Kirjoittaminen: Tapahtumien kuvailu

Silloin, kun kirjoittaja koskettaa lukijaa, kirjoittaja on onnistunut. Itse olen huomannut, kuinka joidenkin kirjojen tietyt kohtaukset ovat jääneet mieleen ja koskettaneet minua niin, että kylmät väreet juoksevat selkää myöden ja hiukset, jos niitä olisi :D, nousisivat pystyyn.

Kuva: Fantacor Ky

Mielestäni tapahtumia voi kuvata vain kolmella tavalla. Liian lyhyesti, liian pitkästi ja juuri sopivasti. Aika tyhjentävästi sanottu, eikö? :) Avaan hieman tätä lapsellisen yksinkertaistettua ajatusta, ja käytän tässä esimerkkinä taistelukohtauksia, sillä niissä ero on mielestäni helpoin selittää.

Liian lyhyt.
Pekka ja Jyrki kohtasivat koulun jälkeen ruokalan takana, ja Pekka voitti tappelun.

Liian lyhyt oli helppo. Kaksi seuraavaa ovatkin vaikeampia. Liian pitkä.
Pekka tuijotti Jyrkiä tiukasti ruokalan seinän vieressä, kunnes hyökkäsi. Hän otti kolme nopeaa askelta, joista viimeisen etuviistoon vasempaan kiertäen samalla vartaloaan alaviistoon vasemmalle niin, että Jyrkin oli pakko kääntyä. Kääntyminen paljasti Jyrkin oikean kyljen, ja Pekka pysähtyi äkisti vasen jalka edessä, nojasi painoaan oikean jalkansa varaan ja iski. Lyönti lähti hieman oikean kautta kaartaen, ja Pekan oikea jalka työnsi iskuun voimaa samalla, kun lantio kiertyi nopean vasemman jalan pysähdyksen jälkeen jälleen vasempaan antaen lyönnille vieläkin lisää voimaa. Pekan nyrkki tömähti Jyrkin kylkiluiden alle juuri sopivalla voimalla, jotta ilma lähti pakenemaan Jyrkin keuhkoista. Painuessaan kaksin kerroin, Jyrki kamppaili saadakseen vedettyä henkeä. Pekka veti nopeasti kätensä takaisin, siirsi vasemman jalkansa oikean taakse ja siirsi painon takimmaiselle jalalle saadakseen seuraavaan iskuun voimaa, Pekka astui ensin Jyrkistä katsoen etuvasemmalle, tasapainotti kehonsa ja heilautti oikean nyrkkinsä uuteen iskuun kiertävänä, alas suuntautuvana koukkuna Jyrkin leuan vasemmalle puolelle.

Minkälainen kuvailu sopisi tähän
tilanteeseen?
Kuva: Fantacor Ky

Tavallaan tämä oli liioittelua, mutta erään fantasiankirjan useat mies miestä vastaan taistelut oli kuvattu liiankin  tarkasti, jokaista jalkapöydän asentoa myöden. Ja tässä siis kuvattuna vain kaksi iskua.

Viimeisenä se, mikä minun mielestäni on sopivasti.
Pekka rynni Jyrkin päälle. Poikien nyrkit heiluivat. He repivät toisiaan vaatteista ja koettivat horjuttaa toinen toistaan. Pekka ei ollut varma montako kertaa oli osunut Jyrkiin niin, että sattui, mutta hän itse oli saanut ainakin kaksi sellaista täräystä, että ne olivat olleet pudottaa hänet polvilleen. Kolmannen tällaisen iskun osuessa Pekka tunsi polviensa notkahtavan, mutta jostain hänen onnistui löytää voimia ja työntää Jyrki vasten ruokalan seinää. Pekka ripustautui Jyrkin kaulaan pysyäkseen pystyssä. Pekka rimpuili, puski ja potki polvellaan. Samalla Jyrki työnsi hänen naamaansa, repi kaikkialta, mistä vain sai kiinni ja koetti osua hänen naamaansa nyrkeillään. Yht’äkkiä Pekka tunsi, kuinka Jyrki painui kasaan. Ilmeisesti hänen polvensa oli osunut pojan nivusiin. Pekka jatkoi takomista. Hän tunsi nyrkkiensä osuvan kerta toisensa jälkeen jonnekin pehmeään, mutta monet iskuista tuntuivat voimattomilta niiden kilpistyessä Jyrkin käsiin tai jalkoihin. Viimein, huohottaen ja hikisenä, Pekka kömpi pystyyn, Jyrki makasi maassa sykkyrällä. Pekka horjui ja tunsi kasvojensa tykyttävän saamansa löylytyksen seurauksena, mutta se oli saman tekevää. Hän oli voittanut.

Tätä samaa ajatusta (linjavetoa) voidaan soveltaa kaikkien tapahtumien kuvailuun. Koetan sanoa, että kuvailun täytyy selventää mitä tapahtuu. Siinä täytyy olla jännitystä ja tunnetta. Lisäksi tulee miettiä se, mitä kaikkea todella täytyy kuvailla, samalla tavoin, kun ajatusten ja ulkonäönkin kuvailussa. Kuvaile vain se, mikä on tuntemuksien, tarinan kulun ja tilanteen selvyyden kannalta pakollista. Liian vähäinen kuvailu syö tunteen ja jännityksen, mutta liian tarkkaan kuvailtua on hankala lukea ja seurata.
Esimerkiksi suutelutilanteissa ei välttämättä riitä, että he suutelivat, vaan samalla on kenties tarpeen kuvailla miltä se osapuolista tuntuu ja onko suudelma raju, hellä, tunnusteleva, oliko kieltä mukana ja oliko toinen suutelijoista kokematon.

Eli tunne mukaan, ja miljöö, joka lisää ja vahvistaa tunnelmaa.

Paperia koneeseen ja tunteikkaita tapahtumia paperille! :)