sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Apua kirjoittamiseen: Miten kirjoittaa yksinkertaisesti?

Kirjoita yksinkertaisesti. Tämän ohjeen sain entiseltä äidinkielenopettajaltani, isältäni ja ensimmäiseltä kustannustoimittajaltani. Mietin että selvä, täytyy kirjoittaa, vaikka en tuolloin edes tiennyt, mitä se tarkoittaa.

Miten siis kirjoitetaan yksinkertaisesti? Uskoisin, että aloittevan kirjoittajan suurin ongelma on se, että hän tiedostaa olevansa aloitteleva kirjoittaja. Mitäkö tarkoitan? Tarkoitan sitä, että kun itse aloitin kirjoittamaan niin tiesin, että en ole kovin hyvä. Koetin kompensoida sitä kirjoittamalla hyvin, enkä suinkaan yksinkertaisesti. Käytin tietoisen tiedostamatta lauseenvastikkeita, virheellistä sanajärjestystä. Sen sijaan, että olisin aloittanut dkirjoittamisen tutustumalla äidinkielellisiin perusteisiin, koetin kirjoittaa niin hienosti, että toiset ajattelisivat minun olevan hyvä kirjoittaja. Ja siinä tein virheen, joka maksoi minulle vuosia.
Kun sain vuonna 2012 käsikirjoitukselleni kustannussopimuksen, kustannustoimittaja sanoi minulle, että minun tulisi vähentää lauseenvastikkeita. Vastasin että sopii, kunhan hän kertoo mitä ne ovat. Ja tuo liiallinen lauseenvastikkeiden käyttö oli vain yksi virheistäni.


Kuva: Fantacor Ky
Lainaan tähän esimerkkinä käsikirjoituksestani alun vuodelta 2006. Sanon kuitenkin ensin sen, että tämä alku on hylätty jo kauan sitten :) Enkä ota nyt kantaa pilkkujuttuihin :)
"Haalistuneeseen ja paikoin repeilleeseen kääröön oli kirjoitettu riimuja, jollaisia hän oli useasti nähnyt ja siksi niitä ei ollut vaikea tulkita. Jostain syystä hän ei vain kyennyt saamaan selvää kirjoituksen sisällöstä. Tuijotettuaan kääröä hetken, hän sysäsi sen sivuun, nojautui taaksepäin tuolissaan ja hieroi tuskastuneena otsaansa. Hän pohti miksi ei kyennyt keskittymään tekstiin ja tarttui pöydällä olevaan pikariin. Viini maistui vahvalta ja sen aromi sekoittui huoneen muihin tuoksuihin.".
Noin paljon tekstiä, noin paljon "hienouksia", eikä lukijalle kuitenkaan edes kerrota, että kuka hän on. Tämä katkelma on ensimmäinen tosi tarkoituksessa kirjoittamani pätkä. Tästä näkee, että olen koettanut kirjoittaa jotain hienoa ja erikoista. Vaikka minulle tuon alun kirjoittamisen jälkeen sanottiin, että kirjoita yksinkertaisesti, niin alku ei muuttunut vuosiin :)

Yksinkertainen tapa kirjoittaa yksinkertaisesti:
- Muista sanajärjestys ja noudata sitä. Normaalisti sanajärjestys on subjekti (tekijä), predikaattiverbi (toimi) ja viimeisenä objekti (tekemisen kohde) ja näiden jälkeen tapa, paikka ja aika.
- Vältä lauseenvastikkeita. Eli tuijotettuaan, nähdäkseen jne. Käytä konjunktioita näiden sijaan. Eli kun oli tuijottanut, jotta näki jne.
- Pidä virkkeet lyhyinä, yhden ja maksimissaan kolmen lauseen mittaisina.
Seuraavaksi tuo yllä oleva esimerkki yksinkertaisesti kirjoitettuna.
"Mies katsoi kääröä, johon oli kirjoitettu riimuja. Käärö oli haalistunut ja paikoin repeillyt. Riimut olivat yksinkertaisia, ja mies oli nähnyt vastaavia ennenkin. Niitä ei ollut vaikea tulkita. Mies ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan pysymään koossa. Jokin häiritsi hänen keskittymistään. Mies sysi käärön kauemmas, nojautui huokaisten tuolin selkänojaan ja hieroi otsaansa. Hän yritti selvittää ajatuksiaan ja siemaisi viiniä pikarista. Viini maistui voimakkaalta. Sen tuoksu sekottui huoneessa leijuviin hajuihin.".
Eli normaali sanajärjestys, ei lauseenvastikkeita ja 
lyhyet virkkeet. Ei turhaa hienostelua, vaan
ainoastaan yksinkertaista kerrontaa.

En mene tässä nyt syvemmälle noiden lauseiden ja pikkuisten nyanssien kanssa. En ole edes varma


kuinka pitkälle rahkeeni riittäisivät siinä touhussa :)
Yllä olevan ymmärtäminen vei minulta vuosia liian kauan. Jostain syystä aloittelevana kirjoittajana kuvittelin, että voisin kirjoittaa hienosti, aivan kuten kokeneet ja todella taitavat kirjailijat. Ja jos oikein mietitään miten kokeneet kirjailijat kirjoittavat, niin he kirjoittavat yksinkertaisen taitavasti. Lainaan tähän vielä Bernard Cornwellin kirjasta Tyhjä valtaistuin katkelman. Bernard on kirjoittanut paljon, ja vaikkakin kääntäjällä on tässä oma osuutensa, niin perusajatus on yksinkertaisen kaunis ja toimiva.
"Tunsin Bricen. En kovin hyvin, mutta tiemme olivat väistämättä kohdanneet vuosina, joina olimme yrittäneet työntää tanskalaisia kauemmas pohjoiseen. Olin nähnyt hänet sotaleireissä ja jopa vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan ennen taistelua. Hän oli monet taistelut kokenut veteraani, joka oli seissyt lukemattomia kertoja kilpimuurissa, aina ealdorman Æthelhelmin loikkaavaa hirveä kuvaavan lipun alla. Brice oli vahva kuin härkä ja hallitsi aseensa, mutta järjenjuoksultaan hän oli hidas, eikä siksi ollut koskaan ylennyt johtamaan suurempia joukkoja.".
Eli ei sekavaa, taiteellisuushakuista sanajärjestystä, ei lauseenvastikkeita ja vaikka virkkeet ovat sisällöltään kattavia, ne ovat korkeintaan kolmen lauseen mittaisia.
Itse olisin aloittelijana käyttänyt ainakin lauseenvastiketta seistyään.

Kuva: Fantacor Ky
Suosittelen kirjoittaessa ja omaa tekstiä korjatessa miettimään omaa tapaa kirjoittaa. Kirjoitatko niin yksinkertaisesti kuin pystyt? Jos et, niin onko hienostelusta ja monimutkaisuudesta hyötyä muille, kuin omalle egollesi? :)
Jos tunsit kiukun tästä blogitekstistä, niin pyydän anteeksi. Yllä oleva on täysin minun oma mielipiteeni, enkä halua suututtaa Sinua, lukija. Ajatuksena vain :)

Ei muuta kuin homma yksinkertaiseksi ja paperia koneeseen! :)



2 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä, mutta entä jos proosassa jäljitellään puhetta, kuten juuri lukemassani David Foster Wallacen "Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja"-teoksessa? Kieli ei ole kovinkaan yksinkertaista, virkkeet yleensä pitkiä, kerronta puheenomaista. Eikö näitä tyylejä ole erilaisia, kaikki proosa ei ole yksinkertaista, hemingwaylaista? Mitä tällaisessa polveilevammassa tyylissä pitäisi huomioida? Samat asiat sanajärjestyksestä ja lauseenvastikkeista varmaan, mutta mitä muuta, jos on tarkoitus vaikka jäljitellä puhetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kai!
      Hyvä pointti. Ihan alkuun pari juttua. Tämän blogin tarkoitus on ohjata uusia kirjoittajia sellaiseen suuntaan, että perusasiat on kunnossa, ja kun oma tyyli on löytynyt, voidaan alkaa soveltamaan. Toiseksi se, että tämä blogiteksti ei ole omimmillaan dialogia pohdittaessa. Olen ajatellut tämän pääasiallisesti kerrontaan.
      Mielestäni dialogiin vaikuttavat erittäin voimakkaasti henkilöhahmot, tilanne, mielentilat ja dialogin osapuolten motiivit. En usko, että voidaan ajatella samalla tavalla perusdialogi, kuin peruskerronta. Tarkoitan tällä sitä, että kerronnan tyyli on helpompi pitää äidinkielellisesti puhtaana ja kaikkia sääntöjä ja ohjenuoria noudattavana. Jos dialogi pakotetaan noudattamaan kirjakieltä, sanajärjestystä ja virheettömyyttä, niin siitä häviää iso osa tunnetta ja uskottavuutta. Esimerkiksi jos isälleen raivoavan teinipojan dialogi olisi "Isä! Minä en pidä siitä, kun sinä aina käsket minua ja oletat, että tiedät kaiken paremmin!", kun vaihtoehto olisi "Vittu faija! Älä tuu siihen lässyttää ja sönkkää. Kyl mä tiiän ite mitä teen!".
      Enkä pidä sitä myöskään virheenä, että sanajärjestyksestä poiketaan silloin, kun dialogiin haetaan uskottavuutta ja todenmukaisuutta. Erityisesti kun kirjoitetaan nykyaikaan sijoittuen, niin on hyvä tuoda myös kielelliset virheet dialogiin.
      Se mitä tulee kerronnan puhekielistämiseen, niin ollaan sellaisella osa-alueella, josta minä en uskalla sanoa mitään :) Sitä täytyykin oikein tutkia.
      Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, ja toivottavasti edes johonkin :)
      Mukavaa kesää!

      Poista