja taas kymmeniin kustantamoihin ja saivat saman kirjeen; "Kiitos kun lähetitte käsikirjoituksenne. Valitettavasti se ei sovi kustannusohjelmaamme...jne.". Ajatelkaas, jos nuo yksilöt olisivat lannistuneet viiden kustantamon jälkeen ja palanneet päivätöihin.




Kuva: jeffrey beall

 

Listasin kustantamoja, joihin itse lähetin käsikirjoituksemme, osoitteeseen http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu. Niistä on hyvä aloittaa. Suomesta löytyy myös paljon muitakin kustantamoja, mutta niiden etsiminen netistä saattaa olla hyvinkin aikaa vievää puuhaa.



Siitä, mikä on kustantamon aika jolloin ne vastaavat käsikirjoitukseen, voidaan keskustella loputtomiin. Oma näkemykseni on se, että kustantamot ottavat käsikirjoituksiin kantaa parhaansa mukaan ja koskaan ei pidä aliarvioida omaa aktiivisuutta. Minun mielestäni kirjailijan tulee myydä itsensä kustantamolle ja myyminen vaatii yhteydenpitoa! Minun ja Kasperin tuotos ei varmasti olisi päätynyt sopimukseen, ellemme olisi olleet aktiivisesti yhteydessä kustantamoihin.



Monesti yritysten verkkosivuilla kerrotaan millä aikataululla he tulevat vastaamaan, mutta se ei aina pidä paikkaansa. Olkaa aktiivisia, soitelkaa jos määräaika on mennyt umpeen tai epäilette, että kustantamo on unohtanut tekstin. Itse sain esimerkiksi Like kustannukselta kieltävän vastauksen, mutta se vaati soiton, jonka jälkeen he kaivoivat käsikirjoitukseni naftaliinistä. Myös kustantamo, jonka kanssa meillä on sopimus, oli muuttanut ja käsikirjoituksemme olisi mahdollisesti jäänyt unholaan, jos en olisi soittanut perään ja kysynyt asiasta.




Kuva: ramyadelhi

 

Itseasiassa, jos ollaan tarkkoja, lähetimme käsikirjoituksen kahteen kertaan. Alkuperäisversio ja uudelleenkirjoitettu versio. Ja vasta toisella kerralla yritys tuotti tulosta. Silloin olimme kaivaneet netistä lisää kustantamoja. Eli älä masennu, jos joku suurista, eli WSOY, Tammi, Gummmerus tai Otava ei tartu käsikirjoitukseesi, mutta tiedät olevasi erittäin hyvä, jos näin tapahtuu!

Tähän päivään mennessä, eivät kaikki kustantamot ole vieläkään vastanneet käsikirjoituksen lähettämiseen mitään, joten se puhuu myös peräänkyselyn puolesta.

Vielä yksi käytännönohje käsikirjoituksen lähettämiseen. Jos löydät useita kustantamoja, jonne työsi tulos tulee lähettää paperiversiona, tulee paljon halvemmaksi jos voit itse viedä käsikirjoituksen suoraan kustantamoon. Huomasimme, että meidän 179-sivuinen tekele maksoi yli 10 euroa, kun sen laittoi postiin. Jos lähetyslistalla on vaikka kymmenen kustantamoa, menee pelkkiin postikuluihin pyöreästi 100 euroa.

Sopimuksiin liittyvät asiat ovat monesti monimutkaisia, joten ajattelin kertoa sen, mitä olen keskustellut kustannussopimuksen sisällöstä ja minkälaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Ensiksikin on kolme tapaa kustantaa kirja. Omakustanne, palvelukustanne ja täyskustanne.

Omakustanne mahdollistaa vapaan kustantamisen, sillä maksat itse kaiken. Aiemmin laittamani kustantamolinkin lopussa on yksi yritys, josta voi tilata omakustanteita ja hinta on helppo laskea laskurilla. Tällöin kirjan markkinointi, mainonta jne. jää kirjailijan vastuulle.

Palvelukustanne tarkoittaa sitä, että kustantaja ja kirjailija jakaa kustannukset. Monesti käytäntö on jotakuinkin seuraavanlainen. Kirjailija ostaa x - määrän kirjoja joiden myynnistä hän itse vastaa. Kirjasta saatava, kirjailijalle jäävä kate on tällöin parempi kuin täyskustanteessa. Kirjailija saa myös ilmaiskappaleita sovitun määrän. Kustantamon vastuulle jää tunnusten ja muiden "virallisten" osuuksien hoitaminen ja esimerkiksi markkinointi kirjastoihin, sekä mainonta (omien kanaviensa ja käytäntöjen mukaisesti). Kustantamo myös hoitaa ulkoasun ja käsikirjoituksen saattamisen kirjaksi, sekä painon jne. Palvelukustannesopimusten kanssa tulee olla erittäin tarkka sen kanssa, paljonko kirjailija maksaa per kirja. Kerron asiasta enemmän blogin seuraavassa, ongelmat, osiossa.



Täyskustanne tarkoittaa sitä, että kustantamo ottaa vastuulleen kaikki kulut kirjasta. Kustantamo hoitaa myös markkinoinnin, kuvitukset, yleisesti koko potin. Kirjailijan vastuulla on hoitaa markkinointia omalta osaltaan ja tuottaa teksti sellaiseksi, että se miellyttää kustantajaa.Kirjailijan osuus myydyistä kirjoista on luonnollisesti pienempi kuin omakustanteessa ja palvelukustanteessa.



Itse kustannussopimus on hitusen vaikeaselkoinen. Listasin alle muutamia asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon.



Kuva: thetaxhaven



- Raha. Mikä on se %-osuus, jonka kirjailija saa kirjasta? Normaalisti se lienee jossain 15% ja 20% välillä.



- Painosmäärä. Montako kappaletta kirjan ensimmäistä painosta tehdään? Luku lienee jossain 2000 kappaleen tienoilla, jotta toiminta on kustantamolle kannattavaa.

- Tehdäänkö kirjasta jossain vaiheessa pokkaria? Tämä riippuu kustantamon linjasta.

- Myynti ulkomaille ja siitä tulevat osiot kirjailijalle. Paljonko kustantamo ottaa / kirja, jos se tulee myyntiin ulkomailla?

- Mainonta ja markkinointi. Mitkä ovat kustantamon toimintatavat ja kanavat?

- Mahdoliset seuraavat kirjat. Liittyykö kirjailijaan sitoumuksia tämän tulevien kirjojen suhteen?



- Myyntikanavat. Minkä kirjakauppojen ja tahojen kanssa kustantamolla on yhteistoimintaa?

- Ehdot. Jos kirjaa syystä tai toisesta ei kustannetakkaan. Mitkä ovat sanktiot?

- Kustannustoimittaja. Kuuluuko sopimukseen henkilö, joka kaitsee kirjailijan läpi tekstinkorjausviidakon?

Kustantamot, kuten liiketoiminta yleensäkin, on Suomessa varsin luotettavaa, mutta silti tulee olla tarkkana. Ja jos ei itse ymmärrä numeroista mitään, tai haluaa tarkistaa lakitekniset asiat, on sopimus aina mahdollista saada esiluettavaksi. Jos näin ei ole, on asiassa kenties jotain pielessä.

Jatkan blogin seuraavassa osassa enemmän ongelmista, joihin törmäsimme Kasperin kanssa projektimme aikana.

Ei muuta kuin käsikirjoituksia kustantamoihin!

Kirjan kirjoittaminen: Taustaa ja lähtökohdat

Haluan jakaa kokemukseni kirjan kirjoittamisesta siinä toivossa, että siitä on jollekin hyötyä tulevaisuudessa. Tämän blogin aloittamisen aikaan tilanne itselläni on sellainen, että työtä kirjan parissa on vuosia, kustannussopimus allekirjoitettu ja kirjan uudelleenkirjoittaminen käynnissä. Tässä vaiheessa en vielä valitettavasti voi julkistaa kustantamoa tai kirjan nimeä jne. Teen sen kyllä heti, kun kaikki yksityiskohdat ovat selvät ja asia on julkinen.


Kuva: nenyaki

Mielestäni kirjan tekemisessä, kuten kaikessa muussakin tekemisessä, on vaarallista miettiä, kuinka paljon vaivaa projekti kokonaisuudessaan tuleekaan vaatimaan. Paljon helpommalla pääsee alkuun, kun aloittaa ja tekee sitä mukaan, kun hommat etenee. Ei iske kiire, masennus tai ahdistus työmäärän alle hukkumisesta.

Itse sain ajatuksen kirjoittamisesta häilyvänä mielikuvana omasta kirjasta. Otin asian puheeksi ystäväni kanssa ja se antoi tuulta purjeisiin. Luonnollisena aihealueena oli fantasia, johtuen roolipeliharrastuksesta ja kiinnostuksesta aihealueeseen.

Suunnittelimme useina iltoina pieniin vihkoihin, ruutupaperille, tietokoneelle ja kännykän muistilehtiöihin. Tämä onkin ensimmäinen asia, jonka olisi voinut tehdä helpommin tulevaisuuden kannalta. Suunnitelmallisuus ja arkistointi. Jos kaikki on selkeästi arkistoitu, ei käy kuten meille, että muistiinpanot ja huomiot hukkuvat ja kirjoittaessa tulee pitkiä katkoja, kun etsii papereita.

Kuva: writingdoctor

Aihe kokonaisuudessaan on jaoteltu tälle blogisivustolle seuraavasti:

1. Taustaa ja lähtökohdat

2. Suunnittelu ja valmistelut

3. Visio ja kirjoittaminen

4. Kustantaja ja kustannussopimus

5. Ongelmia

6. Oheistuotteet ja lieveilmiöt

7. Yhteenveto

Kuten jo mainitsin, on tämän blogisarjan tarkoitus tarjota apua niille, jotka unelmoivat omasta kirjasta. Ja jos hiemankin on halua kirjoittaa, se kannattaa rohkeasti aloittaa, sillä jos entinen kapiainen ja erityisopettaja pystyvät toteuttamaan fantasia-kirjan, pystyy kuka tahansa, joka vain haluaa.

Oma kokemukseni kirjoittamisesta oli mitätön ennen projektin alkua, enkä varsinaisesti ollut kovin innokas lukemaankaan. Toinen tekijöistä luki enemmän, mutta kirjoitti aivan yhtä vähän. Vanha sanonta, työ tekijäänsä neuvoo, piti osin paikkansa, mutta ajoittain oli myös pakko pyytää kritiikkiä sukulaisilta ja muutamalta tutulta.

Palautteen pyytäminen onkin taas asia erikseen ja se on yksi syy siihen, että kirjaprojekti johti yrityksen ja www.kirjoittaja.fi sivun perustamiseen. Yksinkertaisesti siksi, että kaikilla olisi se kanava, josta saada raakentavaa palautetta kirjoittamisen tueksi. Minulla oli perheessä kaksi osaavaa ja kykenevää kriitikkoa, mutta kaikilla ei kenties ole. Palautteen osalta suosittelen myös vanhoja äidinkielenopettajia, joiden innostus auttaa voi olla yllättävänkin voimakasta.

Yhteenvetona blogisarjan ensimmäisestä osiosta se, että riippumatta äidinkielennumerosta, sukulaisista tai koulutuksesta, voi kuka tahansa kirjoittaa ja lähteä jahtaamaan kustannussopimusta. Kerron tulevissa osissa enemmän ideoinnista, mutta hyvä tapa aloittaa, on suunnitella se, mistä aiheesta haluaa kirjoittaa, ja kirjoittaa siitä esimerkiksi muutaman lyhyen, aihetta sivuavan tarinan, joille sitten hakee palautetta.

Ei muuta kun paperia koneeseen.

Kirjan kirjoittaminen: Visio ja kirjoittaminen

Suunnittelun aikana on hyvä visioida. Miettiä sitä, minkä kokoluokan projektia lähtee tekemään ja mitkä ovat tavoitteet. Meidän visiomme laajeni hyvin varhaisessa vaiheessa ja päätimme, että kirjojen kokonaismäärä, jotka tarinaamme halusimme, tulisi olla ainakin kuusi. Kaksi trilogiaa.
Tähän oli muutamia syitä. Ensiksikin halusimme jatkuvuutta, suunnitella tarinan niin, että tekeminen ei lopu heti kesken. Toiseksi tuntui luonnolliselta, koska kaikki muutkin fantasiakirjailijat, kuten Tolkien, Salvatore ja Weis / Hickman olivat tehneet trilogioita, että mekin teemme. Ja mitä pidemmälle projekti eteni, sitä isommiksi kasvoivat visiotkin.
Lähdimme suunnittelemaan roolipeliä (sääntöjä) luomamme maailman pohjalle. Ajatuksena oli isompi fantasiakokonaisuus, kuten esimerkiksi Dragonlance - sarja, jonka pohjalle on luotu roolipelimaailmaa AD&D:n sääntöihin tai Forgotten Realms, johon pohjautuu muun muassa Baldur's Gate peli. Eli visio oli iso, ainoastaan työ oli tekemättä.


Edes tätä ei rakennettu päivässä...
Kuva: dalbera



Kannustamme muitakin visioimaan isosti ja näkemään oman työnsä maailmaa syleilevänä spektaakkelina. Jos pelkäätte että joku nauraa, älkää kertoko ajatuksianne. Visiot on mielestäni sama asia, kuin unelmat ja joku nauraa niille aina.



Kuten aikaisemmin tässä blogi - sarjassa kerroin, Kasper oli kone suunnittelemaan ja luonnostelemaan maailmaa ja tarinaa, joten minulle jäi kirjoittaminen. Muistan elävästi isoimman ongelman, joka minulla aluksi oli. Aloittaminen. Vaikka kuinka mietti, tuntui että hyvää alkua ei ollut olemassakaan.

Eräänä iltana, maatessani sängyssä odottamassa unta, se tapahtui. Kone päälle ja ensimmäiset kaksi sivua syntyivät kuin itsestään. Jälkeenpäin mietittynä pidemmän ajan pohtiminen ja se, että antoi asian hetken olla rauhassa, synnytti alun kirjoittamiselle.
Ja kun motivaatiota on ja tekstiä syntyy, niin antakaa mennä!

Olen muutamalta ihmiseltä kuullut, että he haluaisivat kirjoittaa, mutta aiheen tulisi olla niin uniikki ja tekstin niin ainutkertaista, että kynnys alkaa edes suunnitella ja visioida nousi liian korkeaksi. Se on tietysti ihmisestä kiinni, mutta sanon vain että kirjoittaakseen ei tarvitse osata kuin kirjoittaa. Ja Suomessa se opitaan jo ensimmäisellä luokalla. Oikein ja taitavasti kirjoittaminen ovatkin sitten toinen juttu. Jollain on ilmiömäinen kyky sanoa paljon kirjoittamalla vähän, jolloin lukija saa mielikuvan ainoastaan muutamasta vihjeestä, jotka on taidokkaasti piilotettu harvasanaiseen ja sujuvaan tekstiin. Itse en kuulu heihin, joten sorruin, ja sorrun edelleen, monesti selittelemään liikaa.
Minulla meni paljon aikaa ymmärtää, että on aina useampi kuin yksi tapa sanoa asia. Eräs hyvin läheinen ihminen, joka tietää mistä puhuu, sanoo aina, että älä tyydy ensimmäiseen lauseeseen, jonka saat tehtyä. Esimerkkinä kaksi tapaa sanoa sama asia, "Aita oli ruskea. Sen toisella puolella kasvoi tuheaa vihreää heinää ja kukkia. Siinä oli reikä ja sen pinnasta saattoi jäädä tikkuja käteen." tai "Ruskean, tikkuisen aidan reijästä saattoi kurkistaa tuuheana kasvavaa, kukkien somistamaa vihreää heinää.".
En väitä että esimerkki on eeppistä äidinkielellistä tykitystä, mutta mielikuvat tekstistä ovat erilaiset ja jälkimmäinen jättää enemmän lukijan oman päättelyn varaan.

Takaisin oman kirjan kirjoittamiseen. Minulla kesti puolitoista vuotta kirjoittaa kirja valmiiksi. Matkalla pidin toki taukoja ja ideoita hiottiin monesti. Alku muuttui monien tarkasteluiden jälkeen ja lopulta, vuosien jälkeen, se jätettiin kokonaan pois. Alku, jota olin niin kauan miettinyt, ja joka oli estänyt kirjoittamisen, jätettiin pois. Tällä haluan sanoa sen, että helpoin tapa aloittaa kirjoittaminen, on aloittaa kirjoittaminen. Se mitä saat paperille, tulee joka tapauksessa muuttumaan (ainakin todennäköisesti), joten rohkeasti vain alkuun.
Jos tuntuu, että tekstisi on täydellistä ja että sitä ei tarvitse muuttaa, lue se itsellesi ääneen ja uskon mielesi muuttuvan. Itse en moista keinoa aluksi edes tiennyt, ja vielä nykyäänkin käytän sitä liian vähän, ja se varmasti vaikuttaa kirjoituksieni laatuun. Jos et tykkää äänestäsi, pyydä joku muu lukemaan kirjoitustasi sinulle (tässä www.kirjoittaja.fi ei valitettavasti voi auttaa...ainakaan vielä). Huomaat kyllä jos kirjoituksesi ei kuulosta sujuvalta ja voit muokata sen paremmaksi.

Puolentoista vuoden jälkeen, kun ensimmäinen versio oli valmis, olimme niin innoissamme ja ylpeitä, että lähetimme tekstin kustantamoihin, menestyksestä kerron myöhemmin. Alkoi uusi hiominen ja pidempi tauko. Keskityimme pitkään roolipelien sääntöjen tekemiseen ja odotimme. Viimein aloin kirjoittaa käsikirjoitusta uudestaan, tai en varsinaisesti uudestaan, mutta kävin sen lause lauseelta läpi. Ja se oli tuskaista. Toistin samoja virheitä. En miettinyt kahdesti mitä kirjoitin, en lukenut itsekseni ääneen, enkä pyytänyt ketään lukemaan minulle (joka edelleen johtui siitä, että en tiennyt metodista mitään).



Kuva: sean dreilingen

 

Sitten tuli Kasperilta kuningas idea ja käsikirjoitus vietiin vanhalle äidinkielen opettajalle. Palaute oli loistavaa, vaikka siitä ilmenikin, että ei oltu vielä aivan Tolstoihin verrattavia klassikkokirjailijoita. Kuitenkin muualta, kuin lähipiirisä saatu palaute todella vaikutti. Sen palautteen jälkeen viimeistään uskoin, että tekstissä oli isoja äidinkielellisiä puutteita, ja korjaaminen alkoi toden teolla.

Tavoittelin jälleen oikotietä onneen ja yritin ensin parantaa tekstiä vain korjaamalla olemassa olevaa, kunnes jouduin nöyrtymään ja aloin kirjoittaa huonoimpia kohtia uudestaan (huomatkaa, että vieläkin vain kohtia, olin sen verran laiska). Teksti kuitenkin jollain tasolla parani, ja uskon että hieman yli kolmessa vuodessa olin jotain oppinutkin.
Tarkoitukseni ei ole lannistaa ketään, tai kertoa että kirjoittaminen vie vuosia. Uskokaa palautetta ja muuttukaa nopeasti, on viesti, jonka haluan teille jakaa. Kysykää rohkeasti palautetta ja ottakaa siitä ideoita, älkää itseenne (kuten minä olen monesti tehnyt). Tosin jos palaute on sitä, että kaikki on huonoa, niin se voi kyllä lannistaa. Koettakaa kuitenkin löytää kaikesta palautteesta ne tekijät, joissa teillä todella on parannettavaa.

Minun ja ystäväni projekti on vienyt vuosia aikaa ja monelta osin laiskuudesta ja tyhmyydestä johtuen. Joku viisas joskus sanoi, että jos et tiedä, että et tiedä, niin olet pulassa. Tämä on juuri näin, eli jos tiedät, että et tiedä, voit ottaa selvää. Eli jos jossain olemme kunnostautuneet, niin olemme onnistuneet pakkaamaan parin vuoden homman viiteen vuoteen.

Tietoa, taustoja, kannustusta ja muuta voi näppärästi hakea verkosta. Blogit ja keskustelut neuvovat paljon ja niistä saa ajatuksia, kunhan muistaa että kaikki niistä jotka kirjoittavat kirjoittamisesta, eivät välttämättä kirjoita itse. Sellaisten henkilöiden kirjoitusten lukeminen voi lannistaa.

Jos kaipaatte rakentavaa ja kannustavaa palautetta, niin sitä voi saada sivulta www.kirjoittaja.fi. En ole ammattikriitikko, enkä edes ammattikirjailija, mutta voin ainakin koettaa antaa kannustavan mielipiteeni.

Kirjan kirjoittaminen: Suunnittelu ja valmistelut

Mielestäni kirjan suunnittelu alkaa aina hahmoista, tarkemmin ottaen päähenkilöstä, ja tarinan rungosta, josta tulee olla ainakin jonkinlainen, kenties huterakin näkemys. Suunnittelu kannattaa aina toteuttaa paperille tai koneelle ja kantaa mukanaan kaikkialle pientä muistivihkoa, sillä kun ajatus tulee, on varmaa että se on paennut jos paperia ei ole mukana.
Verkosta löytyy erittäin hyviä malleja muistikartoista tai sitten perinteinen ranskalainen viiva rivistö ajaa myös asiansa. On mielestäni kuitenkin hieman helpompi vetää miellekartan pallukoihin kaikkia mieleentulevia asioita, kuin koettaa saada kaikkea kerralla allekain. Tämä on kuitenkin makuasia.



Kuva: Bohman



Meidän osaltamme suunnittelu alkoi päähenkilöstä ja tarinan rungosta. Rungolla tarkoitan tässä yhteydessä tapahtumien pääasiallista kulkua, esimerkiksi jos päähenkilöksi valitaan autokorjaaja, voisi tarinan runko olla esimerkiksi sellainen, että mies (tai nainen) aloittaa kirjan alussa tietyssä korjaamossa (ensimmäinen työpaikka). Hän kohtaa uransa alkutaipaleella valtavia, sydäntäraastavia ongelmia, kuten inhat työtoverit ja virheet työssä. Pienin askelin ja eeppisin oivalluksin päähenkilö kuitenkin oppii ja selvittää ongelmat ympäristön ja itsensä kanssa ja nousee vaikeuksien kautta menestykseen. Tässä tapauksessa kirja voisi päättyä autokorjaajan voittokulkuun ja kansalliseen korjaamoketjun johtamiseen. Eli kolme osaa; alku, keskiosa ja loppu. Normaalisti alku on hankalaa, keskiosa raastavaa (näiden välissä voi tosin olla myös iloa) ja loppu onnellinen.

Minä ja ystäväni Kasper, jaoimme suunnittelun karkeasti kolmeen osaan; henkilöt, tarina ja maailma. Maailma piti suunnitella sen takia, että kyseessä oli kuvitteellinen fantasiamaailma, jota ei ollut nähtävissä missään. Vastaavaa työmäärää ja haastetta tuo todennäköisesti myös taustatyön tekeminen ja faktojen selvittäminen, jos kirja käsittelee esimerkiksi nykymaailmaa. 

Olin sinänsä onnellisessa asemassa, että minulla oli kaveri tekemässä työtä kanssani. Monesti huomasin, että kun itse oli sellaisessa mielentilassa, että kirjoittamista tai miettimisestä ei tullut mitään, oli Kasperin ajatukset ja ehdotukset kultaa kalliimpia. Myös tähän ongelmaan, jos teillä ei ole ketään keltä kysyä, voi etsiä apua monenlaisilta forumeilta, esimerkiksi www.kirjoittaja.fi sivulta. 



Henkilöiden osalta on mielestäni hyvä muistaa, että pienillä ristiriitaisuuksilla saa helposti syvyyttä aikaiseksi hahmoihin. En ole varma onnistuimmeko tässä Kasperin kanssa, mutta yritimme ainakin. Henkilöitä miettiessä voi pohtia tiettyjä ääripäitä, esimerkiksi ydinvoimaa puolustava porvari ja pelastakaa sudet järjestön puheenjohtaja, jonka elämän intohimo on ydinvoiman vastustaminen. Ajatus itsessään on melko pöhkö, mutta jos tarina "pakottaa" nämä hahmot toimimaan yhdessä, voidaan ajatella, että kirjailija on ainakin jollain tasolla onnistunut.

Henkilöissä tulisi aina olla jotain, johon lukija voi samaistua. Tällä tarkoitan sitä, että henkilöhahmot eivät voi olla kaikilta osin täydellisiä, vaan niiden täytyy olla "aitoja". Mielestäni hyvä keino on se, että koettaa löytää lähipiiristään henkilöä, joka ajattelisi (ainakin kirjoittajan mielestä) samoin, kuin kirjan henkilö, ja koettaa sitten kirjoittaa paperille mahdollisimman luonnollista käytöstä.



Tarinan suunnittelu oli mielestäni kaikkein vaikeinta. Kadehdin ihmisiä joilla on kyky nähdä tapahtumat siten, että ne nitoutuvat ajanmyötä yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Esimerkkinä elokuva Pulp Fiction, jossa monta tarinaa risteää toisiaan moninaisten sattumien kautta. Toinen on yllättävät käänteet, joita lukijat eivät osaa odottaa, kuten hahmojen odottamattomat kuolemat tai Harry Potter tyyliset käänteet, joissa lukija odottaa ja toivoo Kalkaroksen olevan hyvä, mutta kuitenkin... (en paljasta loppua, sillä saattaisin pilata jonkun lukuelämyksen).



Se mitä yritän sanoa on se, että työelämän, koulun ja muun ympärillä taahtuvan "liioiteltu" tulkitseminen voi johtaa mainioihin tarinakäänteisiin ja jännitykseen. Kirjailijan täytyisi osata tehdä kotiin töistä palaamisesta mielenkiintoinen juoni, jossa monenlaiset jännittävät ajatukset ja unohdukset kaupassa mullistavat päähenkilön päivää.

Käännerikkaan juonen suunnittelu siten, että se ei ole vain paha nousee ja hyvä kamppailee itsensä kanssa kunnes saa asiansa järjestykseen ja kääntyy pahaa vastaan pelastaen maailman, on haastavaa ja vaatii paljon ajattelua ja pohtimista.



Maailma. Tässä saa mielikuvitus jyllätä. Erityisesti jos kirjoittaa scifiä tai fantasiaa, on mahdollisuuksien raja niin kaukana, että sitä ei millään saata tavoittaa. Yhtälailla paikat, asuntojen erikoisuudet, autot joilla päähenkilö ajaa tai laivat joilla hän seilaa, vaativat suunnittelua. Jos tarina sijoittuukin nykyhetkeen, vaatii miljööt, kuten sumuisuus, sade, lämpötila jne. suunnittelua.



Esimerkiksi mitä olisi ollut Ritari Ässä ilman mustaa autoa, jonka keulassa pyyhkii punainen valo, tai Batman ilman luolaa, jonne pääsee vesiputouksen läpi. Bermudan kolmio ilman sumua olisi ollut todella laimea kokonaisuus.

Tähän kannattaa todella satsata aikaa ja miettiä miltä näyttää Niagaran putousten kuohut tai auringonlasku aavikolla (ja miten tunteellisesti henkilöt tapahtumat ja yksityiskohdat kokevat).





Kuva: Milkcookie



Kirjoittaminen on sinänsä kiitollista puuhaa, että sen aloittaminen ei vaadi suuria valmisteluja. Työpiste on yksi niistä harvoista. Monille kirjoittaminen on hiljaisuutta ja rauhaa vaativaa puuhaa, ja siihen se monesti kaatuu, sillä jos ei satu asumaan yksin, on hiljaisten tuokioiden löytäminen erittäin haastavaa. Olen kuullut, että jotkin ovat etsineet itselleen tilaa nuorisotiloista, kirjastoista tai muista julkisista paikoista ja nauttineet kirjoittaessaan rauhassa kaikkien keskellä. Itse turvaudun musiikkiin. Kuulokkeet korville ja jotain tunnelmaan sopivaa tulemaan, eikä muu maailma enää vaivaa.



Jos musiikki ei sovi ja sotkee ajatukset, on mahdollista myös ostaa rautakaupasta kuppisuojaimet tai tulpat ja änkeä ne korville. Tee myös ympäristölle selväksi, että nyt sinä kirjoitat (tosin jos kyseessä on pienet jälkikasvun edustajat, kannattaa ehkä odottaa että Nukkumatti tulee tai varata monta levyä lastenvideoita soittimeen). Enkä myöskään halua aiheuttaa riitaa puolisoidenne kanssa sillä, että ette enää anna heille aikaa.



Kuva: Fastson



Kynä käteen ja rohkeasti miettimään tarinoita, tapahtumapaikkoja ja juonenkäänteitä! Suunnittelu motivoi kirjoittamaan tapahtumia ja saa kirjanprojektin lentoon!