sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kirjoittaminen: Miljöön luominen osa 1, Uskonto

Olen aina ihaillut niitä jotka pystyvät kehittämään juonia, joissa on näyttäviä sivujuonia ja mukaansatempaavia käänteitä. Pohdin kuinka niitä luodaan, ja millä juonesta, sivujuonesta ja tapahtumista saa uskottavia.

Ropecon 2013 tarjosi tähän vastauksen. Olin kuuntelemassa Taru Lepistöä, joka luennoi aiheesta Suunnittele uskontosi. Tajusin tuolloin että kaikki juonet ja tapahtumat alkavat miljööstä, ainakin uskon sen olevan niin.

Koeta esimerkiksi nähdä Taru Sormusten Herrasta ilman Mordoria, tai Walking Dead - sarja ilman zombeja synnyttävää tautia. Menee samaan kastiin kuin Tähtien Sota ilman Imperiumia tai Tuhkimo ilman ilkeää äitipuolta ja romanttista keskiaikaista maailmaa.

Otan tämän ensimmäisen osan teemaksi uskonnot, sillä tajusin että niillä on erittäin suuri iskuvoima juonten tapahtumiin ja miljöisiin. Uskonnot vaikuttavat motivaaatioihin ja väkijoukkoihin.
Lainaan hyvin paljon Tarun ajatuksia sillä ne avasivat omat silmäni.

Nyt täytyy kuitenkin huomata että kyse on kirjoittamisesta yleensä, ja miljöö voi siis olla tuntemamme maailma, jolloin tiettyjen asioiden muokkaaminen kannattaa pitää rajattuna, ja kuitenkin kirjoittajan on hyvä tiedostaa taustat ja hyödyntää niitä esimerkiksi henkilöhahmojen motivaatioiden lähteenä.

Jos luot oman miljöön (maailma, tai suppea osa siitä), mieti seuraavat asiat ensin.
- Mihin ihmiset uskovat (joko valtaosa, kaikki tai pieni osa).
Kuva: OnlyByGrace
- Onko miljöössä mahdollisuus törmätä uskon lähteisiin (jumalat tai vast), ja onko tieto niiden olemassa olosta todistettua vai pelkästään luettua ja kuultua.
- Mitä mahdollisia rituaaleja, materiaalisia esineitä tai myyttejä uskontoihin kuuluu.
- Kuuluuko uskontoon yleensäkään jumalia vai onko kyseessä luonto, henget tai vastaavat.
- Miten eri uskonnonharjoittajat suhtautuvat toisiinsa tai ateisteihin (jos sellaisia on).
- Mikä uskontojen mielestä on sopivaa, mikä paheksuttavaa ja mikä rangaistavaa.

Nuo asiat ovat suoraan Tarun luennolta ja vaikuttavat moneen asiaan, vaikka varsinaisista jumalista tai uskonnoista ei olisikaan kyse. Ihmiset uskovat aina johonkin, ainakin itseensä. Tai jos ei usko niin kenties tarina ei ole tarpeeksi kiinnostava kirjoitettavaksi :D
Esimerkiksi jos tarinan ateisti päähenkilö kohtaa jumalan kadulla, se saattaa aiheuttaa juonen jo itsessään.
Päähenkilö (päähenkilöt) kuuluu vähemmistöön ja tekee myyräntyötä todellisen uskon tai oikeudenmukaisuuden puolesta.
Uskontojen väliset ristiriidat, rakkaus uskontoon vs inho luovat jännitteitä ja konflikteja. Miten myytit vaikuttavat miljööseen (naisten asema maailmassa jne.) tai kuinka kaupungit on suunniteltu jotta aurinko paistaa sinne juuri oikealla tavalla.
Kostoretket toisten temppeleihin, pako seurakunnasta oman toiminnan tähden, usko rahaan tai usko rakkauteen.

Mielestäni jopa klassinen Romea ja Julia perustuu tähän ajatukseen. Miljöö rakentuu kahden samaan asiaan uskovan perheen varaan, jotka kuitenkin vihaavat toisiaan. Ja kunnon konflikti syntyy mahdottomasta rakkaudesta.

Maailmaa luotaessa (esim. fantasia-aiheista)uskonnoista saa heti monia ristiriitoja, konflikteja, taustoja ja syvyyttä luotua pelkästään sillä, että miettii valtioille erilaiset uskonnot (vrt Kristinusko ja Islam keskiajalla). Sama koskee paikkoja eli pyhättöjä, rituaalisaaria, temppelikaupunkeja, pyhiinvaelluskohteita, suojapaikkoja jne.
Kun ihmisten uskon kohteet on kirjoittajalle selvillä, maailma syntyy itsestään niiden ympärille! Ja samaa rataa syntyy henkilöhahmot ja ristiriidat, eli se miksi joku on varastanut mikrosirun, salamurhannut majatalon omistajan joka tuki oppositiota, paennut perhettään jonka kaltaiseksi ei halunnut tulla tai lähtenyt vieraalle maalle palkkasotilaaksi. Mahdollisuudet ovat rajattomat kun motivaatiot on selvillä.
Liittyykö tähän kuvaan uskonto? Kuva: Western Sahara Project
Mainittujen aiheiden tiedostaminen ja suunnittelu luo varmasti useita sivujuonteita vaikka veljenä joka käy omaa taisteluaan säilyttääkseen asemansa perheensä silmissä jne.

Eli kun tiedät kenestä haluat kirjoittaa, mieti minkälainen miljöö päähenkilöä ympäröi. Juoni ja tapahtumat syntyvät varmasti helpommin.

Seuraavassa osassa koetan hieman syventää tätä pintaraapaisua.

Iso kiitos Taru Lepistölle joka provosoivan asunsa uumenista sai avattua minulle tämän asian!

Ei muuta kun uskonnot kuriin ja syvyyttä tarinoihin!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirjoittaminen: Vaikealukuista vai helppolukuista?

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä siitä miten kerrontatyylin valinta tekee tekstista joko kevyttä tai raskasta. Mainitsin tuon kirjoituksen alkuun, että vaikeaselkoiset lauseet ovat iso tekijä lukukokemuksessa, ja kuitenkin sivuutin aiheen täysin, sillä ne eivät olleet blogitekstin aihe. Ajattelin palata nyt näihin vaikeaselkoisiin lauseisiin.

Aloitin jonkin aikaa sitten uuden kirjoitusprojektin. Projekti eroaa hyvin paljon siitä mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tunnelman hakeminen tekstiin venytti lauseita ja virkkeitä. Ensimmäinen palaute, jonka sain itseasiassa isältäni, naulasi nuo pitkät ja vaikeaselkoiset virkkeet täysin.

Mietin kirjoittaessani että virkkeet, jotka koostuvat useista lauseista, johdattelevat tekstiä soljuvan veden lailla. Olin väärässä. Tutkittuani asiaa tarkemmin, huomasin että useat virkkeistä joutui lukemaan useaan kertaan, eikä niissä siltikään ollut mitään tolkkua.  Kuvittelin hienojen ja tunteellisten virkkeiden olevan pitkiä ja taiteellisia.

Annan yhden esimerkin siitä miten muotoilin virkkeitä.
"Sinä seuraavana aamuna tämän isänsä kaltaisen miehen työura, joka johti tänä päivänä jatkuvaan yrittäjyyteen, alkoi. Mies otti, isänsä kuoltua, vastuun huoltoasemasta, taisteli asemansa puolesta perhettään ja suuryritystä vastaan, kärsi, iloitsi, ja lopulta, pakon edessä, vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Tämä katkelma on lyhyt, ja itseasiassa tuo koko kappale muodostui kahdesta virkkeestä. Virheitä oli monia. Sekavat huomautukset ja sivulauseet katkaisivat virkkeet. Liikaa, aivan liikaa pilkkuja. Todella sekava lauseenrakenne johtuen täytesanoista. Kenties kappaleesta välittyy se sanoma jonka halusin sanoa. Mutta millä hinnalla? Jos lukija joutuu lukemaan kirjoittamasi lauseen kahdesti tai jopa kolmesti, on joku mennyt vikaan. 
Minulle on käynyt muutaman kerran näin lukiessani Jari Tervon kirjoja (kaikki kunnia Tervolle, jota arvostaan kirjailijana suuresti). Koin ilmiön todella epämielyttäväksi, ja tunsin olevani liian tyhmä lukemaan kirjaa (ja ehkä olinkin :D ).

Saamani palautteen jälkeen muotoilin kappaleen uudestaan, ja alla lopputulos.
"Sinä seuraavana aamuna alkoi työura, joka johti tänä päivänä jatkuvaan yrittäjyyteen. Mies oli isänsä kaltainen. Hän otti isänsä kuoltua vastuun huoltoasemasta, taisteli asemansa puolesta perhettään ja suuryritystä vastaan, kärsi, iloitsi, ja lopulta pakon edessä vaihtoi uraa rakastamalleen ravintola-alalle.".
Miten helppo sinun tarinaasi on seurata? Kuva: AliveAfter.com
Ei kenties vieläkään täydellistä, mutta helpommin luettavaa. Lauseet ja virkkeet ovat lyhyempiä. Täytesanoja on vähemmän, ja koetinkin keskittyä vain oleelliseen. Karsin valtaosan pilkuista. Tarkastusluvun yhteydessä koin että tuota kappaletta ei tarvitse lukea uudestaan ymmärtääkseen sisällön.

Mielestäni sama liiallinen taiteellisuus ilmenee lauseenvastikkeissa. Annan esimerkin. 
Nähdäkseen aidan yli, miehen oli raahattava läheiseltä kaatopaikalta puinen tynnyri aidan viereen, ja kiivettävä sille.
Mies raahasi läheiseltä kaatopaikalta puutynnyrin ja kiipesi sille, jotta näki aidan yli.
Sama asia, mutta alempi malli on lyhyempi, ja kenties jopa helpompi lukea. Kenties siinä ei ole sitä samaa kielellistä taiteilua, mutta loppujen lopuksi sillä ei liene väliä.
En tarkoita että lauseenvastikkeita ei tulisi käyttää lainkaan. Tarkoitan että niiden käyttöä tulisi harkita, ja pääosin pitää virkkeet ja lauseet lyhyinä, ytimekkäinä ja selkeinä.

Esimerkkejä täytesanoista, pilkkuvirheistä, liiallisesta tarinoinnista voi etsiä esimerkiksi www.kirjoittaja.fi - sivustolta, jokaisen novellin perässä olevasta palauteosiosta. Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran, mutta jäljempää löytyy arvosteltuja.

Yhteenvetona sanoisin että kirjoittajan tulisi miettiä jokaisen lauseen ja virkkeen ydin. Kun tämä ydin on tiedossa, se tulisi kirjoittaa niin että teksti on helppolukuista eikä ytimestä ole epäselvyyksiä.
Vältä täytesanoja eli sanoja, jotka voit jättää pois tekstistä niin että ajatus yhä säilyy.
Annan esimerkin täytesanoista. 
"Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran, mutta jäljempää löytyy arvosteltuja.".
Saman asian olisin voinut kirjoittaa seuraavasti, ja te lukijoina olisitte kyllä ymmärtäneet.
"Tosin tässä vaiheessa arvioimattomia novelleja on vielä jonkin verran.".
Kannattaa välttää myös lauseen katkaisua tyhjänpäiväisellä sivulauseella, kuten "...,ja lopulta, pakon edessä, vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Eli, "...,ja lopulta vaihtoi uraa alalle jota oli aina rakastanut, ravintola-alalle.".
Vaikka tuo lause on edelleen hankala, on siitä ainakin turhuudet karsittu :D .

Tämä oli pintaraapaisu aiheeseen, ja varmasti monet asiat tekisivät kirjoituksista vielä helppolukuisempia. Halusin kuitenkin viestittää että mielestäni yksinkertaisimmat tavat kirjoittaa helppolukuisesti on se, että pitää lauseet ja virkkeet lyhyinä ja muistaa karsia pois kaiken paitsi sen, mitä ehdottomasti haluaa lukijalle viestittää.
Ei ole väärin kirjoittaa että terävällä veitsellä halkaistun sitruunan mehu toi veden kielelle. Toisaalta voi kirjoittaa että veitsenterän halkaistessa sitruunan, hedelmän kirpeää mehua valui tippona pöydälle. Mielestäni molempien mielikuva tuo veden kielelle, mutta toinen kertoo sen lukijalle, ja toinen luo vain mielikuvan (anteeksi jälkimmäisen lauseenvastike :D ).

Ja kuten aina, ei muuta kuin paperia koneeseen!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kirjoittaminen: Kevyt vai raskas tyyli?

Siitä kun viimeksi päivitin tätä blogia on kulunut kohtuuttomasti aikaa. Yksi syy oli se, että en edellisen lisäyksen jälkeen oikein osannut sanoa enää mitään. Tuo seikka kuitenkin muuttui heinäkuussa Ropecon 2013 - tapahtumassa. Sen jälkeen kaikki onkin pelkkää tekosyytä :D .

Kun kirjoitan ja luen, olen monesti miettinyt miksi toinen teksti on kevyttä lukea, ja miksi toinen teksti vaatii palaamaan takaisin ja lukemaan uudestaan? Epäselvät ja pitkät lauseet on yksi selitys, mutta siihen en nyt ota kantaa. Tajusin Ropeconin luennolla, Kirjoittaminen ja Roolipelit, mistä tekstin raskaus tai keveys johtuvat.

Asian minulle avasi Antti Eronen, kirjoittaja ja roolipelaaja, joka luennoi roolipelaamisen ja kirjoittamisen saumakohdista. Antti on kirjoittanut kirjat Dreamland - Aavekomppania (2006), Talvi (2011) ja Operaatio: Harmageddon (2013). Enemmän Antin ajatuksista voi lukea http://anttieronen.blogspot.com, tai hänelle voi laittaa postia ae_anttieronen@hotmail.com.
Lainaan tässä blogissa Antin ajatuksia, ja höystän niitä omillani.

Eli kirjoitatko raskaasti vai kevyesti riippuu seuraavasta:
Kirjoitatko tarina- vai henkilövetoisesti? Jos osaat vastata tähän, niin kirjoittamisesi paranee todella paljon, ainakin minulle kävi niin. En tajunnut tuota yksinkertaista eroa aikaisemmin.

Otan tähän bloggaukseen pari esimerkkiä joiden toivon hieman avaavan ajatustani.

Tarinavetoinen kirjoittaminen (kevyttä luettavaa):
Kuva: policefreak55
Esimerkiksi perus fantasiatarina kuuluu aina tarinavetoiseen kerrontaan. Yksi taistelija (esimerkiksi Conan barbaari) tai pieni seurue (esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta) kohtaa erilaisia haasteita kulkiessaan useaa juonta myöten, tai yhtä juonta, kohti loppuratkaisua. Eli koko ajatus perustuu sille miten tarina kulkee eteenpäin. Ei ole väliä mitä Sam (hobitti) tuntee jättäessään konnun, sillä se ei vaikuta siihen tosiasiaan että tämä lähtee Frodon (myös hobitti) matkaan kohti Pomppivan ponin majataloa.
Henkilövetoisessa kerronnassa esimerkiksi Frodon ajatukset nousisivat pääasiaan, ja ensimmäinen osa saattaisi olla ohi ennen kuin olisi kunnolla päästy Konnusta liikenteeseen.
Laitan linkin www.kirjoittaja.fi - sivustolle, ja se hyppää suoraan fantasia-aiheiseen novelliin (itse kirjoittamani), joka painottuu nimenomaan tarinaan, ja henkilöt ovat vain pikkutekijöitä jotka täydentävät mielenkiintoista (ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista :D ) tarinaa.


Henkilövetoinen kerronta (raskaampaa luettavaa):
Tästä minun on huono paljon kertoa, sillä tämän kirjoittaminen on todella taiteenlaji, ja itse koen tämän kirjoittajana todella haastavaksi. Kuitenkin käytän samaa esimerkkiä kuin äsken, havainnollistamaan ajatusta.
Jos Taru Sormusten Herrasta olisi kirjoitettu henkilövetoisesti, voisi alun kohtaukseen jossa Gandalf tulee tapaamaan Frodoa, käyttää sivukaupalla pohdintaa siitä miten ehdoton päähenkilö Frodo (joka mielestäni on päähenkilö, mutta vain osa tarinaa todellisuudessa), kokee ajatuksissaan sen kaiken mitä Gandalf sanoo. Hän saattaisi peilata oman menneisyytensä tapahtumia kuulemaansa, ja pohtia niiden kautta ratkaisua.
   
Kuva: CubaGallery
Tarina kuitenkaan ei olisi samanlainen, sillä siinä missä alkuperäisteos lähtee kulkemaan Pomppivan Ponin kautta Rivendeliin, ja siihen että Gandalf ei sinne saavukaan, lähtisi henkilövetoisesti kulkeva Frodo muuttumaan henkisesti. Tämä muuttaisi tapahtumia ratkaisevasti, sillä pääosissa ei olisikaan Mahtisormus, Mordor tai matka, vaan Frodon sisäinen taistelu ja kehitys, joka lopulta ajaisi tarinan henkisesti tyydyttävään, tai epätyydyttävään, loppuratkaisuun.
Ehkä hieman karrikoitu esimerkki, mutta toivottavasti avasi ajatusta. Tällaisesta kirjoittamisesta linkki www.kirjoittaja.fi - sivustolle myös. Kyseessä on käyttäjän Väinämö kirjoittama käsikirjoituskatkelma Vaahterakreivi - teoksesta. Tässä on todella vahvasti kirjoitettu henkilön ajatuksista, ja siitä kuinka tarina seuraa päähenkilön ajatuksia ja tuntemuksia.


Yhteenveto:
Tarinavetoisessa kerronnassa siis tarina on loppuun saakka mietitty, ja henkilöhahmot seuraavat vahvaa tarinaa, ja kokevat jännittäviä käänteitä voimakkaassa miljöössä. Henkilövetoisessa kerronnassa annetaan jokin alkusysäys, joka saa päähenkilön pohtimaan ja kasvamaan henkisesti. Tällöin ympäristö on ainoastaan mielenkiintoinen lisä tarinassa muiden henkilöhahmojen ohella (myös usean henkilön ajatuksin kerrottu tarina voi olla henkilövetoinen).
Eli tarinavetoisessa tarinassa itse tarina aiheuttaa henkilöiden valinnat, kun taas henkilövetoisessa kerronnassa henkilö luo tarinan. En tiedä ymmärränkö tuota virkettä täysin itsekään, mutta noin miellän sen olevan.
Eli jos haluat kirjoittaa keveää, nopeasti etenevää tarinaa, jossa on selkeä juoni, kirjoita tarinavetoisesti. Jos taas haluat kirjoittaa pohdiskelevaa, juonellisesti hitaasti etenevää tekstiä, kirjoita henkilövetoisesti.

Kirjoittaessa, erityisesti kun suunnittelee tarinaa, on todella hyvä tiedostaa oma kirjoitustyyli ja ottaa se huomioon. Etenkin kun miettii henkilöitä ja ympäristöä niin helpottaa, kun tietää mikä on tarinaa ajava voima.

Iso kiitos Antti Eroselle silmäluomieni kiskomisesta erilleen! :D

Ei muuta kun paperia koneeseen!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Apua kirjailijaksi haluavalle: Saate kustantamoon

Näkemykseni mukaan elämä on miltei jatkuvaa myyntiä, ainakin silloin, kun ollaan muiden kanssa tekemisissä.

Myynnissä on kuitenkin aina sellainen harmillinen puoli, että vaikka tuote olisi kuinka hyvä, kaikki eivät sitä suostu ostamaan suoraan. Oli sitten kyse ajatuksesta, visiosta, mielipiteestä tai tuotteesta, se on osattava myydä!

Sama koskee käsikirjoituksen lähettämistä kustantamoihin. En voisi kuvitella turhempaa syytä saada hylkäyskirjettä kuin se, että saate ei ole kunnolla herättänyt kustannustoimittajan kiinnostusta! Käsikirjoitus voi olla hyvinkin kehityskelpoinen ja saatettavissa maaliin saakka uudelleenkirjoittamisella, mutta jos kustannustoimittaja ei saa Sinusta mielenkiintoista kuvaa, saattaa peli olla pelattu.

Kuva: TRF_Mr_Hyde
Mielestäni tärkeimmät seikat saatteessa ovat seuraavat:
Kuka Sinä olet?
Mitä Sinä olet tehnyt?

Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä, sillä mielenkiintoiset ihmiset herättävät tunteita ja kun tunteet ovat pelissä, vain taivas on rajana.

Mitä siis kirjoittaa saatteeseen itsestään?
Kirjoita saate selkeässä järjestyksessä ja pyri tuomaan itsestäsi seuraavat asiat (naamioituna) tekstiin.
- Koulutus ja nykyinen toimi (kiinnostuksen kohteet).
- Historiasi kirjoittajana ja miten päädyit kirjoittamaan juuri valitsemastasi aiheesta (miksi olen kiinnostava kirjailija?).
- Mitä olisit valmis tekemään oman kirjasi eteen (motivaatio ja halu)?

Mitä kirjoittaa saatteeseen käsikirjoituksesta?
- Aihe ja teema pähkinänkuoressa (genre ja miten teos mahdollisesti poikkeaa muista vastaavista).
- Päähenkilö ja juoni (tämän tulisi herättää kustannustoimittajan kiinnostus).
- Yleiset tiedot kuten pituus (onko kyseessä vain yksi kirja vai kenties sarja) ja arviosi kohderyhmästä (tietoja, jotka kertovat heti, voiko teoksessasi olla mahdollisuuksia kustantamolle).

Isoin ongelma tässä taitaa olla se, että miten saat kaiken mahtumaan yhdelle A4-kokoiselle arkille. Suosittelenkin että ensin kirjoitat niin laveasti ja kattavasti kuin pystyt, referoi sen jälkeen. Mieti referoidessasi, mitkä asiat ovat todella sellaisia, joita itse kustannustoimittajana haluaisit tietää, ja jätä muu rohkeasti pois.

Käytä saatteen pohjana jotain virallista pohjaa, kuten esimerkiksi CV:n pohjaa. Mallin löydät esimerkiksi täältä. Tuo ei täysin käy saatteen kanssa yksiin, mutta nimi ja muut tarvittavat tiedot on siitä hyvin saatavilla.
Virallinen pohja sen takia, että saatteesi on selkeä ja hyvännäköinen.

Tarkasta saatteesi riittävän monta kertaa, ja vaikka luetuta se jollain, sillä isot kirjoitus- ja huolimattomuusvirheet tässä kohtaan eivät anna Sinusta kovin hyvää kuvaa kirjailijana (voin tämän sanoa omakohtaisesta kokemuksesta). Muista kappalejaot jokaisen "aiheen" välissä, älä kirjoita yhteenmenoon.

Pähkinänkuoressa saatteen tarkoitus on kertoa kaikki tarvittava Sinusta ja käsikirjoituksestasi niin, että se herättää mielenkiinnon paneutua tekstiin kunnolla. Lisäksi saatteessa täytyy olla tarvittavat yhteystiedot, sellaiset, josta Sinut varmasti tunnistaa ja tavoittaa!

Lisäksi saatteessa voi kertoa, jos on aikonut kirjoittaa esimerkiksi salanimellä. Tämäkin voi olla erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta!

Toivon kaikille menestystä käsikirjoitusten lähettämiseen ja jos kaipaatte palautetta kirjoituksillenne, sivustolle www.kirjoittaja.fi voi laittaa katkelmaa, niin arvostellaan!

Ei muuta kun paperia koneeseen!