maanantai 14. syyskuuta 2015

Kirjoittaminen: Mitä täytyy sanoa?

Kirjoittajalla on monesti niin kirkas mielikuva tapahtumista, että ajatus on pakko saada kirjoitettua lukijalle juuri sellaisina, kuin sen mielikuvissaan näkee. Mutta pitääkö se todella saada? Eikö meillä jokaisella ole omat ajatukset, mielipiteet ja kokemukset? Kun luemme, nuo edellämainitut ohjaavat mielikuviamme ja saavat aikaan meitä miellyttävät (meille sopivat) hahmojen ulkonäöt, tapahtumapaikat jne. Jos kirjoittaja koettaa liikaa puuttua noihin mielikuviin, niin väitän että lukija kokee sen ahdistavana.

Ylläolevaa pitäisi jokaisen kirjoittajan miettiä. Annan esimerkin, jonka olen poiminut www.kirjoittaja.fi - sivustolta. Lainaus on käyttäjän Karvamattonen novellista Enkelin suudelma, luku 1.
Kuva: Fantacor Ky
"Haroessaan tummia hiuksiaan poika mietti, kuinka helppoa olisi vain lähteä tuosta kaupungista pois ja aloittaa uusi elämä jossain muualla, voisi unohtaa menneen ja saada jotain jopa aikaiseksi.".
Minun mielikuvani tuosta oli se, että pojalla on pitkät, tuuheat hiukset, jotka kulkevat paksuina suortuvina hänen sormiensa välistä. Joku muu saattaa ajatella, että hiukset ovat lyhyet, ja poika enemmänkin suorii niitä. Eli meillä jokaisella syntyy aivan omanlainen mielikuva tapahtumasta.

Minun mielipiteeni on seuraava. Kuvailemalla liikaa, kirjoittaja saa lukijan ärsyyntymään. Esimerkiksi jos halutaan kuvailla hiuksia, niin sen voi tehdä pitkästi tai oikomalla. Annan esimerkin.
Vaihtoehto 1,
"Miehen hiukset olivat harmaat ja ne ylsivät olkapäille. Ne olivat takkuiset ja takertuivat ajoittain pystyssä olevien kaulusten nappeihin. Hiuslatvat olivat kaksihaaraisia, ja näytti, että niitä ei oltu pesty aikoihin.".
Vaihtoehto 2,
"Miehen takkuiset, harmaat hiukset takertuivat ajoittain takin kauluksiin.".
Eli toisessa selitetään tarkasti, kun toinen puolestaan on ylimalkainen. Ja jos asiaa oikein mietitään, niin onko tarinan kannalta mitään merkitystä sillä, kuinka tarkkaan olemme henkilöt kuvailleet? Onko väliä olivatko kaulukset pystyssä? Onko väliä onko lukijan mielestä henkilöllä pitkät hiukset, vai takertuiko ainoastaan takatukka takinkaulukseen? Ei minunkaan mielestä. Kuitenkin monesti kirjoittaja, ja erityisesti minä itse, sortuu siihen, että kaikki omat mielikuvat on pakko kuvailla, sillä koemme, että lukijan täytyy nähdä täsmälleen se sama mielikuva.
Toinen esimerkki. Vaihtoehto 1,
Talon julkisivun oli vuorattu punaisilla tiilillä, joiden välissä oli valkoista laastia. Ajan kuluessa valkoinen oli tummunut, ja tiiliseinä oli paikoitellen rapistunut.
Vaihtoehto 2,
Talon julkisivun punertavat tiilet olivat ajan rappeuttamat.
Nyt kirjoittajan mielikuva valkoisesta laastista ei välity lukijan tietoon, mutta onko sillä väliä? Minun mielestäni ei. Miljöön ja henkilöiden yksinkertainen kuvaaminen mielestäni riittää. Antaa lukijan luoda lopullinen mielikuva.


Kuva: Fantacor Ky
Jos kerrotaan malawiahvenen ja monnin kohtaamisesta, 
niin onko tarvetta kuvailla koko akvaariota?
Mielestäni kirjoittajan tulisi ymmärtää seuraava: lukijalle tulee sanoa vain se, mikä on tarinan, juonen ja pienten yksityiskohtien kannalta tärkeintä. Ei mitään muuta. Antaa lukijan itsensä muodostaa mielikuvat henkilöistä ja miljööstä kertomalla mahdollisimman vähän. Koska jo tarinankin kannalta on turhaa, että jokainen suihkukaivo ja finni on kuvattu yksityiskohtaisesti.
Kunhan juonenkäänteissä ei oio, niin kaikessa muussa sitten voikin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja yksinkertaista sanomaa lukijalle!

torstai 10. syyskuuta 2015

Novellikokoelmat - Kirjoittaja.fi palvelun tarkoitus

Vuodesta 2011 asti tähän on pyritty. Sanoiksi Puettuja Ajatuksia syntyi pitkällisen työn tuloksena ja julkaistiin 28.8.2015. Kirjassa kiteytyy se ydinajatus, jonka vuoksi www.kirjoittaja.fi - palvelu aikanaan luotiin. Mahdollisuudeksi julkaista verkossa lähes mitä tahansa, saada palautetta työlleen ja mahdollisuus saada oma novelli tai kirjoitus osaksi novellikokoelmaa. Kirjoittaja.fi - palvelu haluaa julistaa, että kirjailijan ei tarvitse olla ainoastaan se kriitikoiden ylistämä ja satojatuhansia painoksia myyvä taiteilija, vaan kuka tahansa voi kirjoittaa sellaisia tarinoita, jotka antavat jollekin toiselle nautinnollisia hetkiä oman mielikuvituksen parissa. Haluamme kannustaa kaikkia kirjoittamaan!

Kansikuva: PappaArtwork
Sanoiksi Puettuja Ajatuksia on koottu palveluun vuonna 2013 ladatuista novelleista, Muut - kategoriasta. Tekstit seuloituivat arvosteluiden mukaisesti. Huomioon otettiin sekä käyttäjien että ylläpidon arvioinnit. Valintoja ei ole helppo tehdä, mutta tehtävää helpotti se, että vuonna 2013 ei ollut vaihtoehtoina valtavia määriä novelleja. Toisin on nyt, sillä palvelu kehittyy jatkuvasti, ja laadukkaita novelleja on saatavilla huomattavasti enemmän. Valintoihin vaikutti myös se, että kaikkia kirjoittajia ei tavoitettu, joten hyviä tekstejä jäi myös rannalle.

Kirjailijat (tätä termiä rohkenemme jo käyttää), jotka tavoitimme, ja jotka halusivat tarttua mahdollisuuteen, olivat Emilie Pirttinen (Aave, Pikkusisko), Esa Nakkila (Murha - kaikista rikoksista lopullisin, Romeo ja Julia), Jenni Pennanen (Kielletty, Syksyn viimeiset säteet), Mia Tammelin-Johansson (Haaveita ja haihattelua), Risto Kauhanen (Rakkaudella, Malla , Tuiki, tuiki, tähtönen) ja Sami Aaltonen (Kävelin kallion sisällä, Sieluni ei enää pala sinulle). Kansikuvan loi PappaArtwork (pappaartwork@gmail.com). Iso kiitos kaikille mukana olleille! Ajoittain oli haasteita, eivätkä aikataulutkaan oikein pitäneet, mutta valmista tuli lopulta.

Tällä hetkellä Kirjoittaja.fi - palvelun novelleista on työn alla vuoden 2013 kategorioista Jännitys ja toiminta, Romantiikka sekä Scifi ja fantasia. Toivon mukaan nuo saadaan niputetuksi ensi keväänä. Valitettavan useat kirjoittajat eivät kuitenkaan ole vastanneet tiedusteluihin halukkuudesta julkaista novellejaan, joten hieman jouduttaneen tiivistämään ja soveltamaan, jotta saadaan lisää laadukkaita kokoelmia markkinoille.
Toivomme kaikkien www.kirjoittaja.fi - palveluun rekisteröityneiden tarkastavan antamansa sähköpostin sisällön, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa.

Kirjoittaja.fi - palvelua ylläpitää Fantacor Ky.








- Koska jokainen meistä voi kirjoittaa!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Ajatuksesta E-Kirjaksi, Valon Sota

Ajattelin hieman avata kirjoitusprojektia, jonka Nordlandin Kronikat - Valon Sota vaati, ennen kuin se saatiin niputettua kirjaksi ja myyntiin.

Kansikuva: PappaArtwork
Itse kirjasta sen verran, että Valon Sota on ensimmäinen www.kirjoittaja.fi - palveluun ladatuista novelleista koottu e-kirja. Sitä on tosin täydennetty ennen julkaisemattomilla osioilla, ja kaikki Kirjoittaja - palvelussa julkaistut osiot on uudelleenkirjoitettu ja täydennetty palautteen jälkeen.
Nordlandin Kronikat - Valon Sota on myynnissä Elisa Kirja - palvelussa,
https://kirja.elisa.fi/ekirja/valon-sota-nordlandin-kronikat
sekä
Dimcos - kirjakauppapalvelussa,
https://www.dimcos.com/dimcos-webui/dimcos/content/824/d/Valon_Sota.html?locale=en_GB

Valon Sota alkoi muodostua vuonna 2011 työnimellä Takharin Tarina. Päähenkilö, epäkuollut barbaarisoturi, perustuu ideoinnista pitkälti vastanneen Matti Nurisalon World of Warcraft pelihahmoon. Matti loi ajatuksen ympärille maailman, ja minä (Aapo Leisiö) kirjoitin ensimmäisen kappaleen tarinaan. Tämän jälkeen, seuraavien vuosien aikana, ilman suurempaa kiirettä, kirjoitimme Matin kanssa lisää osioita. Kirjoitustyö oli leppoisaa, ja muun muassa kolmatta osaa Takharin koettelemuksista, joka päätyi kirjan viimeiseksi kappaleeksi, työstettiin vuokramökillä lähellä Savonlinnaa, makkaran tuoksuisessa ja oluen huuruisessa miljöössä :D Tuohon aikaan ei varmaankaan ollut vielä selvää, tehdäänkö lopputulemasta e - kirja vai laitetaanko se perinteiselle kustantamokierrokselle.

Kansikuvaluonnos: Aapo Leisiö
Osiot ladattiin www.kirjoittaja.fi - palveluun jo siitäkin syystä, että tuohon aikaan (2011) sivustolla ei juuri novelleja ollut, ja halusin sinne täytettä. Tämä sinetöi teoksen kohtalon omakustanteeksi ja e-kirjaksi, sillä www.kirjoittaja.fi - palvelun pohjimmainen tarkoitus on tuottaa e-kirjoja sekä painettuja teoksia sivustolle ladatuista julkaisuista. Valon Sota oli mainio tapa harjoitella omalla tuotannolla. Kuvittaja löytyi omasta kaveriporukasta, kuten myös kansikuvan tekijä. Näiden kanssa kannattaa myös olla huolellinen, sillä ensivaikutelma on todella tärkeä. Yllä on PappaArtwork kansikuva lopullisessa muodossa, ja tuossa vieressä kirjailijan ajatus ulkoasusta. Alla Sami Heikkisen piirtämä kuva Takhar Kärsivällisestä.

Kuva: Sami Heikkinen
Kun käsikirjoitus oli viimein, vuonna 2014, hiottu lopulliseen muotoon, ja luetettu kaikilla, jotka sen suinkin halusivat lukea, alkoi hankalin osuus. Ensin piti löytää kauppakanava e-kirjalle, joka ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen juttu, sillä mietittiin missä olisi mahdollisuudet menestyä, miten kirjan saisi noihin kanaviin ja oliko jollain palvelulla halu myydä yksinoikeudella.
Lopulta päädyttiin Elisa Kirja ja Dimcos palveluihin parista syystä. Elisan palvelu on varmasti Suomen tunnetuin ja kattavin, kun taas Dimcokselta, oikein käytettynä, on mahdollisuus saada oma e-kirjakauppa omille verkkosivuille. Hinnat ja katteet ovat molemmissa hyvin paljolti samankaltaiset. Kirjan tekijälle jää arvonlisäveron ja kulujen jälkeen noin puolet (hieman yli) kirjan hinnasta.

Seuraavaksi, kun kirjoille haettiin ISBN - tunnuksia Kansalliskirjastosta, ei sekään tapahtunut niin yksinkertaisesti, kuin olin ajatellut. Piti tietää kirjan formaatti, ja kun Kansalliskirjastosta kysyttiin, onko kyseessä, ePub, pdf, HTML tai joku muu e-kirjaformaatti, niin täytyy sanoa, että meni sormi suuhun. Tässä yhteydessä voinkin suositella, että kannattaa todella tuntea joku, jolla on näistä asioista tietämystä. Kirjakaupat kyllä kertovat, mitä haluavat ja missä muodossa, mutta jonkun täytyy esimerkiksi wordit vääntää oikeaan muotoon. Tähän on kyllä ihan yrityksiäkin, jotka osaavat, mutta hinnoittelusta en tiedä, sillä olen etuoikeutetussa asemassa ja tunnen ihmisen, joka näistä ymmärtää.

Ja kun kaikki tekninen jargoni on saatu nippuun, lähetetään tiedostot tai ladataan ne myyntikanavaan. Peräänkuulutan tässä vielä huolellisuutta kirja- ja kirjailijaesittelyssä, sillä muutoin esimerkiksi Elisan asiakaspalvelija saattaa joutua korjailemaan virheitä jälkikäteen ;)

Kesän aikana on tarkoitus julkaista ensimmäinen e-kirja www.kirjoittaja.fi - sivuston novellikokoelmista, jotka on koostettu vuonna 2013 julkaistuista teoksista, ja seuraava, vuoden 2014 julkaisuista, olisi tarkoitus saada myyntiin tulevan syksyn / ensi kevään aikana. Molemmat osiosta "Muut". Lisäksi www.kirjoittaja.fi - palvelun osioista "Romantiikka", "Jännitys & Toiminta" sekä "Scifi ja Fantasia" tuotetaan novellikokoelmat vuoden 2015 / 2016 aikana. Sinunkin novellisi voi olla mukana!

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja E-Kirjaa tulille! :D


www.kirjoittaja.fi - logo by PappaArtwork

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Novellien julkaisukanava: Novellinäyttely

Tämä blogikirjoitus ei varsinaisesti koske kirjoittamista, vaan julkaisua. Novellinäyttelyn järjestäjät olivat www.kirjoittaja.fi - sivustoon yhteydessä ja halusivat jakaa mahdollisimman monelle kirjoittamisesta kiinnostuneelle mahdollisuuden saada omia tekstejä näkyviin suurelle yleisölle.

Myös kirjoittaja.fi - palvelu pyrkii tähän, joten Novellinäyttelyn kanssa kuljetaan tavallaan käsi kädessä.

Ohessa pieni promoteksti tapahtumaan:

Novellinäyttely etsii kirjoittajia. Novellinäyttely on syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa toteutettava näyttelykonsepti. Näyttely koostuu kokonaisista novelleista ja novellien pohjalta tehdyistä typografiajulisteista. Näyttely on esillä kolmessa helsinkiläisessä kahvilassa 14.–27.9.2015. Nyt etsimme kirjoittajia Novellinäyttelyyn. Haemme novelleja kattoteemalla ”hetki”. Se, millaisen näkökulman teemaan ottaa, on kunkin kirjoittajan omissa käsissä. Novellien maksimipituus on 4000 merkkiä ja ne tulee toimittaa osoitteeseen novellinayttely@gmail.com 31.5.2015 mennessä. Kuka tahansa saa lähettää novellejaan meille ja tekstit voivat olla näyttelyssä esillä myös nimimerkillä. Näyttelyyn valituille kirjoittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti heinäkuun alussa. Novellien teema ”hetki” näkyy myös näyttelyn toteutuksessa. Tarkoitus on tarjota pikaisesti lounaalla käyville tai kahvilla istuville hetki tarinoiden parissa. Lyhyitä pätkiä novelleista voi silmäillä seinille ripustetuista julisteista. Kokonaiset tarinat on jaettu pöytiin. Toivomme saavamme niin paljon novelleja, että jokaisessa kolmessa kahvilassa lukijaa odottaa uudet tarinat. Syyskuussa 2015 novelleja voi lukea Vallilan Stoorissa, Kahvila Suvannossa ja Albertinkadun Street Gastrossa. Lukuhetkiä odotellessa Novellinäyttely inspiroi sosiaalisessa mediassa. Käytämme aktiivisesti Instagramia (@novellinayttely), Pinterestiä ja Facebookia (Novellinäyttely) inspiroidaksemme kirjoittajiamme ja seuraajiamme. Novellinäyttelyn tuottaa kolmen hengen työryhmä, jotka tekevät näyttelyä, koska se tuntuu hyvältä. Konseptin takana on näyttelyn tuottaja, kulttuurituottajaksi valmistunut Mandi Vermilä. Työryhmää täydentävät graafikko, karhupaidoistaan tunnettu Lille Santanen, sekä kuraattori Katja Orpana.

Kirjoittaja.fi - palvelussa on valtavasti potentiaalisia novellien kirjoittajia, erityisesti kun aihealue teemalla "hetki". Ja jos jollain oli hukassa teeman ja aiheen ero, niin tuolta voisi löytyä suunnitteluapu, http://www.nettikirjoittaja.blogspot.fi/2012/10/novellin-kirjoittaminen-teema-ja-aihe.html

Lisää aiheesta www.facebook.com/novellinayttely

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja novellilla näyttelyyn! :D

maanantai 26. tammikuuta 2015

Kirjoittaminen: Pilkut

Jonkin aikaa sitten lähetin kirjoittamani tekstinpätkän isälleni, jolla on pitkäaikainen kokemus sekä äidinkielestä että opettamisesta. Hän laittoi paluupostissa pdf - tiedoston, jossa käsiteltiin pilkun käyttöä. Message received :D
Pilkkusäännöt ovat melkolailla monimutkaisia, eikä tarkoitukseni ole selvittää kaikkea. Kuitenkin muutama nyrkkisääntö toimii valtaosissa tapauksissa, erityisesti kirjoitettaessa yksinkertaisia peruslauseita.

Mutta mikä tämä pilkku on ja miksi se on olemassa? Pilkun tehtävä ensisijaisesti on erottaa päälause sivulauseesta. No mikä sitten on lause? Lause voi olla todella monimutkainen kokonaisuus, mutta lähtökohtaisesti siitä selviää jotain. Lause koostuu subjektista (tekijä) predikaatista (eli toimi tai tapahtuma) ja objektista (tekemisen kohde). Esimerkiksi "Mies ajoi autoa.", jossa tekijä on mies, ajoi on predikaatti, eli toimi ja lopuksi auto, joka on tekemisen kohde. Ja lähtökohtaisesti lause kirjoitetaan aina tuossa järjestyksessä. Sivulause puolestaan täydentää päälauseen sanomaa, eikä se voi koskaan olla yksin näyttämättä tyhmältä. Esimerkiksi "Mies ajoi autoa, koska oli matkalla kotiin.". Eli sivulause kertoo jotain, mikä ei päälauseesta selviä. Ja tuossa pilkku erottaakin lauseet toisistaan.
Kuva: Aapo Leisiö

No mistä sitten tietää, että päälause loppuu ja sivulause alkaa? Useimmiten konjunktioiden tai ja - sanojen pitäisi saada villintynyt kirjoittaja harkitsemaan pilkutusta. Konjunktioita ovat esimerkiksi koska, kun, jos, vaikka, jotta, että jne. Nämä ovat aika selkeitä, sillä ne pilkutetaan aina, kun niitä käytetään pää- ja sivulauseen välissä. Huomaa kuitenkin, että rinnasteisten sivulauseiden väliin ei tule  pilkkua, kuten tuossa ylempänä tuo "..., että päälause loppuu ja sivulause alkaa.". Nuo ovat molemmat sivulauseita, joten ennen ja - sanaa ei tule pilkkua. Esimerkki. "Mies näki poliisin, kun oli noussut autosta.". Ja esimerkki kahdella sivulauseella. "Mies näki poliisin, kun nousi ulos autosta ja avasi silmänsä.".
Ja - sana onkin hieman hankalampi. Sen kanssa voi olla koviakin haasteita, sillä ja - sanaa ei pilkuteta silloin, kun se on kahden rinnasteisen päälauseen välissä, ja niillä on yhteinen lauseenjäsen (yleensä subjekti, eli tekijä). Esimerkki. "Mies nojasi autoonsa ja poltti tupakkaa.". Kun taas seuraavassa on kaksi päälausetta, mutta ei yhteistä jäsentä. "Mies nojasi autoonsa, ja nainen poltti tupakkaa.".

Pilkku tulee myös päälauseen keskelle sijoitettavan sivulauseen alkuun ja loppuun. Esimerkki. "Näin, kuin olin nostanut aurinkolasit, miehen kävelevän pois.". Tämä olisi kuitenkin jouhevampi muodossa, näin miehen kävelevän pois, kun olin nostanut aurinkolasit. No, ehkä kysymys ei ollutkaan jouhevuudesta vaan esimerkistä :D

Silloin, kun virke on oikein lyhyt, voidaan pilkut jättää pois. Esimerkki. "Nousee ja laskee.". Nuo ovat omia rinnasteisia päälauseita, jotka ja - sana erottaa, mutta näyttäisi hieman tolkuttamalta pilkuttaa tuo ja - sana.

Lisää kirjoittamisesta tämän blogin muissa osioissa, sekä novelleja lukemisesta kiinnostuneille osoitteessa www.kirjoittaja.fi, jossa myös palauteosioita, joissa puututaan muun muassa pilkkuihin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kirjoittaminen: Kirjoita ymmärrettävästi

Monesti, kun kirjoitan palautteita www.kirjoittaja.fi - sivuston novelleihin, puutun kankeaan ja vaikeasti ymmärrettävään tekstiin. Olen kehottanut kirjoittajia lukemaan kirjoittamansa itselleen ääneen, jotta kankeuden huomaisi (tämän vinkin kuulin itseasiassa Tom Arnkililta, Teoksen kirjailijalta). Aina kun joku kirjoittaa jotain, tulisi kirjoittajan varmistua tekstin selkeydestä ja ymmärrettävyydestä.

Annan pari esimerkkiä kankeasta ja vaikeasti ymmärrettävästä tekstistä. Esimerkit on poimittu uutisista, eli toimittajien kirjoituksista. Jos siis ammattilaisilta tulee tällaista tekstiä, niin voinen hyvin antaa pienet kankeudet anteeksi myös kirjoittaja - sivuston käyttäjille, ja itselleni.

Lainaus 1, kiekkopalstalta.
Kuva omatekemä :D
"Omaa erikoista etäältä, laidasta b-pisteen kaaren takaa, lyöntilaukauksella 57. minuutilla syntynyttä 3-3-tasoitustaan laitahyökkääjä ei erityisesti nostanut esille. Luttisen kasvojen ilme kertoi kylläkin isosta mielihyvästä.".

Lainaus 2, kuvateksti.
"Ukrainan armeijan sotilaat katselivat epäluuloisina krimiläisen Sevastopolin kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Ljubimovkan sotilastukikohdan aidan takaa maanantain ilta-auringossa Krimillä.".

Jos yllämainitut lainaukset ymmärtää selkeinä ensimmäisellä lukukerralla, niin todennäköisesti valehtelee :D Tässä ei kirjoittaja ole lukenut kirjoittamaansa, tai jos on, niin jotain on jäänyt huomaamatta.

Ajatukseni selkeämmästä vaihtoehdosta ensimmäiseen lainaukseen:
"Omaa 3-3 tasoitustaan, jonka Luttinen laukoi lyöntilaukauksella b-pisteen kaaren takaa 57. minuutilla, ei laitahyökkääjä nosta esille. Miehen ilme kuitenkin kertoo isosta mielihyvästä.".
Eli mielestäni selkeä, kahden lauseen virke, jossa sivulause katkaisee päälauseen. Lisäksi annan monesti palautetta siitä, että kirjoittaja pitää lukijaa tyhmänä kirjoittamalla liikaa. Tässä tapauksessa tuo kasvojen ilme. Voiko ilme olla muualla kuin kasvoissa?

Ajatukseni toisesta lainauksesta:
Krimiläisen Sevastopolin kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Ljubimovkan sotilastukikohdan ukrainalaissotilaat katselivat (alkuperäinen lainaus ei kerro katselun kohdetta, joka tulisi tähän) aidan takaa ilta-auringossa.
Eli tuossa toistetaan Krimiä, eikä kunnollista objektia ole. Tiedetään kuitenkin että katselu tapahtuu epäluuloisesti :D Eli jos tämä olisi luettu itselle ääneen, olisi tekstin lopullinen muoto olla hyvinkin erilainen.

Se, mitä koetan tässä sanoa, on viimeistelyn tärkeys. Kirjoittajan ei tule koskaan tyytyä siihen, mitä saa ensimmäiseksi kirjoitettua. Tekstiä täytyy hioa, täytyy tietää mitä minä haluan sanoa, mikä on sanomani ydinajatus ja tuleeko tuo ajatus lukijalle selväksi siitä mitä olen kirjoittanut.

Vielä lainauksiin liittyen se, että toimittajilla on valtava kiire ja paine, joten ei revitellä noilla kankeuksilla liikaa, vaan ollaan iloisia että he antavat myös meille amatööreille luvan tehdä virheitä.

Ei muuta, kun lisää paperia koneeseen, ja lukemaan itselleen ääneen!

Ps. Luin tämän blogikirjoituksen itselleni ääneen :D

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kirjoittaminen: Miljöön luominen osa 2, Ympäristö

Edellisen osan tarkoitus oli luoda laajempi kuva uskonnon merkityksestä juoneen ja maailmaan. On ehkä karkeaa puhua uskonnosta, mutta en välttämättä tarkoita sillä kirkkoa, mekkaa tai muuta sellaista, enemmänkin ihmisen uskoa johonkin. Eli sitä mikä saa ihmisen tekemän asioita. Uskonto voi olla raha, valta, jumala, luonto jne.
Tämän kaiken merkitys tarinoiden ympäristöön ja ihmisten motivaatioihin on todella merkittävä. Nyt ajattelin hieman syventää ajatusta uskontojen, ja uskomusten, luomasta maailmasta.

Otan kolme melkoisen kliseistä esimerkkiä ympäristöistä, jotka ovat johdannaisia uskonnoista ja asioista joihin ihmiset uskovat. Nämä esimerkit eivät perustu mihinkään aikaisemmin luotuun (ainakaan tietääkseni), vaan omiin ajatuksiini.

Nykymaailma. Kirjoittamisen juoni, aihe ja teema voivat liittyä oikeastaan mihin tahansa tuntemamme maailman kolkkaan ja kulttuuriin. Isoja linjoja uskontojen vaikutuksesta on esimerkiksi sota Irakissa. Vahvasti uskovaiset ihmiset käyvät pyhääsotaa länsimaista kapitalistista (rahaan ja valtaan uskovaa) kansaa vastaan. Tämä tarjoaa jo melkoisen pelikentän auringon paahtamista kylistä poliittista kähmintää puhkuviin saleihin Washingtonissa. Päähenkilö voi olla sotilas, vapaaehtoisesti
Kuva: The U.S. Army
jihadiin liittynyt taistelija, poliitikko, sodan kauhuista raportoiva ateistinen toimittaja, pakolainen joka pyrkii turvaan toiseen maahan, jossa vaikuttaa erilaiset uskot ja tavat. Mahdollisuudet ovat vain mielikuvituksen rajoittamat.
Tapahtumaympäristö voi olla vanhoillinen pikkukaupunki, jonka laintulkinta on mielivaltaista. Pieni heimokylä Afrikassa, jossa ihmiset elävät eristyksissä ja uskovat sateeseen, aurinkoon ja kuuhun. Koulu, jossa pikkupoika taistelee koulukiusaajien ikeessä, eivätkä vanhemmat ja opettajat usko.
Kriittisiä vastavoimia saattaisivat olla esimerkiksi pappi ja ateisti, sotilas ja sodanvastustaja, yritysjohtaja ja työläinen, rosvo ja poliisi.
Kaupungit (väenpaljous, lamppujen hämärästi valaisemat sivukujat, korkeat rakennukset, autot, hämyiset kulmakuppilat, loisteliaat kasinot) ja maaseutu (epäilevästi ulkopuolisiin suhtautuvat ihmiset, maatilat ja heinäladot, pellot, joet ja metsät, pölyävät pikkutiet ja pelottavat metsätiet) luovat monenlaiset ympäristöt tarinoille ja tapahtumillle. Se miten tärkeää niiden pikkutarkka kuvaaminen on, riippuu paljolti tarinasta.

Fantasiamaailma. Keskiaikaa muistuttava ympäristö jolloin ihmiset uskoivat voivansa tuomita kalat pysymään vain toisella puolen järveä.
Tässä ympäristössä uskonnoilla, ja uskomattomuudella, on valtava vaikutus. Kuningas johtaa maallisia asioita, mutta mikä on tässä kaikessa kirkon ja uskonnon merkitys. Ja naapurivaltiot. Mihin nämä uskovat? Onko siellä kuninkaalla vai kirkolla suurempi valta? Onko kirkkoa siellä ollenkaan? Ja miten tämä vaikuttaa maiden suhteisiin, ja niihin jotka haluavat matkustaa maasta toiseen.
Tapahtumapaikkoina toimivat suttuiset kaupungit, lokaveden peittämät kadut pikkykylissä,
vankkojen muurien ympäröimät linnat, rosvojen piinaamat kärrypolut. Miten jumalat vaikuttavat luontoon? Onko luonnolla palvojia jotka saavat puut punertamaan tai kimaltamaan?
Päähenkilöinä velhot, soturit, ritarit, papit, palkkasotilaat. Vastavoimina ahneet maanomistajat ja köyhät talonpojat, hyvä kuningas ja ilkeä kirkon päämies, ympäristöä otteessa pitävä raaka varas ja hyväntahtoinen sankari (joka ei ehkä tiedä moinen olevansa.
Miten magia tai velhous vaikuttavat maailmassa? Pysyvätkö kuolleet kuolleina vai voiku joku komentaa niitä? Onko kaikkia uskontoja oikeus harjoittaa, vai poltetaanko poikkeavat roviolla? Keitä vainotaan? Vainotaanko uskonnon, ulkonäön tai jonkin muun asian johdosta? Minkälaisia rakennuksia uskontoihin kuuluu, ja minkälaisia mahdollisia rakennuksia tai symboleita on uskonnottomilla? Miten näissä tulee käyttäytyä?
Fantasiaympäristön erikoisuudet täytyy aina kuvata tarkasti. Linnojen valkoisina hohtavat muurit, monumentit ja muut ympäristön ja kaupunkien erikoisuudet.

Sci-fi ympäristö. Miljöö, jossa avaruusalukset, laseraseet ja maailmamme ulkopuoliset eliöt ovat arkipäivää. Aivan kuten fantasiamaailmakin, myös tämä vaatii tarkkaa kuvailua, jotta lukijalle syntyy riittävän tarkka kuva miljööstä.
Mihin ihmiset uskovat? Monesti sci-fi ympäristössä jumalilla on hyvin pieni rooli, jos roolia ollenkaan. Myös toimintaympäristön laajuus on muihin esimerkkeihini verrattuna valtava. Ainakin perinteisessä sci-fissä, jossa planeettojen välillä lennellään. Uskonnon merkitys voi olla planeettakohtainen, jolloin esimerkiksi valtaväestö pitää tiettyjen planeettojen asukkeja takapajuisina näiden "normaaliuskontojen" takia. Saattaahan olla että jollain planeetalla päähenkilöä pidetään jumalana hänen aluksen ja varusteiden takia. Tämä luo heti jännitteitä ja ajatuksia juonelle.
Toimintaympäristö voi olla selviytymistaistelua jäisellä tai hiekanpeittämällä planeetalla, loisteliaassa kaupungissa, jossa pienet alukset lentävät ja kaikki on modernia ja puhdasta, tornitalossa jossa ihmiset voivat asua koko elämänsä poistumatta, suttuisella planeetalla jossa panssarit ovat vahvoja ja likaisia, rakennukset ränsistyneitä ja vielä likaisempia, eikä virkavaltaa ole tai kiinnosta.
Vastavoimina hyvän planeetan johtaja ja paha valloittaja, hyväntahtoinen kulkuri ja ahne avaruusaseman omistaja, avaruusliittouman sotilas ja vastarintaa tekevä alkeellisen planeetan taistelija.
Onko erikoisia panssareita, symbiootteja tai kyborgisia osia? Saako näitä kaikki käyttää, vai
rajoittaako jokin uskonto itsen muokkaamista? Mikä saa johtajat toimimaan jollain tavalla? Vailloittaen, puolustaen, välinpitämättömästi tai ystävällisesti. Mihin he uskovat? Mihin kansa uskoo ja miten se vaikuttaa kansan sisäisiin väleihin? Mitä oikeuksia kansalla on? Minkälaisia rakennukset ovat, ja miksi? Onko uskonnoilla tai uskolla jotain tekoa asian kanssa?

Näillä esimerkeillä koetin hieman avata ajatustani siitä miksi uskontojen rooli maailmaan ja ympäristöön on niin merkittävä. Se lisää uskottavuutta ja helpottaa juonen, teeman ja aiheen luomista. Uskonnot ja uskomukset (motivaatiot) luovat myös konflikteja, ja ilman konflikteja ei ole kiinnostavaa teosta.

Jos asiaan perehtyy tarkemmin, niin miltei kaikki arkitehtuuri perustuu johonkin uskomukseen. Esimerkkinä Helsingissä sijaitseva "Makkaratalo", jonka uskottiin olevan suunnannäyttäjä Helsingin vanhan kaupunkimiljöön romuttajana, ja se olikin iso tekijä silloisessa kaupunkimiljöön
Kuva: Anna MR
hävittämisessä. Vanha purettiin ja uutta tehtiin. Suuri osa ei uskonut moiseen, ja aihe herätti suurta vastustusta ja mielipahaa asukkaiden keskuudessa. Mitä aihetta siinä olisikaan esimerkiksi novelliin? Minkälaisen taistelun saisi luotua Makkaratalon syövereihin? Minkälaisen draaman näyttämönä se voisi toimia? Miten saisit itse elävöitettyä tarinaasi ja maailmaasi erikoisilla rakennuksilla ja yksityiskohdilla? Tietysti selvittämällä itsellesi maailmasi uskonnot ja niiden vaikutuksen ympäristöön. Se luo itsestään konflikteja, ristiriitoja, henkilöhahmoja ja jopa rungon tarinaan.

Olen itse huomannut että luodessani roolipeleihin ja tarinoihin ympäristöä, että suunnittelin uskontoja viimeisenä. Iso virhe. Oman maailman ja tarinan luominen mielenkiintoiseksi vaatii uskontojen ja ristiriitojen sisäistämistä. En tarkoita että ilman ei voi mielenkiintoista miljöötä olla, mutta tarkoitan että silloin kirjoittaja on alitajuisesti luonut nämä ristiriidat ja uskonnot (eli myös siis uskomukset ja motivaatiot lasken uskontoihin).

Eipä muuta kuin paperia koneeseen!