lauantai 27. lokakuuta 2018

Kirjan kirjoittaminen: Henkilöhahmojen suunnittelu

Olen huomannut, että jos juoneen on hankala keksiä yksityiskohtia, käänteitä tai yllätyksiä, on luontevin tapa luoda näitä hahmojen kautta. Minulle se kaikki alkaa päähenkilöstä, tämän läheisistä ja ”taistelutovereista”, jos sellaisia mukaan kuuluu. Jos taas juoni seuraa vain yhtä ihmistä, tämän ajatuksia ja taistelua järjen rajamailla, on tämän henkilön kunnollinen suunnittelu vieläkin tärkeämpää.

Minun mielestäni hahmoa suunnitellessa, voi hahmon jakaa karkeasti kolmeen asiaan. Luonne, status ja taustat.

Luonne:

Kuva: Fantacor Ky
Netistä löytyy paljon juttuja ihmisten eri luonteenpiirteistä, joita voi selailla ja hyödyntää. Itse pidän jaosta neljään, eli sangviinikkoihin, melankolikoihin, koleerikkoihin ja flegmaatikkoihin. Ihmisellä on yleensä jokin näistä vahva ja toinen heikko. Sangviinikot on niitä, jotka ovat äänekkäitä, esillä ja käyttävät punaisia silmälaseja. Melankolikot ovat excel ihmisiä, joiden elämä ja laukku ovat järjestyksessä, ja jotka ovat aina ajoissa ja huomaavaisia. Koleerikot ovat sellaisia, joiden elämää ohjaa ”kunnia”, eli tekijöitä, jotka tarttuvat kiivaasti toimeen ja ottavat tilanteen haltuun. Flegmaatikot puolestaan helposti tyytyviä, sovittelevia ja taustalla tilannetta seuraavia, joiden kanssa kaikki tulevat erinomaisesti toimeen, jopa toiset flegmaatikot.
Näitä tutkimalla ja miettimällä hahmoille perusluonteen, on helppo suunnitella myös motiivit ja tapa puhua ja toimia. Ja nämä löytyvät ihan vaikka googlesta hakemalla.

Status:
Ammatti, sosiaalinen asema (tai mihin pyrkii), perhetausta, mitä on tehnyt ja mitä on valmis tekemään saavuttaakeseen pyrkimyksensä. Ja kun tätä peilaa luonteeseen, niin pystyy luomaan hahmoihin ristiriitoja, esimerkiksi syntyperältään menestyvään perheeseen on putkahtanut flegmaattinen, kunnianhimoton lapsi, joka kuitenkin koettaa miellyttää perhettään ja tekee itselleen sopimattomia asioita, jotka vähän kerrassaan vievät häntä kohti onnetonta elämää. Tällaista hahmoa voi käyttää juonessa joko petturina tai sankarin yllättävänä apurina, joka suuren hädän hetkellä kääntyykin päähenkilön puolelle, vastaan omaa taustaansa tms. Tähän kategoriaan myös hahmojen ulkoinen habitus ja kiinnostus materiaan, rahaan, valtaan jne.

Taustat:
Tässä osiossa on hyvä miettiä, josko hahmolle on käynyt jotain, joka on synnyttänyt kostonhimoa, lyönyt maahan, aiheuttanut jonkin pelkotilan tai vastaavaa, joka ilmenee jossain tilanteessa. Tällaisia voi olla ryöstön uhriksi jääminen, auto-onnettomuus, läheisen väkivaltainen kuolema, sodan traumat, menetetty rakkaus jne. Esimerkkinä tämä voi heijastua hahmon suhtautumiseen vaikka etniseltä taustaltaan poikkeavaan päähenkilöön siten, että hahmo pitää kaikkia sen taustan omaavia raiskaajina, ryöstäjinä, pettureina tai vastaavaa, ja sopivan hetken tullen pettää päähenkilön, vaikka olisi aikaisemmin ollut mielistelevä ja ystävällinen tätä kohtaan.

Kuva: Fantacor Ky
Itse en ole aina ihan varma, kuinka monet hahmoista (sivuhahmoista) on hyvä miettiä näin tarkkaan, mutta kirjoittaessa se on sitten selvinnyt, ja jotkin ”joojoo-hahmoiksi” tarkoitetut sivuhenkilöt ovatkin jääneet mieleen, ja ne on tullut suunniteltua tarkemmin, ja myöhemmässä vaiheessa niitä on voinut käyttää juonen käänteissä ja tapahtumissa. Esimerkkinä omasta kirjastani Varjosielu (Pohjoisen legendat osa 2) päähenkilö palaa kotikyläänsä kostamaan, ja jättää ainoastaan nuoren pojan jälkeensä. Ja tuon nuoren pojan kohtalo jäi kutittelemaan minua, joten suunnittelin hänet hieman tarkemmin tulevaa käyttöä varten.

Ei muuta kuin hahmoa paperille, ja paperia koneeseen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti