Kirjan kirjoittaminen: Miten luodaan juoni, osa 2

Käsittelin juonen luonnin ensimmäisessä osassa isoa kuvaa: ajatusta ja rakennetta. Nyt pureudutaan yksityiskohtiin, eli henkilöihin ja käänteisiin.

No nyt sitten, kun meillä on ajatus ja rakenne selvillä, niin sitten täytyy saada se varsinainen juoni luotua. Tähän vaikuttavat voimakkaimmin päähenkilö, sivuhenkilöt ja vastavoimat, eli konfliktit. Otan tähän alkuun sellaisen "no brain" esimerkin, eli mennään voimakkaan mustavalkoiselle alueelle. Hyvä vs paha. Tällainen on kohtuullisen helppo luoda. Paha haluaa tuhota maailman, ja hyvä pelastaa sen. Tähän päälle miljöö, vähän hahmojen luonteita ja kunnon tapahtumat, eli keinot ja kyvyt, joilla kumpikin osapuoli päämääräänsä pyrkii, niin tarina onkin valmis.
Sitten jos tästä mennään aavistus monimutkaisempaan suuntaan, niin voidaan kuvitella, että päähenkilö onkin ensin paha ja muuttuu hyväksi tai paha on ensin hyvä, ja tietyt tapahtumat muuttavat näiden ajatuksia. Tästä saadaan heti runsaasti syvyyttä lisää. Ja jos vielä hieman syvennetään, niin kenties loppuratkaisussa paha muuttuukin jälleen hyväksi, kuten kävi esimerkiksi Darth Vaderille, Tähtien sodassa. Se luo yllätyksellisyyttä loppuratkaisuun.

Kuva: Fantacor Ky

Tämä hyvä vs paha teema on hyvin yleinen juonissa, sillä se voidaan mieltää myös laki vs laittomuus,
eettisyys vs epäeettisyys, ahneus vs hyväntahtoisuus, itsekkyys vs epäitsekkyys jne. Eli lähes kaikki juonet perustuvat jonkinlaiseen yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja samaan asiaan perustuvat usein myös henkilöhahmot.

Mutta entäpäs silloin, kun ero hyvän ja pahan välillä ei olekaan selvä? Miten juoni silloin rakentuu? Esimerkiksi jos mietitään jengien välisestä sodasta kertovaa juonta. Silloin juoni ja lukijan mielipiteet oikeasta ja väärästä luodaan tunteiden tasolla. Ja kauneimmillaan tämä on sitä, että kirjoittaja kuljettaa juonta molempien osapuolten kannalta tutkittuna, jolloin lopuratkaisussa ei ole kuin häviäjiä tai voittajia. Esimerkkeinä vaikka Romeo ja Julia sekä Titanic. Ja monesti tuon rajan häilyvyys koskeekin juuri rakkaustarinoita ja usein draamaakin. Ehkä myös komedia menee samaan lokeroon.

No nyt kun meillä on selvillä ajatus, rakenne, miljöö, teema ja aihe, niin miten sitten luodaan niitä konflikteja? Henkilöhahmoilla. Ajatuksilla, motivaatioilla ja elämänarvoilla. Esimerkiksi kettutytön ja turkistarhaajan välinen dialogi tai poliisin ja anarkistin kohtaaminen. Mieti tarkkaan ne motivaatiot, jotka ajavat tarinasi henkilöhahmoja eteenpäin (niin pää- kuin sivuhahmotkin). Saatko konfliktin kahden pojan rakastumisesta samaan tyttöön tai onko mahdollista, että toisiinsa rakastuneet puolustusasianajaja ja syyttäjä näkevät maailman eri tavalla?
Luo yllättäviä käänteitä. Sinulla voi olla kirjassasi jokin sivuhahmo, jonka päähenkilö kohtaa sattumalta ja pikaisesti. Mieti onko hahmosta syytä luopua, vai voiko tätä käyttää myöhemmin johonkin yllättävään käänteeseen. Langalla sarjassa (The Wire) on hahmo, joka ryöstää huumekauppiailta näiden huumekätköjä. Tuo hahmo selviää tulitaisteluista ja vakeista tilanteista, mutta lopulta nuori poika, jonka vilahtaminen juonessa tuntuu merkityksettömältä, ampuu tuon miehen kioskissa. Tai vastaavasti jos kirjan prologissa päähenkilön pelastama, ja muutamalla sanalla sivuutettu merkityksettömältä tuntuva hahmo ilmestyykin loppuratkaisun aikana auttamaan vaikka biouhan ehkäisemisessä kokeneena biologina, niin siinä on oma erikoinen sykäyksensä.

Ja nyt kun olet miettinyt hahmoja ja niiden motivaatioita, niin mieti tarkkaan missä kohdin tarinaa näitä tulee käyttää. Normaalisti kirjan rakenne on seuraavanlainen: alku, nouseva jännitys, käännekohta, laskeva jännitys ja loppuratkaisu. Näistä käännekohta ja loppuratkaisu ovat kaikkein kriittisimmät. Käännekohdassa esimerkiksi henkilö, joka on seurannut päähenkilöä ja ollut tälle läheinen, kääntää kelkkansa, paljastaa seurustelevansa päähenkilön rakastaman henkilön kanssa, paljastuu petturiksi jne. Ja sitten se, miten käännekohdasta selvitään. Tuleeko jokin sivujuoni osaksi tarinaa, jolloin päähenkilön pelastaa sivujuonen päähenkilö, koska molemmilla on yhtenevät motivaatiot ja tavoitteet? Uhraako päähenkilö jotain (kenties toimii pahasti hyvän asian eteen) tai meneekö jokin asia, johon koko ajan on pyritty, pieleen?

Ja sitten loppuratkaisu. Tämän yllätykselliseksi saaminen onkin haastavaa, eikä minulla ole siihen vastausta. Usein yllätyksellisyys liittyy päähenkilön tai tälle tärkeän henkilön kuolemaan, tai johonkin täysin ulkopuoliseen tapahtumaan. Jos otetaan esimerkki toisesta maailmansodasta, niin monessa liemessä keitetty ja kovista taisteluista selvinnyt panssarikenraali George S. Patton kuoli auto-onnettomuudessa Berliinissä sodan jo loputtua. Loppuratkaisu saa olla myös kliseinen, mutta siihen kannattaa aina ynnätä jotain kaunista, raivostuttavaa, yllätyksellistä tai odottamatonta, jotta lukijalle jää tunteellinen olo. Inhottavimmillaan se voi olla se, että päähenkilö, jonka lukija mieltää hyvänä, saa nenilleen, ja kirjassa roikkunut ilkiö tai kiusaaja saa palkinnon. Sillä silloin, kun herätät loppuratkaisussa voimkkaita tunteita, olet onnistunut.

Kuva: Fantacor Ky

Ja vielä koonnoksena juonen luomisesta. Mieti kaikki mahdollinen lihaksi ajatuksesi ympärille; henkilöhahmot, motivaatiot, miljöö, etiikka ja luonteet. Päätä haluatko kirjoittaa suoraviivaisella rakenteella, vai päätätkö kuljettaa useaa sivujuonta päätarinan tukena. Onko ensin aloittamasi juoni pääjuoni, vai katkaisetko sen johonkin ja nostat sivujuonen pääjuoneksi? Mikä on tarinasi syvin olemus, eli teema ja aihe. Mistä kaikki alkaa ja mihin tilanteeseen haluat kaiken päättää?
Kun nuo asiat ovat selvillä, listaa juonet A, B, C jne. Mieti jokaiselle alku, henkilöt, nouseva jännitys, käännekohta ja sen osalliset sekä se, liittyykö käännekohta miten muihin juoniin. Mieti laskeva jännitys ja erityisesti jokaisen juonen loppuratkaisu, ja miten ratkaisut nivoutuvat päätarinan loppuratkaisuun, jos nivoutuvat. Mieti voitko käyttää rinnakkaisten juonten henkilöhahmoja toisissa juonissa ja mikä lisäelementti (konflikti) tekisi juonesta yllätyksellisen. Jos kuljetat vain yhtä juonta, niin mieti mitkä tapahtumat päähenkilö ja sivuhenkilöt kokisivat kaikkein yllätyksellisimpinä, ja luo niillä lisää jännittäviä juonenkäänteitä.
Piirrä ja kirjoita huomioita ja asioita paperille. Luo kaavioita henkilöistä. Kuka tuntee kenet ja kenen motivaatiot ovat yhteneviä. Lisäksi mieti, ketkä henkilöhahmoista ovat mahdollisia uhrattavia tai sellaisia, joita voit kääntää toisiaan vastaan alkuperäisistä motivaatioista huolimatta. Kun ystävä kääntyy ystävää vastaan, se on aina tunteellista ja merkittävää konfliktia.

Olisikohan sitä siinä tarpeeksi sekavia ajatuksia sekalaisessa järjestyksessä? Tässä yllättävä loppuratkaisu voisi olla se, että kerron Sinulle, arvoisa lukija, että kaikki lukemasi onkin ollut tarkoituksella kirjoitettua paskaa, eikä minulla ole oikeasti minkäänlaista käryä juonen luomisesta :)
No...toivottavasti et ainakaan koe asiaa siten! :)

Ei muuta kun juoni kristallin kirkkaaksi ja paperia koneeseen!!!