KIrjan kirjoittaminen: Prologi...tai vastaava

Ajattelin kirjoittaa juonesta ja sen alusta, mutta kirjahan oikeasti alkaa melkoisen usein prologista, tai jostain sen kaltaisesta esinäytöksestä, jonka tarkoitus on pohjustaa juonta, ja erityisesti herättää lukijan mielenkiinto. Lukija on saatava haluamaan lisää tätä samaa herkkua. Tätä tekevät myös pelimainokset, jotka mainoksissa esittävät pelinsä massataisteluina ja soturinsa koreilevissa panssareissa. Ja kun aloitat pelin, sinulla on maatila ja pellavaiset vaatteet. Eli se, mikä tulee kirjassa ennen juonen alkua, on pohjustusta tulevaan, kuten peleissäkin. Lukijan on haluttava tietää, että miten kummassa tämä tapahtuma tulee liittymään juoneen, tai mitä kaikkea tapahtuukaan, että tähän lopulta päästään. Koska sitten, kun alkaa henkilöhahmojen pohjustus kaukana innostavista tapahtumista, on oltava tiedossa, että hei, kyllä tämä tästä vielä jännäksi muuttuu.

Kuva: Fantacor Ky

Prologi on siis alkuosa, mutta miten sellaisen voi luoda? Tämä liittyy vahvasti suunnitteluun, ja siihen, mikä on juoni pähkinänkuoressa. Otetaan esimerkiksi Muumio -elokuva. Siinähän aluksi näytetään faraota kohtaan toteutettu hirvittävä petos, joka johtaa rangaistukseen, joka on pahin kaikista rangaistuksista. Siinä myös kerrotaan, kuinka petturista voi syntyä koko maailmaa uhkaava voima, jos se herätetään. Ja sitten alkaa itse tarina.
Eli tässä esinäytös luo pohjan juonen pahuudelle, ja sen jälkeen juonta aletaan kuljettaa siten, että päähenkilö ajautuu usean käänteen kautta kohtaamaan tuon pahuuden, ja lopulta voittaa sen. Joissain elokuvissa esinäytös näyttää päähenkilön tulevaisuuden, joka voisi olla vaikka soramontun reunalla pistooli niskassa, tai auto-onnettomuus, jolloin kohtaus päättyy ajovaloihin, joita päin päähenkilön auto ajautuu. Tai sitten tämä voi olla kuten esimerkiksi Conan the Barbarian -elokuvassa, jossa päähenkilön kotikylä tuhotaan, ja hän itse jää vangiksi. Kylän tuhoaa maailmaa valloittava julmuri, joka tietämättään luo Conanille motiivin liipaista tältä senkka nenästä.
Monesti jos esinäytös vihjailisi päähenkilön kuolevan, hän lopulta jotenkin onnistuukin selviytymään jouduttuaan ko. tilanteeseen. Tosin jos tuo tilanne tulee juonessa nopeasti, on selvää, että päähenkilö selviää, mutta jos sitä onnistuu pidättelemään loppuratkaisuun saakka, ei lukija voi olla varma, kuinka tulee käymään (muista suunnitella lukijalle jotain menetettävää, jos aiot nitistää päähenkilösi :D ) uusi rakkaus, lapsi tai jotain sellaista).

Voisiko tämä olento prologissa tuhota taustalla
näkyvän kylän? Kuva: Fantacor Ky

Kaikissa tarinoissa prologia tai vastaavaa ei edes ole. Olen ennenkin käyttänyt esimerkkinä Tom Erik Arnkilin romaania Kyyroksen kirja (sarjasta Kuninkaan korva), joka alkaa huudahduksella ”Jumala kaatuu!”, ja heti siitä alkaa itse tarina. Ilman esipuhetta alkaa myös oma kirjani Lohikäärmeen kynsi (Pohjoisen legendat osa 1). Olen nyttemmin huomannut, että se on virhe, joka toivottavasti korjaantuu seuraavassa painoksessa. Aina esipuhetta ei tarvita, mutta varsin usein olisi hyvä, että lukijan takaraivossa olisi jotain, mitä odottaa.

Mieti siis tarkkaan tarvitsetko esipuhetta. Ja jos tarvitset, mieti mihin osaan juonesta se voisi liittyä, ja onko kyseessä koko universumia uhkaavan pahan nousu, vai vain pieni kurkistus loppuratkaisuun. Vai haluatko vain pelotella lukijaa jollain sellaisilla otuksilla, joita tämä tulee tarinassa vääjäämättä
kohtaamaan (esimerkiksi scifi-prologissa jokin avaruusolento tuhoaa siirtokunnan alueella, jonne päähenkilö juonen pyörteissä ajautuu, tai kuvan demoninkaltainen olento vapautuu ikiaikaisesta vankilastaan ja aloittaa pahanteon).

Herätä lukijasi mielenkiinto heti alusta, ja laita paperia koneeseen! :)